Muutimme vaimon kanssa joulun jälkeen erilleen. Vaimoni oli jalomielinen, kun halusi lasten takia viettää vielä yhden joulun yhdessä, mutta kyyneleitä en hänen silmissään nähnyt kun erosimme. Itseäni joulu kosketti, otin paljon kuvia, enkä tule koskaan unohtamaan lasten riemua. Eiväthän nuo pienokaiset voineet tietää, että joulu olisi perheenä viimeinen.
Suhde päättyi naisen kostoon. Hän oli ollut minulle kesällä uskoton ja sitten noin vain kylmästi ilmoitti haluavansa erota. Vika oli tavallaan omani, sillä olin itse aiemmin pettänyt häntä työkaverin kanssa ja jäänyt siitä kiinni. Sitä tapahtui itse asiassa kahdenkin naisen kanssa, mutta kiinni jääminen muutti käytökseni. En olisi koskaan enää pettänyt, ja yritin vakuutella vaimolleni kaikin keinoin. Mihinkään romanttisille matkoille hän ei kanssani halunnut, vaan teki minusta käytännössä koti-isän, ja lähti itse pettämään. Olisi pitänyt kyllä arvata, että naisella oli kosto mielessä kun vaati vähentämään töitä, mutta halusin yrittää vielä. Miksikö?
Pettämisestä huolimatta olin täysillä sitoutunut suhteeseemme. Miksi ei vaimoni(nyt siis käytännössä ex) voinut ymmärtää paria pikku hairahdusta? Tulin tänne kirjoittamaan, löytääkseni vahvistusta sille, että hairahduksen ei tarvitse merkitä mitään. En halua tehdä tästä sukupuolikysymystä. Juttu on varmaan sama naisellakin, mutta mistä syytän naisia joukkona on se, että naiset viettelevät tahallaan varattuja miehiä. Sinkut sekä ne, jotka ovat itse varattuja. Olen nähnyt, että näin on. Otan esimerkiksi sitoutuneen naisen naapurista. Hän olisi milloin tahansa ollut valmis pettämään miestään kanssani, jos minä olisin ollut. En silti halunnut söhlätä naapurin kanssa kiinnijäämisen pelosta, enkä muutenkaan.
Yritänhän juuri kertoa sitä, että useimmiten pettämisessä on kyse vahingosta ja naiset ottavat vahingon paljon henkilökohtaisemmin. Minä en ainakaan olisi lähtenyt hajoittamaan perhettä vain katkeruudesta ja koston himosta, jos vaimoni olisi ollut se, joka petti ensin. Mikä naisia oikein vaivaa? Oma seikkailunhalu????? No olisinhan minä sallinut hänelle senkin. (Että kenenkään feministin on nyt turha alkaa kuittailla...)
Seksi vaimon kanssa oli hyvää. Sain sängyssä täyttä palvelua ja annoin myös. Mielestäni meillä ei olisi pitänyt olla mitään syytä eroon, varsinkaan kun oli jo lapsetkin, en sano heistä enempää, koska joku voi tunnistaa...
No naapurin kanssa en siis ryhtynyt mihinkään, mutta töissä minun oli vaikea, ja lopulta mahdoton vastustaa kiusausta. Olimme lyhyellä ulkomaan matkalla ja kaikki irroittelivat. Huumori oli hyvä, ja siinä vain nyt mopo lipesi alta, ei voi mitään. Olen jo vaimoltani pyytänyt anteeksi. Satoja kertoja. Enää en aio sitä tehdä.
Kaipaan vaimoani. Miksi pitää syyllistää luonnollisista haluista, varsinkin miehiä. Mielestäni mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut naisten emansipaation myötäkään, vaan naiset ovat aivan yhtä ankaria ja omistavia kuin aina. Ja mikä pahinta pienestä vahingosta terminoidaan kaikki yhteinen lopullisesti. Eihän tässä ole yhtään mitään järkeä. Ei minun mielestäni.
Miehelle vaan nyt on niin pirullisen helppoa. Tilanne tekee varkaan ja usein ukkomiehiä metsästävän syöjättären myötävaikutuksella (tätä ei pitäisi unohtaa). Tuollaiset syöjättäret vaan osaavat tehdä itsensä niin samperin haluttaviksi. Rääkkäävät varmaan kehoaankin ukkomiesten kuvat silmissään vilisten. Ehkä kyseessä on oma kyvyttömyys perhe-elämään ja kateus perheellisiä kohtaan? Mutta kuten sanottu, en halua tehdä tästä mitään sukupuolikysymystä. Katson asiaa luonnollisesti omalta kannaltani. Jos jotain naista kismittää, kirjoittakoon oman jutun omasta näkökulmastaan. Minulta löytyy myötätuntoa ehkä juuri siksi, koska olen mies. En tuomitse, jos naisille on käynyt samoin. Milloin naiset alkavat osoittaa ymmärtämystä miehelle, kun on tapahtunut vahinko?
