Heti aluksi haluan sanoa että en kaipaa moralisointia tai syyttelyä, tiedän tehneeni sellaista mitä en itsekkään hyväksy ja josta olen tosiaan saanut maksaa oppirahat itseni kanssa näinä viime päivinä.
Olen naimisissa oleva nainen. Suhteemme hipoisi jonkun mielestä varmaan täydellistä, taloudellisesti kaikki kunnossa, ihana hellä ja välittävä mies jne.
Minulle vain on tullut tunne että tukehdun tähän liittoon. Jotenkin tuntuu että on liikaa sitä tunnetta eikä miehellä mitään muuta sisältöä elämässään kuin minä. Tiedän että mieheni rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta, siksipä en tiedä mitä teen. Miten kertoa että olen pettänyt...kun tiedän sen musertavan toisen täysin.
Yksi ilta, ei muuta. En ymmärrä miten ihmeessä menin niin pitkälle,kaduttaa ja masentaa.
Eikä edes käytetty kortsua, sitäkin saan nyt pelätä olenko mahdollisesti saanut jonkun sp-taudin.
Oma mieheni kertoi tänään miten paljon minua rakastaa, arvatkaa vaan miltä se tuntui.
Tiedän että olisi oikein kertoa, onhan toisella oikeus tietää. Mutta miten teen sen niin ettei se toinen mene tekemään itselleen mitään tai hajoa ihan täysin. Minähän siitä olen vastuussa tekoni jälkeen. Kertomattakaan en oikein voi olla, edellämainituista syistä. esim. tuo sp-tauti-asia.
Jos joku on joskus ollut samassa tilanteessa, ole kiltti ja kerro miten hoidan tämän asian niin että en joudu ottamaan vastuuta siitä että toinen yrittää vahingoittaa itseään. (hänellä on taipumus sellaiseen)
En välitä itsestäni nyt, minähän se olen virheen tehnyt. Mutta kun ei toista haluaisi tahallaan satuttaa ja pahasti. Eikä ainakaan olla syyllinen siihen että toisen maailma hajoaa ja mahdollisesti tapahtuu jotain pahempaa.
Auttakaa joku...tää on aivan karmea tilanne.
Olen naimisissa oleva nainen. Suhteemme hipoisi jonkun mielestä varmaan täydellistä, taloudellisesti kaikki kunnossa, ihana hellä ja välittävä mies jne.
Minulle vain on tullut tunne että tukehdun tähän liittoon. Jotenkin tuntuu että on liikaa sitä tunnetta eikä miehellä mitään muuta sisältöä elämässään kuin minä. Tiedän että mieheni rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta, siksipä en tiedä mitä teen. Miten kertoa että olen pettänyt...kun tiedän sen musertavan toisen täysin.
Yksi ilta, ei muuta. En ymmärrä miten ihmeessä menin niin pitkälle,kaduttaa ja masentaa.
Eikä edes käytetty kortsua, sitäkin saan nyt pelätä olenko mahdollisesti saanut jonkun sp-taudin.
Oma mieheni kertoi tänään miten paljon minua rakastaa, arvatkaa vaan miltä se tuntui.
Tiedän että olisi oikein kertoa, onhan toisella oikeus tietää. Mutta miten teen sen niin ettei se toinen mene tekemään itselleen mitään tai hajoa ihan täysin. Minähän siitä olen vastuussa tekoni jälkeen. Kertomattakaan en oikein voi olla, edellämainituista syistä. esim. tuo sp-tauti-asia.
Jos joku on joskus ollut samassa tilanteessa, ole kiltti ja kerro miten hoidan tämän asian niin että en joudu ottamaan vastuuta siitä että toinen yrittää vahingoittaa itseään. (hänellä on taipumus sellaiseen)
En välitä itsestäni nyt, minähän se olen virheen tehnyt. Mutta kun ei toista haluaisi tahallaan satuttaa ja pahasti. Eikä ainakaan olla syyllinen siihen että toisen maailma hajoaa ja mahdollisesti tapahtuu jotain pahempaa.
