Mässäilyvimma on jäänyt päälle ja yli 5 kg on tullut lisää reilussa parissa kuukadessa. Miten ihmeessä saan syömisvimman kuriin? Miten pystyn olemaan repsahtamatta makeisiin/leivonnaisiin, niitä kun on jäljellä joulun jäljiltä.
Antakaa vinkkejä? Eikä kiitos mitään "lisää proteiinia" "syö riittävästi hyvää rasvaa", sillä vaikka söisin miten, ei syömishimo lopu. Pahinta on se, kun syöminen jatkuu yömyöhään (seuraavaan päivään), eikä loppua näy. Kierre jota en saa katkaistua... =(
Antakaa vinkkejä? Eikä kiitos mitään "lisää proteiinia" "syö riittävästi hyvää rasvaa", sillä vaikka söisin miten, ei syömishimo lopu. Pahinta on se, kun syöminen jatkuu yömyöhään (seuraavaan päivään), eikä loppua näy. Kierre jota en saa katkaistua... =(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Syö pois pikavauhtia ne herkut, jos niitä ei ole rekkakuormaa. Minulla asettuu heti mieliteot, kun niitä ei ole kotona ja pääsen normaalirytmiin. Ei ole pakko mennä vaakaan vahtaamaan jokaista suupalaa ja morkkista hankkimaan.
Teepä vahva suunnitelma ja pysy siinä: nyt uusi elämäntapa näiden herkkujen jälkeen. Tsemppaa pääsi kuntoon uuteenelämäntapaan. Hetkenmielijohteesta ei onnistu mikään, koettu on.
Hyvää ja hallittua uutta vuotta Sinulle!
Tuo on väärä neuvo että syö äkkiä loput herkut. Jos herkkuja on ja niiden syömisestä ei pysty kieltäytymään niin ainoa oikea ratkaisu on heittää herkut roskikseen tai tavalla tai toisella antaa herkut pois. Ei niiden herkkujen kohtalo ole tärkeämpää kuin herkuttelemaan taipuvan kiloistaan eroon yrittävän ylipainoisen kohtalo. Miksi pitäisi ahtaa kroppaansa vielä lisää ja lisää herkkuja, miksi ei voi luopua herkuista nyt heti?
Vahvasta suunnitelmasta ja päätöksestä pysyä siinä olen samaa mieltä.
En tiedä kuinka moni voi tälläisiä juttuja toteuttaa mutta kerron kuitenkn.
Olin nuorena varsin perso kaikelle hyvälle, jopa niin paljon että vanhempani huolestuivat. No, menin töihin kioskiin pussittamaan irtokarkkeja ehkä 16-17 vuotiaana. Omistaja sanoi minulle että saat syödä niin paljon karkkia kun sielu sietää ja napa vetää. Söin noin 2 viikkoa karkkia kaksin käsin, kunnes tuli totaali stoppi. En voinut enää syödä namuja ollenkaan. Seuraava työpaikkani oli täysi-iän kynnyksellä pienessä leipomossa. Johtaja sanoi minulle että senkus syöt mitä haluat ja paljonko haluat. 2-3 viikkoa vedin pitsaa, munkkeja, patonkeja, leivonnaisia ym kerma herkkuja. Sen jälkeen ei ole mitään leivonnaisia, pitsoja tms tehnyt mieli. Ei kertakaikkisen yhtään. Ei mene edes synttäreillä kermakakkua alas. Sittenpä minulle jäi himoksi enää hampurilaiset, kunnes erään kerran pääsin katsomaan kuinka rasvakuiluja tyhjennetään hampurilaispaikoissa. Sieltä vedettiin sellaista kuraa esiin, ettei paljon ole sen jälkeen mieli tehnyt hampurilaisia. Se rasva haisi aivan järkyttävälle sonnalle mitä ne sieltä ulos vetivät. YÖK.
Nykyisin olen heikkona ruisleipään, mehuihin ja jugurtteihin.
Näin loppuivat lopullisesti minun himoni herkkuihin. Mietinkin aina että paljonko vielä herkkuja söisin jos en tälläsiä kokemuksia olisi saanut. Varmaankin edelleen kaksin käsin eikä mikään pidättelisi minua. Tämä on vain minun esimerkkini, ei kehotus kenellekkään tehdä samoin, mutta pääsinpähän himoistani, eikä enkä enää tarvitse kaupassa taistella karkkihyllyllä halujaan vastaan. Hyvää alkavaa vuotta kaikille kilojeen kanssa kamppaileville.
En tiedä, kuinka Ala-Annun hevoskuurin toteuttaminen kotioloissa onnistuisi, mutta minulla on samanlainen kokemus virvoitusjuomatehtaasta. Olin nuorena kesätöissä Hartwallilla, ja siellä sai myös nauttia talon tuotteita (alkoholittomia, siellähän pullotettiin tuohon aikaan myös olutta ja lonkeroa) mielin määrin.
Oli kuuma kesä, joten jano oli kova. Työtoverini veikkasivat, että limsat jaksavat kiinnostaa kaksi viikkoa, ja niinhän siinä kävi. Kahden viikon päästä join pelkkää vichyä, eivätkä makeat limsat ole sen jälkeen juurikaan houkutelleet. Mietin silloin, että pitäisi päästä kesätöihin myös leipomoon ja makeistehtaaseen...