Mutta elämän täytyy kai jatkua. Vähään aikaan en aio vakavaan suhteeseen. Nyt on aika ottaa rennosti kavereiden kanssa ja käydä ulkona. Seksi ei sekään kauheasti kiinnosta heti eron jälkeen, olen siitä syvästi masentunut, mutta en aio tehdä itselleni mitään. Olen ajatellut harrastavani kuntoilua ja tekeväni pitkän ulkomaanmatkan. Elämän on vain pakko jatkua.
Tsemppiä kaikille uuteen vuoteen,
T. Life is no show
Suhde päättyi naisen kostoon. Hän oli ollut minulle kesällä uskoton ja sitten noin vain kylmästi ilmoitti haluavansa erota. Vika oli tavallaan omani, sillä olin itse aiemmin pettänyt häntä työkaverin kanssa ja jäänyt siitä kiinni. Sitä tapahtui itse asiassa kahdenkin naisen kanssa, mutta kiinni jääminen muutti käytökseni. En olisi koskaan enää pettänyt, ja yritin vakuutella vaimolleni kaikin keinoin. Mihinkään romanttisille matkoille hän ei kanssani halunnut, vaan teki minusta käytännössä koti-isän, ja lähti itse pettämään. Olisi pitänyt kyllä arvata, että naisella oli kosto mielessä kun vaati vähentämään töitä, mutta halusin yrittää vielä. Miksikö?
Pettämisestä huolimatta olin täysillä sitoutunut suhteeseemme. Miksi ei vaimoni(nyt siis käytännössä ex) voinut ymmärtää paria pikku hairahdusta? Tulin tänne kirjoittamaan, löytääkseni vahvistusta sille, että hairahduksen ei tarvitse merkitä mitään. En halua tehdä tästä sukupuolikysymystä. Juttu on varmaan sama naisellakin, mutta mistä syytän naisia joukkona on se, että naiset viettelevät tahallaan varattuja miehiä. Sinkut sekä ne, jotka ovat itse varattuja. Olen nähnyt, että näin on. Otan esimerkiksi sitoutuneen naisen naapurista. Hän olisi milloin tahansa ollut valmis pettämään miestään kanssani, jos minä olisin ollut. En silti halunnut söhlätä naapurin kanssa kiinnijäämisen pelosta, enkä muutenkaan.
Yritänhän juuri kertoa sitä, että useimmiten pettämisessä on kyse vahingosta ja naiset ottavat vahingon paljon henkilökohtaisemmin. Minä en ainakaan olisi lähtenyt hajoittamaan perhettä vain katkeruudesta ja koston himosta, jos vaimoni olisi ollut se, joka petti ensin. Mikä naisia oikein vaivaa? Oma seikkailunhalu????? No olisinhan minä sallinut hänelle senkin. (Että kenenkään feministin on nyt turha alkaa kuittailla...)
Seksi vaimon kanssa oli hyvää. Sain sängyssä täyttä palvelua ja annoin myös. Mielestäni meillä ei olisi pitänyt olla mitään syytä eroon, varsinkaan kun oli jo lapsetkin, en sano heistä enempää, koska joku voi tunnistaa...
No naapurin kanssa en siis ryhtynyt mihinkään, mutta töissä minun oli vaikea, ja lopulta mahdoton vastustaa kiusausta. Olimme lyhyellä ulkomaan matkalla ja kaikki irroittelivat. Huumori oli hyvä, ja siinä vain nyt mopo lipesi alta, ei voi mitään. Olen jo vaimoltani pyytänyt anteeksi. Satoja kertoja. Enää en aio sitä tehdä.
Kaipaan vaimoani. Miksi pitää syyllistää luonnollisista haluista, varsinkin miehiä. Mielestäni mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut naisten emansipaation myötäkään, vaan naiset ovat aivan yhtä ankaria ja omistavia kuin aina. Ja mikä pahinta pienestä vahingosta terminoidaan kaikki yhteinen lopullisesti. Eihän tässä ole yhtään mitään järkeä. Ei minun mielestäni.
