etsivät sinkut, teidän kannattaa osa ajastanne käyttää Avioeropalstalla ja Avioliitto-palstalla
vierailuun. Saatte vähän perspektiiviä niille
utuisille ajatuksillenne siitä ihanasta perheidyllistä.
vierailuun. Saatte vähän perspektiiviä niille
utuisille ajatuksillenne siitä ihanasta perheidyllistä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen lukenut noista epäonnistuneista suhteista ja on järkyttävää luettavaa. Jos jotakin sieltä on jäänyt käteen, niin ainakaan YHhin en sekaannu. Luonnollisesti avioehto on pakollinen jos naimisiin satun erehtymään.
On ne naiset sikoja
Avioehto tietysti pakollinen.
Mutta mutta...tuollainen suhde ja avioero jättää elinikäiset jäljet ja lisäksi ne on ne lapset, jotka lempataan miehen elämästä.
Jos lapsilla ei ole yhteistä kotia ja äiti ja isä siellä tukena ja turvana ja hyvä parisuhde, niin ei lapsilla ole mitään. Peli on menetetty.
Sillä avioehdolla ei pääse vielä muuta kuin taloudellisen puolen turvaajaksi.
Mies on pelkkien elareiden maksaja ja mielstäni on hirvittävää, että lapsellani olisi toinen "isä"-kandidaatti, ties millainen sika.
Lapset ovat nykyisin todella psykiatrin tarpeessa ja naiset mielisairaalan eikä sekään auta ilkeydessä ja luonnevioissa.
Naisten ilkeys ja luonneviat ovat niin yleisiä nykyään että pitää olla tarkkana kenen kanssa niitä lapsia tekee.
Viikonloppuisän kohtalo ei ole herkkua kun tietää että exä kuppaa rahaa lapsille ja itselleen samalla kun kaikennäköiset kuppaiset häntäheikit käy kepittämässä sitä exää. Nämä YH ovat sellaista hylkytavaraa, että kyllä käy viikonloppuisällä hyvä tuuri jos exä sattuisi jonku oikeasti järkevän uuden miehen löytämään.
Nämä parisuhteen karikot ovat kyllä vittumaisia kaikille osapuolille, exälle, isälle, exän pillua haluavalle, lapsille. Ei näissä eroissa ole voittaneita kuten ei ole sodissakaan, pelkkää kärsimystä kaikille mikä sekin voi sitten olla se pienin paha.
Peräänkuulutan vastuullisuutta kaikilta osapuolilta, kattokaa tarkkaan kenen kanssa olette ja mistä syistä (eli kestääkö se vai ei)
että eroon johtaneisiin tilanteisiin on tarvittu kaksi ihmistä? Tunnutte olevan sitä mieltä, että naiset olisivat mielisairaala hoidon tarpeessa. Entäpä jos nainen eroaakin kumppanista joka on psyykkisesti sairas? Joskus vain tilanteet ovat sellaisia, että lapsille on parempi riidaton koti yhdellä vanhemmalla kuin kaksi jatkuvasti riitelevää vanhempaa samassa taloudessa, tämä jatkuva riitely luo lapselle tarpeen psykiatrisesta hoidosta. Lapsi ei ymmärrä miksi kaksi hänelle niin rakasta ihmistä huutaa ja räyhää ja näin tuhoaa toisiaan. Lapset ovat mestareita tulkitsemaan kodin ilmapiiriä.
Kaikki miehet eivät eron jälkeen suostu kantamaan vastuutaan jälkeläisistään tapaamisten muodossa. Niitä kyllä sovitaan, mutta lapsia ei koskaan tulla hakemaan tapaamisiin. Tiedän kyllä, että toki on isiäkin jotka riemumielin kantaisivat oman osansa tästä vastuusta, mutta ei anneta. Lapsella on oikeus kahteen biovanhempaan ja tätä yhteyttä ei pitäisi katkoa ellei ole todella painavia syitä.
sairastuu mielisairauteen, niin hänet on hylättävä. Tässä näkee suomineidon koko sydänlämpöisen olemuksen.
Etkö tiedä, että psykiatrisia sairauksia voidaan hoitaa ja monet paranevat kokonaan ja toiset pysyvät täysissä voimissa lääkkeiden avulla.
Sinä siis olet sellainen vanhan ajan kummajainen, että psyykkinen sairaus on jotenkin niin koivin eri kuin esim. infarkti, johon tosin moni kuolee tai diabetes tms.
Jos miehelläsi on mielisairaus, niin se voi periytyä lapsille ja sitä suuremmalla syyllä, mitä raaemmin lapsia kohdellaan, eli avioerolla.
Jos et psyykkisesti sairasta rakasta, niin eiköhän se olisi seurusteluaikana näkynyt.
Pinnallinen on rakkautesi.
Ettet itse olisi sitä psyykkistä sairautta aiheuttanut?
eivät ole periytyviä, tiesitkö sitä? Riittäisikö oma rakkautesi jos kumppanisi "katoaisi" reissuilleen 1-2 viikoksi ja palailisi sieltä räkäposkella kotiin? Kaikesta ette miehetkään voi naista syyttää. Kyllä meissä on niitäkin jotka yritämme viimeiseen asti, mutta on tilanteita joissa on pakko valita jo lasten turvallisuus ennen miestä. Rakkaus olisi kyllä riittänyt, mutta tarve suojella jälkeläisiä on suurempi.
