Synttäreillä oli kiva käydä.
Oli paljon ystäviä, jotka iloitsivat toistensa seurasta ja näyttivät sen toisilleen.
Paljon puhetta ja hymyjä ihmisillekin, joita ei ollut edes koskaan tavannut.
Ruokatarjoilu pelasi loistavasti ja juotavaa oli yllin kyllin.
Ohjelmatarjonta ei ollut liian rohkeaa, vaan sopi tuon ikäisille hyvin.
Sitten onkin vaikea kertoa siitä, mikä ei näkynyt ulospäin vaan oli kätketty ihmisten sydämiin.
Ihmiset olivat epävarmoja, vaikka hymyilivätkin toisilleen. Miksi ? Eivätkö he olleet saaneetkaan sitä, mitä toivoivat, vai pelkäsivätkö he menettävänsä sen, minkä olivat vierelleen saaneet.
Näin lapsia puettuina kalliisiin ja vähemmän kalliisiin vaatteisiin.
Kalliit vaatteet ilmoittivat, mitä kantaja oli saavuttanut elämänsä aikana. Mitä ? Mikä oli sen arvoista ? Ja kätkivät epävarman lapsen sisäänsä.
Vähemmän kalliit vaatteet olivat tottuneet saamaan vähemmän osakseen, vaikka yrittivät saavuttaa sen, mihin toiset olivat onnistuneet.
Näin myös paljon ylpeyttä, jota elämänkokemus ei ollut vienyt mukanaan.
Haavoittuneita ihmisiä, jotka kyräilivät toisiaan paremman toivossa.
Paremman saavuttaneet ihmiset, jotka pelkäsivät menettävänsä kaiken, kun loppu vääjäämättä jossain elämänvaiheessa tulisi.
Ja pelkoa siitä, ettei ollut saavuttanut vielä sitä, minkä uskoi toisen jo omistavan.
Kun ei ole saanut sitä, mikä on tavoittelemisen arvoista, on aina nälkäinen.
Materian keräämisestä seuraa hermostuminen sen menettämisestä.
Henkinen vauraus ei katoa, vaan seuraa minne ikinä menetkin.
Oli paljon ystäviä, jotka iloitsivat toistensa seurasta ja näyttivät sen toisilleen.
Paljon puhetta ja hymyjä ihmisillekin, joita ei ollut edes koskaan tavannut.
Ruokatarjoilu pelasi loistavasti ja juotavaa oli yllin kyllin.
Ohjelmatarjonta ei ollut liian rohkeaa, vaan sopi tuon ikäisille hyvin.
Sitten onkin vaikea kertoa siitä, mikä ei näkynyt ulospäin vaan oli kätketty ihmisten sydämiin.
Ihmiset olivat epävarmoja, vaikka hymyilivätkin toisilleen. Miksi ? Eivätkö he olleet saaneetkaan sitä, mitä toivoivat, vai pelkäsivätkö he menettävänsä sen, minkä olivat vierelleen saaneet.
Näin lapsia puettuina kalliisiin ja vähemmän kalliisiin vaatteisiin.
Kalliit vaatteet ilmoittivat, mitä kantaja oli saavuttanut elämänsä aikana. Mitä ? Mikä oli sen arvoista ? Ja kätkivät epävarman lapsen sisäänsä.
Vähemmän kalliit vaatteet olivat tottuneet saamaan vähemmän osakseen, vaikka yrittivät saavuttaa sen, mihin toiset olivat onnistuneet.
Näin myös paljon ylpeyttä, jota elämänkokemus ei ollut vienyt mukanaan.
Haavoittuneita ihmisiä, jotka kyräilivät toisiaan paremman toivossa.
Paremman saavuttaneet ihmiset, jotka pelkäsivät menettävänsä kaiken, kun loppu vääjäämättä jossain elämänvaiheessa tulisi.
Ja pelkoa siitä, ettei ollut saavuttanut vielä sitä, minkä uskoi toisen jo omistavan.
Kun ei ole saanut sitä, mikä on tavoittelemisen arvoista, on aina nälkäinen.
Materian keräämisestä seuraa hermostuminen sen menettämisestä.
Henkinen vauraus ei katoa, vaan seuraa minne ikinä menetkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ystävät! Kateus kun tekee piiriään!! Oon pahoilloini sun puolestss!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tuollaistahan tuo elämä on sekä sukulaisten, ystävien että työtovereiden kesken!
ystävyys on sitä, mun mielestä, et näistä asioista huolimatta näkee toisessa ihmisen hyveineen ja vikoineen ja hyväksyy sen ja vielä pitää siitä. Oli niissä kai jotakin hyvääkin. Aina vähän hirvittää, jos lähdetään mustavalkoisesti vain etsimään vikoja tai hyveitä.
Mutta joskus käy mielessä, mitä kaikesta jää käteen. Monesti lähtee virkistyneenä pois, mutta ei aina.
Vain materian määräkö luo ihmisen menestyksen elämässään? Eikkö todellakaan ole muuta elämää määrittävää kuin varakkuua? Kirjoituksestasi saa aika synkän kuvan ihmisistä.
Itse pyrin katsomaan ulkokuoren (ja varallisuustason) taakse, sillä köyhällä on köyhän murheet, rikkaalla rikkaan murheet. Se miten murheisiinsa ja ongelmiinsa suhtautuu, vaihtelee ihmisestä toiseen. Ja minun maailmassani on paljon tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä ulkokuoresta riippumatta.