Miehelle vaan nyt on niin pirullisen helppoa. Tilanne tekee varkaan ja usein ukkomiehiä metsästävän syöjättären myötävaikutuksella (tätä ei pitäisi unohtaa). Tuollaiset syöjättäret vaan osaavat tehdä itsensä niin samperin haluttaviksi. Rääkkäävät varmaan kehoaankin ukkomiesten kuvat silmissään vilisten. Ehkä kyseessä on oma kyvyttömyys perhe-elämään ja kateus perheellisiä kohtaan? Mutta kuten sanottu, en halua tehdä tästä mitään sukupuolikysymystä. Katson asiaa luonnollisesti omalta kannaltani. Jos jotain naista kismittää, kirjoittakoon oman jutun omasta näkökulmastaan. Minulta löytyy myötätuntoa ehkä juuri siksi, koska olen mies. En tuomitse, jos naisille on käynyt samoin. Milloin naiset alkavat osoittaa ymmärtämystä miehelle, kun on tapahtunut vahinko?
Mutta elämän täytyy kai jatkua. Vähään aikaan en aio vakavaan suhteeseen. Nyt on aika ottaa rennosti kavereiden kanssa ja käydä ulkona. Seksi ei sekään kauheasti kiinnosta heti eron jälkeen, olen siitä syvästi masentunut, mutta en aio tehdä itselleni mitään. Olen ajatellut harrastavani kuntoilua ja tekeväni pitkän ulkomaanmatkan. Elämän on vain pakko jatkua.
Tsemppiä kaikille uuteen vuoteen,
T. Life is no show
Vastaukset 34
Vanhimmat
tänä päivänä lapsia. Miksi mennään naimisiin ja hankitaan lapsia? Pelkän seksin takia menee moni liitto nurin tänä päivänä. Kannattiko pettää, kysyn sulta mies? Etsitkö täältä ymmärrystä? Et sitä saa. Vaimosi on sitä tyyppiä, että kerrasta poikki (tai kahdesta tässä tapauksessa). Hän toivottavasti löytää miehen, johon voi vielä luottaa ja myös ne teidän lapset voi turvata. Susta ei ollut siihen. Elä nyt niiden halujes mukaan tästä lähin.
Miten joku voi olla noin raaka. Oletko koskaan kuullut sanottavan, että kukaan ei rakasta lapsia niin paljon kuin oma isä?
perheen. Olisit ajatellut.
jälkikäteen, teit jo valintoja lähtiessäsi pettäjän tielle. Et voi sille mitään, että vaimosi reagoi niin kuin reagoi. Itse katsot vähän eri näkökannasta asioita, kuin vaimosi ja siihen teillä on luonnollisesti molemmilla oikeus.
Nyt sinun on vaan hyväksyttävä tilanne ja lähdettävä rakentamaan elämää eteenpäin.
Turhaa sinä syyllisiä etsit, kanna vastuusi ja opi menneistä.
Tapauksessanne vaimosi reagoi noin, kukin tavallaan. Lapsianne käy sääliksi jos ns. kostonhimo äidissä saa vallan ja alkaa innokkaasti kierrellä uusissa miehissä. Ystäväni kohdalla kävi näin. Mies petti, ystäväni kosti ja seikkailu jäi päälle.
No, tehtyä ei saa tekemättömäksi joten et voi muuta kuin jatkossa kantaa oman vastuusi lapsistanne. Se lienee se tärkein asia. Itse olen saanut asiat järjestymään paremmin.. jos asian niin haluaa nähdä. Seksiä liitossamme vähän joten periaatteessa olin harhautua vieraisiin hakemaan sitä läheisyyttä ja nautintoa. Onneksi en kuitenkaan lähtenyt, fiksun mieheni silmät kun avautuivat asian mahdottomuuden suhteen. Hän haluaa liittomme jatkuvan kuten minäkin lasten tähden. Nyt käyn joitakin kertoja vuodessa vieraissa luvan kanssa kuulostaa hirveältä ja epäilin asian toimivuutta ensin itsekin. Mutta parempi ratkaisu kuin ero kun lapsia ja miestä ei seksi kiinnosta.
No voi hellanlettas sentään ettäkö ihan "ukkomiehiä metsästävän syöjättären" viattomaksi uhriksi joutui siellä kylmässä maailmassa kaukana kotoa..??!!
