olla palsta:eron jälkeen,mutta kun ei ole kerron.
Olen jo 5v sitten eronnut pitkästä avioliitosta joka päätty uskottomuuden ja väkivallan takia.
Kuitenkin vasta tämä jolu oli ensimmäinen kun en toivottanut ex-lle mitää eli unohdin lopullisesti yhteydenpidon.
Nyt olen tullut siihen tulokseen että se miksi minä roikuin vielä ex-ssä oli se uhkailu ja väkivalta sillä vielä yritin olla ystävä että hän ei vaan tekis mitään mutta nyt vasta ymmärrän miten vaikeaa on erota väkivaltasesta.
Nyt on kuin rauha elämässäni ja uskallan jatkaa eteenpäin samalla vasta nyt ymmärtäen että tein oikein kun erosin sekä ex-lleni että itselleni muista puhumattakaan.
Sellaiset jotka ei ole kokenut väkivaltaa eivät ymmärrä että eroaminen on todella vaikea juttu eli se ei ole sitä että tuosta vaan jättää sillä pelko ei poistu hetkessä.
Nyt olen pelon voittanut mutta aikaa meni.
Hyvää uutta vuotta ja voimaa tehdä muutos jotka kamppailette väkivaltasuhteessa!
Olen jo 5v sitten eronnut pitkästä avioliitosta joka päätty uskottomuuden ja väkivallan takia.
Kuitenkin vasta tämä jolu oli ensimmäinen kun en toivottanut ex-lle mitää eli unohdin lopullisesti yhteydenpidon.
Nyt olen tullut siihen tulokseen että se miksi minä roikuin vielä ex-ssä oli se uhkailu ja väkivalta sillä vielä yritin olla ystävä että hän ei vaan tekis mitään mutta nyt vasta ymmärrän miten vaikeaa on erota väkivaltasesta.
Nyt on kuin rauha elämässäni ja uskallan jatkaa eteenpäin samalla vasta nyt ymmärtäen että tein oikein kun erosin sekä ex-lleni että itselleni muista puhumattakaan.
Sellaiset jotka ei ole kokenut väkivaltaa eivät ymmärrä että eroaminen on todella vaikea juttu eli se ei ole sitä että tuosta vaan jättää sillä pelko ei poistu hetkessä.
Nyt olen pelon voittanut mutta aikaa meni.
Hyvää uutta vuotta ja voimaa tehdä muutos jotka kamppailette väkivaltasuhteessa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen huomannut, että myös alkoholiongelmaisesta on vaikea erota. Hän roikkuu minussa ja minä pidän myös yhteyksiä. Omaisuutta ei ole vielä jaettu ja tientenkin sekin on yksi syy olla väleissä. Mutta vaikeaa tuntuu myöntää itselle, että ei meidän suhteesta tule enää mitään. Pari kuukautta sitten erottu, kun alkoi tulla vuosi täytteen 1. vaiheen erohakemuksesta. Reilu kaksikymmentä vuotta olimme avioliitossa. Toinen on asunut jo vuoden muutalla. Niin ja vaikka hiljaa itselleen myöntäisi, ettei tästä tule mitään, niin toiselle sitä ei kuitenkaan ole pystynyt suoraan sanomaan. Onko se sitten lopulta niin, että täytyy vain lopettaa yhteydenpito kokonaan?
uskonut kun heti eron jälkeen sain neuvoja että pitää lopettaa yhteydenpito: kerrasta poikki vaan.
Nyt sen uskon kun olen pelosta päässyt eli varmaan se huoli toisesta on niin suuri varsinkin juojan vuoksi.
Itsella oli huoli ettei minulle satu mitään.
Vaikeita on erot mutta en siihen rääkkiin enää mukaan lähde mitä koin avioliitossa sen opin ja vasta kantapään kautta.
Olin huolissani hänestä vaikka olisi pitänyt olla huolissaan itsestä sillä ero pitkitty kohdallani.
Ei ole turhaan sanottu että pitää kuunnella itseään!
tsemppiä että selviät!
on lapsia ja heidän tähden on oltava ja yritettävä pitää edes jonkinmoiset välit, mutta vaikealta tämä vaikuttaa...
Uuden Vuoden toiotukset oli sitten exän osalta taas haukkumista ja halveksuntaa..
Näinhän se on, että itseä pitää kuunnella. Mutta vaikeaa on tehdä lopullista päätöstä ja pitää siitä kiinni. Vaikka kuinka toinen satuttaa sanoilla ja siitä kärsii, niin silti sitä ajattelee, että tykkää siitä toisesta henkilöstä ja että jos ja jos ja jos hän raitistuisi.
sillä itse odotin että väkivalta ja uskottomuus loppuisi kun itse olen ns.hyvä hänelle mutta empä onnistunut muuta kuin satuttamaan itseäni entistä enempi kaiken muun päälle.
Yritin kyllä koska rakastin ja eroni olikin yhtä soutamista ja huopaamista eli kesti vuosia se lopullinen irtiotto ja onneksi ei lapset olleet enää alaikäsiä joten senkin takia pääsin irti.
Lopulta huomasin että olin liiankin huolehtiva ex-stä ja se ei ollut aina rakkautta,vaan muuta.
Mutta kuitenkin olen hyvällä mielellä että hänen elämä on nyt järjestyksessä kuten minunkin.