Ei pelkkä psyykkinen sairaus jos sen voisi lääkityksellä pitää kurissa, ilman väkivaltaa ja muita lieve ilmiöitä mitä se yleensä tuo mukanaan, olisi eroa aiheuttanut, ainakaan meillä.
Ja en olesitä sitä sairautta aiheuttanut, ikävä pahoittaa miehinen mielesi.
Eikö miehelläsi ollut räkä poskella ennen naimisiinmenoanne?
Hän oli siis gentlemanni?
Sellaisen miehen minä olen ottanut ja ollut jo vuosikymmeniä aivan yhtä tyytyväinen kuin tutustuessamme.
Halusit rentun, sait rentun.
Oliko lapsi tulossa, kun menit avioliittoon?
Mies ei sellaista naista koskaan arvosta, joka on
sellainen antelias eräissä tietyissä asioissa, koska avioliitossa kyllä on aikaa....
seurustelu alkoi 15 vuotiaana ja ensimmäistä lasta ei tehty heti, hankittiin ammatit ensin.
juominen alkoi kun kaatui iso firma alta missä oli töissä, uudessa paikassa mihin vihdoin pääsi töihin ei viihtynyt. Toises jo katsottiin kieroon kun haisi viinalle, kolmanteen meni jos muisti, tienasihan muija... Näinkin voi käydä hyvälle miehelle. Edelleenkään en pahalla muistele vaan lämmöllä yhteisiä hyviä vuosia. Renttua en nainut..
renttu pinnan alta, jota ei heti vähän tyhmempi huomaa. Tosin fiksun huomaa heti. Mutta niitä ei ole jaeltavaksi asti.
jos olet 15 vuotiaasta osannut sanoa mikä hänestä tulee aikuisena, ja varsinkin kun itse olet saman ikäinen. Siinähän sinulle on tulevaisuus kun kerrot meille kaikille mitä pojistamme tulee.
Olen ollut vuosikymmeniä hyvässä avioliitossa.
Kyllä sen tietää, että hyviä tulee, kun on äiti kotona ja hyvä kotikasvatus ja varsinkin kun on
pysyvä avioliitto ja isä käyttää paljon aikaa lasten kanssa, niin harrastuksiin kuin molemmat kehottavat opiskeluun ja kannustavat ja mahdollissti ovat itsekin esimerkkeinä.
vaan sanoin, että jos 15 vuotiaanaolisin voinut tietää 15 vuotiaasta pojankoltiaisesta, että hänestä myöhemmin tulee väkivaltainen psyykkisesti sairas alkoholisti tuskin häntä olisin nainut. Jos todellakin joku voi sanoa 15 vuotiaastaennakkoon mitä hänestä aikuisena tulee, niin ihme on. Kyllä elämä meitä niin heittelee.
Se että sinä satuit hyvän miehen naimaan, ei tarkoita sitä,
että olisit jonkinlainen ihmissuhdeasiantuntija. Älä sinä
täällä valista mitä miehet arvostavat ja mitä eivät, jos et
edes itse ole mies. Miehiä on miljoonia erilaisia. Sinä et
tunne heidän kaikkien ajatusmaailmaa.
Kyllä sekin on kuule moneen kertaan nähty, kuinka niistä
"hyvien perheidenkin" lapsista on kasvanut alkoholisteja,
rikollisia yms. Ei se pelkkä "hyvä" koti kaikkea takaa,
vaikka antaakin paremman pohjan elämälle kuin joku riitelevä ja
rikkinäinen perhe.
On se kumma miten kaikki näyttää mielestäsi olevan naisten syytä.
Näytät pitävän lähes kaikkia naisia pelkkinä pettäjinä
ja idiootteina, vaikka sanot itsekin olevasi nainen.
Aina on muka vika naisessa ja mies on aina täysin syytön enkeli,
jota julma nainen kohtelee kaltoin?
Oletko itsekin sitten yhtä tyhmä ja ilkeä nainen, kuin
millaisiksi muita naisia väität, vai oletko sinä jonkinlainen
poikkeustapaus, parempi kuin kaikki muut?
tarkoitettu minulle?
ettei senikäiseen lapseen pitäisi sekaantua.
Noin 35 v miehen kohdalla on sellainen, että alkaa mahdollisesti perhe kiinnostaa, ei tule mieleenkään hyppiä vieraissa ja on erinomainen
taloudellinen tilanne ja koska on hyvin nuorekkaan näköinen, kuten kuitenkin useimmat sinkut siinä iässä, niin silloin voi harkita, jos malttaa siitä sinkkuuden todellisesta ihanuudesta luopua.
Kannattaa katsella etukäteen, millainen mies on ja sen verran pitkään, että toisen tuntee ja samalla tuntea se oma arvo ja antaa myös miehen se tuntea.
Ei tule yleensä juoppoutta ihan yllätyksenä, jos ollaan vuosia ilman lapsia ja seurustellaan-
No ei ollut. Eikö tuosta viestin paikasta näy ihan selvästi,
että mihin siinä on vastattu?
...olen aina välillä toitottanut.
Erosin muutama kuukausi sitten kolmivuotisesta avoliitosta ja yhteensä kuuden vuoden seurustelun jälkeen.
Sanon kyllä että on paljon parempi elää parisuhteessa ja erota kuin möllöttää yksin. Niitä hyviä aikoja on kuitenkin niin paljon enemmän kuin huonoja.
Minullekin lyötiin tonni paskaa käteen suhteen lopussa, mutta silti valitsisin milloin tahansa uudelleen tuon, jos vaihtoehtona on kuuden vuoden yksinolo.