Voi Pyhä Sylvi onko näin idiootteja miehiä todella olemassa..?? --Ja ihanko vakavissaan taitaa kirjottaa ja ihmetellä..??!!
voi herran jestas tosiaan, ihanko pahat naiset väkisin vievät sänkyyn? uskomatonta huttua! Niin kauan kun kieltäydyt ottamasta itse mitään vastuuta käyttäytymisestäsi asiat ei tule muuttumaan. Grow up!
Jotenkin tuntuu, että syynä ymmärtämättömyyteenne on todennäköisesti katkeruus. Kiitti silti palautteesta. Kaveri kutsui pelaamaan shakkia. Ehdin siinä miettiä siirtojen välillä, oliko tässä palautteessa mitään arvokasta. Tällä hetkellä tuntuu, että se saattoi olla jopa yhden henkilön kirjoittamaa eri nimimerkeillä.
Muutenkaan ei ole mitään kiirettä tehdä johtopäätöksiä. Onneksi elämässä on ainakin rauha nyt. Koettakaa tekin (sinäkin?) löytää rauhallisuus, niin ei tule noin katkeraa juttua.
vain kirjoitellut. Olet mestari etsimään itsellesi puolustusta.
merkinnyt sinulle mitään, mutta entäpä vaimollesi? Se kertoi hänelle että sinä petit hänen luottamuksensa, et välittänyt hänen tunteistaan vaikka tiesit hänen loukkaantuvan, ja ennen kaikkea, se että halusit jotain toista naista enemmän kuin häntä, tuntuu NIIN pahalta ettet kuvitella saata. Niin makaa kuin petaa. Ymmärrän sinun olotilasikin, mutta itse soppasi keitit. Ja sanoit että miehille etenkin pettäminen on ikäänkuin "luonnollista". No, niin on naisillekin siitä loukkaantuminen ja usein tunteiden kuoleminen.
Ja sillä mitä sinä sen jälkeen teet, ei ole enää mitään merkitystä.
Onko hairahtuminen todella helppoa? No, ehkä. Joskus. Jossain tapauksessa. :D.
Vaimosi on vielä vihainen (varmasti myös itselleen). Eli ei ole päässyt asian yli. Kesästäkin vielä niin vähän aikaa, että voi voi. Mutta - vaikka hairahtumisen ei tarvitse merkitä mitään, niin voi olla tuntemattomia muita syitä, jotka merkitsevät (ex)vaimollesi. Yritä kauniisti udella häneltä mitä ne mahtaisivat olla. Tulisi varmasti molemmille parempi mieli.
vain on kunkin oma. Itse olen petetty ja aikoinani eri suhteessa ollut pettäjä. Elämässä voi sattua kaikkea, virheistään oppii, mutta vastuuta on turha sysätä kenenkään muun niskaan.
Totta puhuit että on naisia, jotka vaikka tietävät
miehen varatuksi pyrkivät siitä huolimatta suhteeseen (ja/tai jopa sen vuoksi)..
Mutta tulisko mieleesi että olisit voinut sanoa EI, minulla on vaimo...
Kanna itse vastuusi tekemisistäsi..
Näitä kirjoitteli nainen jonka mies myös sortui munahaukkaaan.
Kävin tänään mielenterveystoimistossa ja sain ajan terapiantarpeen kartoitukseen. Tarkoittaa yhtä käyntiä, mutta sanoivat, että lyhytterapiaa olisi luultavimmin tarjolla raastavaan erotilanteeseeni.
Kyselivät jo aikaisemmin puhelimessa, olisinko tekemässä itselleni jotain, ja sanoin, että en nyt tietenkään. Pidelkää peukkuja, että terapiaa järjestyisi. :)
Juuri pari päivää sitten oli Hesarissa naiskirjailijan pitkä, ajattelemisen aihetta antava juttu Suomen mielenterveyspotilaista ja siitä miten vaikeaa jos ei mahdotonta on saada apua edes akuuteissa tapauksissa, kun eivät yhteiskunnan rahat riitä. Esimerkkinä 14-vuotias itsemurhaa yrittänyt tyttö jota oltiin pian kotiuttamassa kun ei kertakaikkiaan ollut rahaa järjestää mitään hoitoa tai terapiaa.
Ja nyt sitten joku nussija joka ei sen vertaa vaimoaan ja perhettään arvostanut että olisi osannut pitää housut jalassaan, on muka saamassa yhteiskunnalta "terapiaa"! Kysyn vain, että miksi? Onko olemassa terapiaa jolla kusipäisyys parannetaan?
