Mistään ei enää puhuta kuin lapsista?? Kuinka meidän tyttö/poika osaa sitä ja tätä... Ja kuitenkin joka toisesta lauseesta kuulee, kuinka ollaan väsyneitä, ärtyneitä, elämään tyytymättömiä...ja jopa kadutaan että tuli tehtyä lapsia... Onko se elämä lasten kanssa todella niin ruusuilla tanssimista kuin annetaan ymmärtää?? Epäilen!
Onko lapset todella
koko elämä??
231617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ei elämä voi olla vain ruusuilla tanssimista. Tottakai sitä joskus väyttää ja hermo menee lapsiin ihan niin kuin puolisoonkin. onhan niitä ylä- ja alamäkiä myös ihan lapsettomassakin suhteessa :)
Mutta kyllä se lapsi paljon antaakin, sitä en haluaisi olla kokematta ;)
yleensä ihmisillä on taipumusta puhua asioista jotka ovat elämässä tärkeitä.Toisille se on koulutus,työpaikka,bailaaminen ym.tottakai asioista puhutaan mitkä kiinnostavat..itselläni on kaksi lasta ja jonkun pulman tullessa eteen on mukava kuulla toisten vanhempien ratkaisua asioihin ym.Ei toki kaikki pyöri lasten ympärillä,osaan puhua myös muusta ja tarvitsenkin sitä joskus..olen äitinä olemisen lisäksi myös nainen ja teen asioita mitä "ei-äiditkin"tekevät.Lasten kanssa on hyviä päiviä joskus huonoja,mutta lasta jo harkitessa on asennoiduttava että ei aina voi olla minä,nyt pikku ihminen määrää tahdin ja siihen on tottuva.Siksi onkin joskus hyvä päästä irtoamaan kotoota ja käydä rauhassa vaikka ulkona syömässä tai elokuvissa ilman lapsia ja muistaa itseäänki joskus..
mutta lapset ovat elämän tarkoitus.
Eli ei elämää ilman lapsia?? Entäs lapsettomat/lapsettomuus??
ei mustakaan lapset voi olla elämän tarkoitus! On tässä elämässä paljon muutakin, mistä iloita ja nauttia ja minkä takia täällä elää. Vaikka lapset tärkeitä olisivatkin ja määräisivät pitkälle elämän tahdin (ainakin pieninä)
Nyt tuli ylilyönti Tuomakselle ;)
paalaellaan jos lapset ovat elaman tarkoitus. ovathan he tarkeita ja rakkaita vanhemmilleen, niinkuin sen pitaakin olla, mutta eivat he sentaan elamantarkoitus saa olla.
siis teidän silmissänne koska itselläni lapset ovat asia joiden vuoksi jaksan.Elämäni olisi merkityksetöntä jollei minulla olisi heitä tai jostain syystä en lapsia olisi koskaan saanutkaan.Minulle lapset antavat 100kertaa enemmän kuin mikään maailmassa tarjoolla oleva unelmien työpaikka tai raha.Uskon että jokaisella meistä on jokin tehtävä maapallollamme ja itse olen sitä mieltä että ne on nuo lapset.Haluan jättää omat jalanjälkeni tähän maailmaan...se on jotain mikää kestää läpi vuosisatojen tosin kuin lasten sijasta valittu työpaikka jossa on kiireessä jäänyt perhe suunnittelut kokonaan..siinäpä kuolet vanhana,yksin ja olet varmaan tyytyväinen kun tuli lasten sijasta se ura valittua!Joillakin ihmisillä on sairauksia tai liikuntarajoitteita ja ymmärrän etteivät he "tee"lapsia.Mutta tiedän monta ihmistä joilla on naurettavan itsekkäät syyt olla tekemättä lapsia..ehkä vähän poikkesin alkuperäisestä aiheesta mutta mielipide palstallahan tässä ollaan että haittaneekohan tuo.
Nimimerkille "olen epänormaali"
Kuinka voit olla varma,että kuolen vanhana?Voihan tämä päivä olla viimeinen,vaikka olen nuori...
Mitkä ne itsekkäät syyt on,olla tekemättä lapsia?
