JÄTTÄÄKÖ VAI EI?

Mä olen niin totaallisen kyllästynyt elämäntilanteeseeni.Ainoat valopilkkuset on kaksi lastani ja heidän takiaan pähkäilen mitä ihmettä teen mieheni kanssa.Tuntuu että sinittelen tässä suhteessa heidän takiaan,he rakastavat ja jumaloivat isäänsä ja siksi tämä onkin niin vaikeaa.Emme ole naimisissa mutta olemme seurustelleet 4 vuotta..
Kertaalleen kokeilimme erillään asumista mutta sitä kesti vain muutamia kuukausia.Mies"ajautui"aina asunnolleni ja vietti suurimman osan ajastaan aina siellä.
Hän on minulle tärkeä,turvallinen mutta eipä paljoon muuta kuin enää ystävä,tunttuu että olen hänen kanssaan vain tottumuksesta.Varmasti olisi vaikeaa aluksi olla yksin lasten kanssa mutta en kestä tätäkään tilannetta enää..
Mieheni on herkkä.Joskus muutama vuosi sitten jätin hänet mutta palasimme muutamamn viikon jälkeen yhteen..Hän meni aivan totaltaan,itki,tärisi siis sekosi aivan täysin.Pelkään että näin kävisi taas ja säälistä joutuisin perumaan sanani..pelkään että hän tekee itselleen jotain??Tosin siitä on aikaa ja hän on muuttunut niistä ajoista..En vain oikeen tiedä miten lähtisin asiaa viemään eteenpäin?!Voisinko mitenkään "pelastaa"suhdetta?Vai siirrynkö puheista tekoihin ja pakkaan kamani ja muutan pois?
4713
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Jotenkin tämä viesti kertoo sinussa olevan se ongelma,jos tosiaan tarvitset uutta virtaa elämään niin tee se.Tuskin kuitenkaan löydät mitään uuttaa aidan toiselta puolelta käy vaikka pari kertaa vieraissa,jos se piristää ja jatka sen jälkeen turvallista elämää.:)

Äänestä
  • tietysti sekin on vaihtoehto mutta..omistan kuitenkin omatunnon vaikka tympääntynyt olenkin.Ei kovin fiksua sanoisin,mutta ei omakaan käytökseni kovin hääppöistä ole..teesketelyähän tämä on,sukulaisille ainakin."meillä on kaikki niin hyvin"ja pah!

    Äänestä

  • Krizze kirjoitti:

    tietysti sekin on vaihtoehto mutta..omistan kuitenkin omatunnon vaikka tympääntynyt olenkin.Ei kovin fiksua sanoisin,mutta ei omakaan käytökseni kovin hääppöistä ole..teesketelyähän tämä on,sukulaisille ainakin."meillä on kaikki niin hyvin"ja pah!

    Mikä on ongelmanne? Siis miksi sinua tympii? Onko teillä miehesi kanssa mitään yhteisiä harrastuksia/yhteistä tekemistä? Annatteko aikaa toisillenne ilman lapsia? On tärkeää hoita parisuhdetta vaikka arki olisikin läsnä!

    Äänestä

  • aropupu kirjoitti:

    Mikä on ongelmanne? Siis miksi sinua tympii? Onko teillä miehesi kanssa mitään yhteisiä harrastuksia/yhteistä tekemistä? Annatteko aikaa toisillenne ilman lapsia? On tärkeää hoita parisuhdetta vaikka arki olisikin läsnä!

    varmaan kaikki mahdolliset tavat saada suhdettamme toimimaan.Ehkä suurin ongelma ainakin minulle on että hän asettaa usein itsensä kaiken edelle(hänen työt,harrastukset,ystävät ym.)ja se saa minut näkemään punaista.Olen antanut hänen käydä baareissa ja harrastuksissaan mutta hän ei suo minun tekevän muuta kuin istua kotona lasten kanssa.Ne harvat kerrat kun pääsemme ulos päättyvät aina riitaan,varsinkin jos kuvaan liittyy alkoholi.Mutta vaikka kävisimme leffassa,hän rutisee ja valittaa kaikesta ja sillä hän saa mainiosti illan pilattua.Yhteisistä harrastuksistakin olen puhunut,että hän saisi vaikka päättää paikan mutta..yllätys,ei kelpaa sekään.Hän tahtoo harrastaa yksin tai jätkäporukalla!!Olen monesti kysynyt että haluaako hän pois tästä suhteesta mutta tähän saakka on ainakin nurkissa pyörinyt.Olen niin väsynyt hänen touhuihinsa enkä saa mitään ryhtiä koko mieheen!Aikaa löytyy kaikelle muulle paitsi minulle ja lapsille..vaikkei itselläni niin väliä olisikaan,on mukava nähdä kun hän puuhaa lasten kanssa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Krizze kirjoitti:

Mä olen niin totaallisen kyllästynyt elämäntilanteeseeni.Ainoat valopilkkuset on kaksi lastani ja heidän takiaan pähkäilen mitä ihmettä teen mieheni kanssa.Tuntuu että sinittelen tässä suhteessa heidän takiaan,he rakastavat ja jumaloivat isäänsä ja siksi tämä onkin niin vaikeaa.Emme ole naimisissa mutta olemme seurustelleet 4 vuotta..
Kertaalleen kokeilimme erillään asumista mutta sitä kesti vain muutamia kuukausia.Mies"ajautui"aina asunnolleni ja vietti suurimman osan ajastaan aina siellä.
Hän on minulle tärkeä,turvallinen mutta eipä paljoon muuta kuin enää ystävä,tunttuu että olen hänen kanssaan vain tottumuksesta.Varmasti olisi vaikeaa aluksi olla yksin lasten kanssa mutta en kestä tätäkään tilannetta enää..
Mieheni on herkkä.Joskus muutama vuosi sitten jätin hänet mutta palasimme muutamamn viikon jälkeen yhteen..Hän meni aivan totaltaan,itki,tärisi siis sekosi aivan täysin.Pelkään että näin kävisi taas ja säälistä joutuisin perumaan sanani..pelkään että hän tekee itselleen jotain??Tosin siitä on aikaa ja hän on muuttunut niistä ajoista..En vain oikeen tiedä miten lähtisin asiaa viemään eteenpäin?!Voisinko mitenkään "pelastaa"suhdetta?Vai siirrynkö puheista tekoihin ja pakkaan kamani ja muutan pois?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu