Hei... olen pulassa. Olen salaillut mieheltäni muutaman pienen asian, (ei mitään pettämisiä, tai exiä yms...) ja valehdellut hänelle, ja kaunistellut salailemiani asioita. Mieheni tietää asioista, ja tottakai suuttuu ja menettää luottamuksensa minuun hetkellisesti. Nyt tuli jo toinen kerta, että olin salaillut erään asian, ja sanonut että en tiedä siitä mitään. Kun kerroin asian miehelleni, hän loukkaantui ja suuttui. Ihan aiheesta. Uskallanko vannottaa miehelleni olevani hänen luottamuksensa arvoinen? Pelkään, että minulta lipsahtaa taas joku asia, jota en ole vaikka vahingossa muistanut kertoa hänelle, ja hän taas luulee minun valehtelevan. Emme kuitenkaan ole eroamassa, yms. Rakastamme toisamme, ongelmana on vain minun taipumukseni kaunistella ja liioitella, sekä valehdella asioista. Haluaisin olla TÄYSIN rehellinen. Sen tiedän, että en koskaan petä enkä jätä. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Luottamus takaisin?
Tollo
1335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sanottu totuuden torveksi. Niin torvi en kuitenkaan ole, että vartavasten kertoisin miehelleni jotain epäoleellista, jonka tiedän häntä loukkaavan. Siksi on jopa idioottimaista olla TÄYSIN rehellinen, aina ja joka asiassa. Kaikkea ei tarvitse kertoa ja jos jostain unohtaa kertoa niin unohtaa! Unohtaminen on inhimillistä.
Minusta se, että toinen edellyttää toiselta kaiken kertomista ja pienimpienkin asioiden "tunnustamista" osoittaa luottamuksen puutetta ja niin toimien saadaan aikaan luottamuksen menetys puolin ja toisin.