Tuomaksen mielestä lapset on väline, jolla hänen
elämänsä saa tarkoituksen. On se kumma jos tuo
mielipide ei herätä tajuamaan sitä järjetöntä
itsekkyyttä. Ei ihme, että huostaanotot lisääntyy.
kun kroppa menee pilalle,koko maailma kaatuu jos vartalo ei ole täsmälleen entisensä raskauden jälkeen.Se on yksi yleisimmistä!
Vauvat haisevat kakalle..siinäpä syy olla niitä tekemättä.Tämäkin on tullut 42.v naisen suusta ja hän edelleen kertoo perustelukseen sen että lapset haisevat.Silti hän hoitaa vanhuksia ja vaihtelee heidän vaippojaan päivittäin.Eräs nainen kertoi jättävänsä lapsen teon muille koska eihän hän voinut uusia koko kenkä galleriiansa jonkun tyhmän lapsen takia.Hän oli kuullut että raskaus aika voi kasvattaa jalkaa jopa yhdellä koolla joten siitäkö se nyt sitten jäi kiinni..tiedän vastaavan laisia tapauksia monta,sukulaisistani ei monellakaan ole lapsia ja perustelevat sitä ihan naurettavilla syillä..
Eiköhän jokainen tee elämässään omat ratkaisunsa ;) kaikki eivät halua lapsia, jos he eivät lapsia halua niin eikö ole parempi, että ovat sitten ilman! On sitten kyse itsekkyydestä tai mistä muusta tahansa.
kirjoittelet. "naurettavan itsekkäät syyt olla tekemättä lapsia". Niin että missä lukee, että lasten tekeminen on jokaisen ihmisen velvollisuus? Missä?
minun otsassani..
Että kaikki eivät voi saada lapsia ja voit kommenteillasi satuttaa todella ihmistä joka tosiaan ei voi saada lapsia vaikka kuinka haluaisi. Tuskin hän haluaa tulla leimatuksi itsekkääksi. Entäs minä sitten, olen 27-v. enkä tunne olevani vielä valmis äidiksi, vaikka pidänkin lapsista. Olenhan minäkin saannut kuulla miten itsekäs ja itsekeskeinen ihminen olen ja muut ovat selkäni takana päätelleet etten tahdo tehdä lapsia koska ajattelen vain omaa kroppaani, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Totta kai terveys on minulle tärkeää, mutta kun sitä oloa että haluaisi lapsen ei ole tullut. Minä ainakaan en koskaan tekisi lapselle sellaista karhunpalvelusta että "tekisin" hänet tavallaan muiden painostuksesta vaikken itse olisikaan siihen vielä valmis. Enkä pysty siihen siitä "itsekkäästä" syystä että en tunne syvällä sisimmässäni olevani valmis sellaiseen vielä. Olisi hauskaa tietää mistä iästä ylöspäin otat tämän "itsekkäiden" ryhmän jotka eivät tee lapsia naurettavista syistä... Minua ainakin henkilökohtaisesti todella ahdistaa kun tunnen sen nahoissani miten puhutaan p**kaa ja syytellään minun olevan itseäni täynnä oleva jne, vaikka tosi asiassa en vain ole vielä valmis lapsia hankkimaan. Nykyään harva 25-vuotias on vielä äiti, koska yhteiskuntamme on muuttunut sellaiseksi kertakäyttöyhteiskunnaksi että pitää katsoa tarkkaan kenen kanssa sitä perheen perustamista harkitsee, ja nykyään on todella paljon vielä n. 25-30 vuotiaita sinkkuja, jotka eivät ole löytäneet vielä kumppania kenen kanssa haluaisivat vakiintua ja ehkä perustaa perheen. Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta sanoa toiselle ihmiselle tämän olevan itsekäs ja arvostella toisen elämänvalintoja. Jokainen meistä kuitenkin varmasti valitsee elämäntavat jotka itselleen parhaiten sopivat. Eihän tätä elämää naapureille ja tutuille eletä, eihän meillä ole kuin tämä yksi elämä ! Joten lopettakaamme toisten arvostelu ja parannellaan mieluiten vain sitä omaa elämää, sillä toisella saattaa olla arkaluontoisiakin syitä miksi hän on valinnut juuri sen tavan elää.. En ymmärrä tällaista "pällistelyä" ja ihmettelyä toisten elämän valinnoista.... huh !!