Auttakaa joku...tää on aivan karmea tilanne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eihän tuohon voi muuta sanoa kun että toivot vaan parasta...eli että et ole tauteja saanut ja pidät suusi kiinni ja kärsit omantunnon tuskat yksinäsi...näin se vaan on.
"Mutta kun ei toista haluaisi tahallaan satuttaa ja pahasti. Eikä ainakaan olla syyllinen siihen että toisen maailma hajoaa ja mahdollisesti tapahtuu jotain pahempaa."
Sinä olet syyllinen! Joten onko sitten pakko keventää omaa mieltä ja omaatuntoa hajottamalla toisen maailma, onko?
Pode asiaa mielessäsi, mutta kerro hänelle ettet ehkä ole niin täydellinen hänelle kuin hän luulee. Kerrot että, sinulle vain on tullut tunne että tukehdut siihen liittoon ja että on liikaa sitä tunnetta ettei miehellä ole mitään muuta sisältöä elämässään kuin sinä. Sano ettet halua sellaista etkä koe olevasi sen arvoinen että hänen elämänsä pyörii vain sinun ympärilläsi. Kerro että haluat että hänellä on muutakin elämää kuin sinä, niinhän sinullakin on.
Hei, mieti mitä tahdot. Tahdotko pahan olon koko perheeseen? Vastuu on myös sitä, että ei tahallaan pahoita rakastaan. Jokaisella on oikeus salaisuuksiin ja ihan kaikkea ei jaeta edes oman rakkaan kanssa. Mieti siis mitä tahdot. Jos aiot jatkaa rakkaasi kanssa, hanki asiantuntija-apua ahdistukseesi ja ennen muuta keskustele käyttäen minä-muotoa, kun kerrot miltä sinusta tuntuu.
Onko syytä kertoa sp-taudin uhkasta? Jos tapahtumasta jo muutamia päiviä aikaa, sinulla pitäisi olla oireita. Klamydia ei oireile aina naisilla. Suosittelen, että käyt asian tiimoilta lääkärissä ja saatuasi vastauksen alat miettiä todella tosissasi, kannattaako kertoa. Testit kivuttomat ja voidaan toteuttaa kaikissa terveyskeskuksissakin ja tulokset nopeasti tietoon. HIV onkin jo eri asia...otit kai selvää tilapäisen retkahduksesi sukupuolitottumuksista, henkilöllisyydestä yms. Muuten eikö avioliitossanne seksi ole yleistä, jos edelleen olet ollut ilman rakastelua miehesi kanssa? Eikö hän jo ala ihmettelemään asiaa?
Kun tehdään harkitsemattomia tekoja, on pystyttävä otaamaan niistä vastuu ja kantamaan taakka ilman, että hajotetaan kaikki olemassa oleva hyvä. Tiedän, ettei sinua lohduta nyt tieto, että et ole ainut ihminen maailmassa, jolle on käynyt näin - niin vain on on. Jaksatko vuosien mittaisen jälleen rakennustyön luottamuksesi takaisin saamiseksi? Anteeksi voidaan antaa, mutta unohtaa ei.
Toisekseen, jos rakastat miestäsi ja suhteenne kunnossa, niin tilaisuuskaan ei riitä selittämään sitä, että menee toisen kanssa "sänkyyn". Jotain suhteessa on aina silloin pielessä joko tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla, kun näin käy. Ole rohkea ja mieti, mikä oli perimmäinen syysi toimia kertomallasi tavalla. Se, mitä löydät, ei välttämättä ole mukavaa tietoa sinusta itsestäsi ja toiveistasi.