No onneksi tästä ei tarvitse sen enempää hermostua, sillä aloitus ja jatkoviestit ovat selvääkin selvempi provo. Ihan näppärä pikku sellainen kyllä, mutta toteutusta pitäisi ehkä vielä miettiä että menisi paremmin läpi. Nyt tahallinen puupäisyys ja kaiken oman vastuun käsittämätön kieltäminen paistaa läpi tavalla joka välittömästi kertoo että tässä ei ole oikea ihminen asialla.
Silläkin "uhalla", että pidät provona: Olen tuottava osa tätä yhteiskuntaa. 15 vuotta vankkaa työhistoriaa takana ja pari kertaa saman verran vielä edessä. Ehdin maksaa vielä terapiat jos toisetkin veroina, jos tähän maahan jään(lähteminen olisi helpompaa kuin koskaan).
Aina löytyisi toki ihmisiä, jotka sanoisivat, ettei se 14 v. tyttö mitään terapiaa tarvi, nuoruuden kasvukipuja vain, mutta alleviivaan vielä, että minä en ole sitä mieltä ... Terapiantarve ratkaistaan joka tapauksessa tapauskohtaisesti, ja kun en ole ammattilainen, niin jäävään itseni tässä kysymyksessä..
Itse olet provoilija. Melkein lyön vetoa, että olet kirjoittanut vähintään puolet kaikesta palautteestani.
Kiitti vitusti.
otan silti kantaa. Pettämistä on tapahtunut kautta aikojen, eikä siitä syystä ole ennenkään erottu. Rakastuminen on ohimenevä olotila ja arki tulee aina enemmin tai myöhemmin. On naurettavaa, että aikuiset ihmiset romuttavat perhe-elämän noin heppaisin perustein! Syrjähypyt kannattaa anoa ja antaa anteeksi puolin ja toisin. Täytyisi muistaa, että lapset ovat syyttömiä vanhempien töppäilyihin ja kuitenkin he kärsivät niistä kaikkein eniten!
Pettäminen ei ole hetken hairahdus, tai ainakin sitä se on toooodella harvoin. Se on yleensä pitkän harkinnan tulos. Myönnät tekstissäsi itsekkin, että kyseessä ei ole hetken hairahdus, vaan harkittu teko:
"...töissä minun oli vaikea, ja lopulta mahdoton vastustaa kiusausta." Eli uskottomuus on ollut sinulla harkinnassa. Ei hairahdus, eikä vahinko. Meillä miehillä vain on hyvin vahva tapa saattaa tekomme joko puolison syyksi tai vahingoksi. Valitettavan usein uskomme siihen itsekkin.
"Hairahduksen" (anteeksi termini, en keksi parempaa) ei sinällään tarvitse tarkoittaa sinulle mitään, mutta vaimollesi se merkitsee. Et voi vaatia vaimoltasi ymmärrystä jälkikäteen.
Tapauksesi on valitettava, mutta vaimollasi on oikeus tehdä omat päätöksensä, koska sinä olet tehnyt omasi.
T: ex-pettäjä
kirjoitus!
Tällä palstalla valitettavasti kuultaa läpi tekomoralistisuus useimmilta. Elämä on helppoa, asiat on/ei ole. Mitä rehellisempi ihminen on itselleen, sitä useammin huomaa, että asiat voivat olla ja ei olla samaan aikaan.
Kuinkahan moni rehellisesti uskaltaa tunnustaa, attä on joskus ajatellut, millaistahan seksi on jonkun toisen kanssa? Kun sitä pyörittelee mielessään, on valitettavasti herkkä houkutuksille tilanteen tullessa eteen. Tilannetta ei suinkaan helpota se, että joka tuutista tulee varsin seksistisiä virikkeitä - kuten elokuvat, laulujen sanat tai mainokset.
Eroni jälkeen otin selvää, millaista se on - se oli joko samaa, huonompaa tai huikeasti parempaa kuin exäni kanssa. Nyt uteliasuus on tyydytetty ja asia ei enää kiinnosta.
Meidät naiset opetetaan käyttämään valtaamme miehiin - miehet eivät saa tehdä mitään, mistä emme tykkää tai muuten! Naiselle pettäminen on isompi kysymys, koska hänen reviiriään loukataan pahasti. Naiset kilpailevat keskenään ja yksi voitto on miehen "saaminen" - se loukkaa häviäjää. Siksi naisen on kostettava niin pahasti kuin ikinä mahdollista. Naisen kunnia palautuu sillä. Ellei nainen toimi näin, häntä pidetään epäonnistuneena ja jotenkin huonona.