tuutin täydeltä jäkäti jäkäti..Tiedän että ihmisillä saattaa olla vaikeuksia tulla raskaaksi tai eivät mahdollisesti tule raskaaksi koskaan,mutta kirjoituksissani en näe mitään heitä loukkaavaa.En ole väittänyt että kaikki lapsettomat ihmiset olisivat itsekkäitä,vai?Minulla oli muutama esimerkki joihin nojauduin puhuessani naurettavista syistä ja mainitsin myös ymmärrykseni että on ihmisiä jotka eivät ymmärrettävistä syistä tee lapsia ollenkaan..mutta mielestäni asioissa on eroa jos puhutaan naisesta jolla on jotain lapseen periytyviä sairauksia ja jättää lapsenteon sikseen tai naisesta joka ei tahdo raskausarpia takapuoleensa lapsen tähden.Ja mitä tuohon ikään tulee,olen kuullut näitä hömppä juttuja nuoresta vanhaan joten minua on turha ruveta ainakaan ikärasistiksi syyttämään :)Terveys on sinulle tärkeää?Oletko kuullut juttua että raskaana oleminen ei tee sinua sairaaksi,entistä ehommaksi sanoisin..käsityshän sekin sinäänsä.Juttuasi on älytön lähteä sen enempää "pällistelemään",vaikutat sen verran ahdistuneelle nuorelle naiselle,ja olet kovalla puolustuskannalla.
ettet kuitenkaan ole kovin onnellinen. Yritätkö elää lastesi kautta? Onko oma elämäsi pelkkää lasten hoitoa? Jääkö aikaa itsellesi lainkaan? Itse olen onnellinen ilman lapsia. Onnellisuus lähtee itsestä, siihen ei vaikuta lapset, puoliso jne. Voin sanoa että tyytyväisempi en voisi olla vaikkei olekkaan lapsia!
En ymmärrä miksi Puolukka "hyökkää" niin kovaa kimppuuni kun ilmaisen mielipiteeni siitä että jokainen osaa varmasti valita sen tavan elää joka itselle parhaiten sopii ja mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toisten elämänvalintoja syystä että ne sattuvat olemaan erilaisia kuin ne omat valinnat. Itsekin tunnen olevani tyytyväinen elämääni nyt. Olen onnellinen puolisostani ja muutenkin tyytyväinen elämääni. Mutta en ymmärrä toisten sellaisten pällistelyä ja syyttelyä mitä joskus kohtaan. Mielestäni on täysin hullua että joku voi alkaa syytellä minua itsekkääksi siitä syystä että tässä elämänvaiheessa haluan harrastaa mieheni kanssa kahdestaan ja nauttia elämstäni näin, eikä minulla ole vielä sellaista tunnetta tullut että haluan lapsen. Se tuntuu pahalta kun leimataan sellaiseksi mitä ei oikeasti ole, ei voi mitään ! Olen kyllä lähipiirissä huomannut että monilla äideillä on suuri tarve olla se maailman paras äiti, samalla unohdetaan oma olemassaolo täysin ja eletään vain perhettä varten ja koko elämä saattaa olla pelkästään sitä perheen yhden hengen huoltojoukkona toimimista. Mielestäni terve itsekkyys on ok, se että joskus otetaan itselle aikaa ja levähdetään. Sitä paitsi usein juuri nämä perheelliset ovat niitä jotka valittavat että on kamalaa kun mihinkään ei pääse eikä mitään voi tehdä kun on ne lapset. Hmmm... kuulostaa mielestäni siltä että monet vain kadehtivat näitä joilla on omaakin aikaa ja siksi meitä haukutaankin selän takana itsekkäiksi ja röyhkeiksi ihmisiksi. Miksi ihmeessä ei voitaisi lopettaa sitä pällistelyä. Puolukka, sanopa syyt miksi jokaisen on tehtävä lapsia ? Miksi ei saa valita olla lapseton jos itsestä siltä tuntuu ? Oletko muuten tyytyväinen omaan elämääsi ?