Kulissisi ei pysy pystyssä pelkästään toisen rakkauden varassa tai pelossa, että hän tekee jotain itselleen. Ennen pitkää tällainen suhde hajoaa jomman kumman väsymiseen. Mikä toisen rakkauden vastaanottamisessa on sinulle niin vaikeaa, että ahdistaa? Puhutteko odotuksistanne ja suhteestanne - siis sinun ja miehesi suhteesta - ja tunteistanne keskenänne? Siitä, mitä kumpikin haluaa ja mikä aiheuttaa sinulle ahdistusta? Elätkö vai elättekö jossain "olettamusten kuplassa" toistenne suhteen?
Kaikki ratkaisut löydät itsestäsi, mutta samalla joudut kohtaamaan itsesi suhteen monia asioita, joita et edes tiennyt sinussa olevan tai et ainakaan tahtoisi tunnustaa. Kun keskustelet asioista, muista käyttää vaikeassa asiassakin minä-muotoa, koska vain sinä olet vastuussa omista tunteistasi ja teoistasi/ratkaisuistasi ja et voi päättää toisen tunteista ja teoista saati ottaa niistä vastuuta.
tukehdut teidän liittonne sen takia kun on liikaa tunteita ja miehesi rakastaa sua liikaa.Sen takia kävit makaamaan toisen kanssa?Eikä ymmärrä miksi petit?Sen takia koska sulla ei ole samanlaisia tunteita miestäsi kohtaan,et kirjoittanut sun rakkaudesta miesäsi kohtaan mutta ei se voi olla niin kovin syvä kun menit pettämään.Varmasti tuntui hirveältä kun miehesi sanoi tänään rakastavansa sua.Täytyy sanoa että on ihmeellistiä kuulla että piti pettää kun oma kumppani rakastaa liika.Tiedän että kumppani rakastaa mua,mutta mulla ei missään tapauksessa on sellanen tunne että tukehdun.
Kanna itse syntisi. Inhoat puolioasi jos hänelle kerrot, vain omaa oloasi parantaaksesi.
Jätä kertomatta, testauta itsesi. ja eroa hiljaisuudessa, jos et itsesi kanssa osaa elää.
useimmiten muuta kautta puolisolle, jolloin tämä koskee takuulla vielä enemmän kuin puoliso itse tunnustaisi.
Tunnustaminen ei ole oman olon parantamista, vaan nimen omaan halua suhteen parantamiseen osoittamalla olevansa luotettava jatkossa.
Olenpa joskus ollut samassa tilanteessa. Tiedän mitä päässäsi liikkuu ja siksi muuttama sana.
En ole kertomisen kannalla, en ainakaan itse ole niin tehnyt. Pahaa mieltä tekemisistäni olen tuntenut jo vuosia. Olen oman pahan oloni ansainnut ja otankin sen tietyllä tavalla rangaistuksena, joka kuuluu vain minulle.
En hae mitään hyväksyntää itselleni tällä kirjoituksella, mutta toisaalta vuosien takainen syrjähyppy on tehnyt minusta viimein aikuisen. Olen parempi isä, koska olen joutunut tosissani miettimään lapsien menetystä. Olen parempi aviomies, koska olen joutunut miettimään mitä vaimossani menetän. En enää ikinä tee mitään vastaavaa, sillä pelko tuosta sp-taudista tekee muutenkin sairaaksi. Muistan sen helpotuksen tunteen kun selvisi, etten saanut sittenkään mitään. Tuskin sinäkään mitään ylimääräistä olet saanut, mutta silti pelko tuossa tilanteessa suorastaan koskee. Olen myös parempi ihminen, koska huomasin etten sittenkään ole täydellinen. Kanssani on nykyisin helpompi olla..
Ei taida auttaa kuin kärsiä itse tekojen seuraukset ja yrittää oppia. HEI.. me ollaa sittenkin vain ihmisiä. Ihmisenä oleminen ei aina ole helppoa..., mutta kuinka eteenpäin. Monesti järki auttaa tässä tilanteessa, eli unohda tunteilu.
sinä, että jätti kertomatta ja jopa valehteli vuosikausia. Käry kävi kuitenkin ja nyt ero edessä