exän edessä...
Rakastan ex-miestäni yli kaiken, liikaakin. Ollaan erottu n. 1kk sitten ja tapaamme edelleen aika usein.
Minä olen se, joka halailee ja pussailee. Haluan läheisyyttä ja kuvittelen saavani sitä takaisin kun menen mieheni kainaloon jne. Hän ei ikinä oma-aloitteisesti tee mitään yllä mainittua...
Tänään tajusin miten nöyryytän ja nolaan itseäni tällä toiminnalla. Roikun tässä miehessä. Olen säälittävä. Hävettää.
Haluaisin olla järki-ihminen ja päättää, että nyt riitti. Ei enää tapailuja niin paljon tai ainakaan mitään hellyydenosoituksia. Mutta miten saan hänet pois pääni sisältä... Kuinka vaimennetaan rakkaus ja tarve saada vastarakkautta ihmiseltä, jonka kanssa on kokenut elämänsä parhaat hetket?!
Olen minä kyllä säälittävä.
Rakastan ex-miestäni yli kaiken, liikaakin. Ollaan erottu n. 1kk sitten ja tapaamme edelleen aika usein.
Minä olen se, joka halailee ja pussailee. Haluan läheisyyttä ja kuvittelen saavani sitä takaisin kun menen mieheni kainaloon jne. Hän ei ikinä oma-aloitteisesti tee mitään yllä mainittua...
Tänään tajusin miten nöyryytän ja nolaan itseäni tällä toiminnalla. Roikun tässä miehessä. Olen säälittävä. Hävettää.
Haluaisin olla järki-ihminen ja päättää, että nyt riitti. Ei enää tapailuja niin paljon tai ainakaan mitään hellyydenosoituksia. Mutta miten saan hänet pois pääni sisältä... Kuinka vaimennetaan rakkaus ja tarve saada vastarakkautta ihmiseltä, jonka kanssa on kokenut elämänsä parhaat hetket?!
Olen minä kyllä säälittävä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luopuminen on niin helkutin vaikeaa.
Olen vuosi sitten avoeronnut. Olen katkera (kun hän minut petti)ja kasvatan yhteisiä lapsia.. Olen suuttunut, loukkaantunut, vihainen.. ja kaikkea muutakin. Ympärillä oleva elämä ja ihmiset ihmettelevät, kuinka olen tälläinen!! "Nauti nyt, kun voit" "Sulla on elämä edessäsi" ja kaikkee muuta soopaa... Ja kuitenkin kaiken keskellä olen IHMINEN! Olen sureva, kaipaava, rakastava, vihainen... ja kaikkea sitä, mikä tekee ihmiseksi.Olen yrittänyt pohtia, miksi olen tälläinen. Tää kait on se ihmisen perisynti, ettei voi antaa anteeksi sitä että toinen petti, ei arvostanut perhettä, ei ajatellut muuta kuin itseään. Ja kaiken tän paskan jälkeen pitäisi antaa muka anteeksi!! Ja kaiken huippu mun mielestä on se, ettei yhteiskunta hyväksy sitä että olen epävakaa,sureva, yksinhuoltaja,katkera, ja kaikkea sitä mikä tekee minusta ihmisen!! Missä mättää?
Tuon kaiken kirjoittamasi olen minäkin kokenut.
Inhoan naistenlehtien juttuja, joissa eronneet julkkunaiset kasvoivat erilleen, löysivät itsensä ja kukoistavat freesattuina lehden kannessa.
Vai surevasta leskestä uskalletaan laittaa vakava naama lehteen.
Susanna Sievinen teki poikkeuksen. Hän tuuletti kunnolla eroaan mediassa. Jossakin lehden kannessa näytti lukevan Viimeinen vuosi oli kulissia. Kyllä ne viimeisen vuoden jutut olivatkin siirappia.
Tavalliset ihmiset eivät osaa lohduttaa. Varmasti moni ajattelee, että miten itse reagoisin vastaavassa tilassa. Moni pelkää, että ero tarttuu. Omista kulisseista pidetään entistä kovemmin kiinni.
Miten ihmeessä erostaan voisi nauttia vaikka kotoa ulos saapastellut olisi maailman viheliäisin tyyppi. Ei rakkaus kävele ulos samalla ovenavaisulla.
Vaikka olen lukenut ammatti-ihmisten hienoja kirjoja, kolumneja ja vastauksia pulmapalstoilla, niin eivät he kerro kokemuksia omasta elämästään. Harva edes uskaltaa vaikka olisikin kokenut eron. Miten ihmeessä terapeutti hirviää olla katkera. Eihän se millään käy plaatuun.
Viha, raivo ja muut erotunteet haalistuvat aikanaan. Elämä asettuu uomiinsa. Joku päivä huomaat pyöriväsi näillä palstoilla hymy huulilla.
Tulet kuitenkin näille tutuille palstoille vanhasta tottumuksesta vaikka sinulla on jo ihan hyvä olla.
Auta sinä sitten "miestä mäessä". Ei erot mihinkään lopu. Samat ihmiset pyörittävät kierrätyskeskuskusta, jos eivät ota eka kerralla opikseen.
Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii, sormi sanoo soo soo soo, kengänkanta koo koo koo.
Vilkaisepa vuoden päästä tätä viestiketjua.
Et ole säälittävä. Mutta huomaa, että sinun EI tarvitse lakata häntä rakastamasta, vaikka eroaisittekin. Eroaminen ei rakkautta tapa. Sitä voi kukin meistä rakastaa montaa ihmistä yhtäaikaakin!!!
Se, että haluaisit elää ex-kumppanisi kanssa on sitten toinen juttu. Jos hän ei halua. Et voi muuta tehdä kuin vain rakastaa... ja elää omaa elämässi omalla tahollasi...