Ehkä puolukka tiesi olevansa hapan ja siiksi valitsikin niminerkikseen PUOLUKKA ;)
Mutta älä sinäkään yleistä toiseen suuntaan... Terve itsekkyyskin on oikein jopa perheelämässä ;) Jokainen tehköön omat valintansa ja eläköön niiden kanssa.
Joo, huomasin itsekin että tuli vedettyä yleistyksiä tuossa viime kirjoituksessa hieman siihen toiseen suuntaan. Mutta pääpointtini on se että jokainen valitsee varmasti itselleen sen tavan elää jonka itse sydämmessään tuntee oikeaksi, ja eikö sen pitäisi riittää. Mielestäni kellään ei ole oikeutta mennä sanomaan toiselle että olet muuten itsekäs kun sinulla ei ole lapsia, koska esim. minun tapauksessani ei vain ole vielä tuntunut siltä että haluaisi lapsen, haluan odottaa sitä tunnetta ja tuntea että itse todella haluan näin. Ja toisaalta kukaan lapseton ei saisi mennä sanomaan näille kellä lapsia on että miksi sitten teit ne lapset jos on niin vaikeeta ja väsyttää. Kaikkia väsyttää joskus kumminkin ja kaikilla on oikeus olla josku paha päivä ja halu valittaa, eikö se ole normaalia ihmiselämää. Jos kaikki hyväksyisivät sen että ainoastaan se elämäntapa jonka itse on valinnut ei ole se ainoa oikea ja tuputtaisi sitä muille niin olisi mukavampaa. Erilaisuushan rikastuttaa eikä sen pitäisi ketään häiritä. Tämä oli se pääpointtini. Enkä muuten ole hirveän ahdistunut (tiedoksi Puolukalle) paitsi siitä kun jotkut syyttelevät itsekkääksi koska en ole vielä hankkinut lapsia.
ajatuksenkin lasten hankinnasta tuntumaan vastenmieliseltä. Minä mieluummin pidän rahani, urani ja matkustelen vaikka maailmalla paljon. Ei lapsia minulle kiitos. Tosin kohta se olisi myöhäistäkin, kun ikää on jo 32 vuotta;)
Ei tuomas sita tarkoittanut ettei ilman lapsia olisi elamaa!
Lapset vaan ovat niita harvoja asioita,mita meista tanne jaa kun elama loppuu.Lapset kasvattavat ja kypsyttavat ihmista.Ei lasten kanssa aina kivaa ole,nytkin omat pirpanat sairaana eika paase mihinkaan koko vkonloppuna.
Se,jolla ei ole lapsia ei voi ymmartaa milta tuntuu kun on lapsia.Se on ihanaa ja kamalaa yhta aikaa,lukekaa KeijoLeppasen Isyystesti niin tiedatte :-D
Aina sanotaa ettei voi ymmärtää jos ei ole omia lapsia. Itse en ymmärrä, miksi sitten sellainen joilla on lapsia ei hyväksy puolisonsa lapsia, eikä halua olla tekemisissä hänen kanssaan? Näitäkin tapauksia on monia. Mistä tämä sinun mielestäsi johtuu? Mitä pitäisi ymmärtää sitten vasta kun on omia lapsia?
Olen itse 29v 1v2kk ikäisen lapsen äiti ja toinen on syksyllä tulossa. Lapsen kasvatus niinkuin muutenkin elämä ja parisuhteessa oleminen ovat omasta asenteesta kiinni. Jos lapsi on odotettu ja toivottu, parisuhde on kunnossa, isä ja äiti jakavat työt tasapuolisesti, niin mikäs tässä on ollessa. Monet vain luulevat nykypäivänä kaikkea niin helpoksi ja sitten kun tulee pienikin vastamäki niin heti ollaan niin väsyneitä ja masentuneita. Ilon voi otta irti pienestäkin. En väitä etten olisi viettänyt unettomia öitä kuten miehenikin mutta kun muistaa mikä rakkauden lahja tämä lapsi on niin kyllä jaksaa iloita ja olla hyväntuulinen.