Mies pettää - nainen loukkaantuu. Jotta mieheen "sattuisi" kyllin lujaa, häneltä rikotaan koti ympäriltä ja pahimmillaan viedään lapsetkin. Eli miehet harvoin rikkovat kotia, vaan naiset kostossaan sen tekevät.Naiset niitä eroja laittavat vireelle useimmiten! Miesten on ymmärrettävä paikkansa.
Olen hämmästellyt sitä ukkomiesten määrää, jotka ovat valmiita harrastamaan seksiä ihan kenen kanssa vain. Niin sanotusti, heiltä saa helposti. sinkuilta vaikeammin, koska he usein ovat etsimässä kumppania. Tyrkyllä oli 2/3 ukkomiehiä, masentavaa! Jotkut naiset ovat lähteneet leikkiin mukaan ja etsivät seikkailuja varatuista. Sana leviää siitä että he ovat helpoimpia iskeä. Vielä masentavampaa - piirileikki on valmis.
Oman seksuaalisuuden kanssa ei ole nykyään helppoa. Kiusauksia on kaikkialla ja sitä kuvittelee muiden elävän "herkutellen". Vanhat säännöt ovat muuttuneet, olemme nyt vain itse ja yksin vastuussa käyttäytymisestämme. Rangaistukset eivät tule yhteiskunnan taholta, vaan läheisiltämme. Yritä tässä sitten elää oikein?
Olen sitä mieltä, ellemme me osaa antaa toisillemme virheitämme ja omia kasvukipujamme anteeksi, niin mitä rakkautta se on? Onko vain vahvoilla, nuhteettomilla ja tuomitsevilla oikeus tulla rakastetuksi ja rakastaa???
Kyllä tuota herkuttelua tosiaan on paljon ilmassa nykyään. Se tekee uskollisuuden niin vaikeaksi asiaksi. Sitä saa tuon tuosta kuulla kuinka kaverit ovat maistaneet, milloin minkäkin näköistä ja maalaista..
vaimosi koki huomatessaan, että et ole luotettava.
Sillä asialla miten jäit kiinni on suuri merkitys liittonne. Mikäli salasit pettämisesi ja vaimosi on itse saanut tietää siitä tai joku muu ulkopuolinen on hänelle kertonut, etkä sinä, on asia hänelle paljon vaikeampi käsitellä ja hyväksyä, kuin jos sinä itse olisit heti tunnustanut ja pyytänyt anteeksi.
Ymmärrän hyvin miksi hän etsi toisen ja kosti sinulle. Hän rakasti sinua ehkä silloin tosi paljon, mutta ei voinut enää olla kanssasi tekojesi vuoksi.
Nainen, mikäli rakastaa vielä puolisoaan, varmasti antaa anteeksi pettämisen, mutta mikäli siihen liittyy valehtelua ja salailua, niin onkin toinen juttu.
Voin sanoa sinulle, että yhtä lailla miehet kuin naiset vikittelevät härskisti toisten puolisoa. Tällaisia ihmisiä riittää yhä enemmän liikenteessä.
Lisäksi voin sanoa, että miehet jättävät paljon helpommin vaimonsa tämän pettäessä. Meilläkin esim. mies on pettänyt monet kerrat ja saanut anteeksi, mutta mikäli hänelle tekisin edes kerran saman, niin olisin jo ulkona talostani.
Ehkä vaimosi on huomannut sen, että ajatuksesi pettämisestä on tällainen lainatakseni sanojasi "Miksi pitää syyllistää luonnollisista haluista, varsinkin miehiä" ja ei halua jatkaa enää kanssasi sen vuoksi, koska ei enää tule luottamaan sinuun, joten liitoltanne on mennyt pohja pois
"Ehkä vaimosi on huomannut sen, että ajatuksesi pettämisestä on tällainen lainatakseni sanojasi "Miksi pitää syyllistää luonnollisista haluista, varsinkin miehiä" ja ei halua jatkaa enää kanssasi sen vuoksi, koska ei enää tule luottamaan sinuun, joten liitoltanne on mennyt pohja pois"
Tuopa olikin mielenkiintoinen oivalluksen aihe. Kiitti. Parasta palautetta tähän asti.
Olen joutunut painimaan saman asian kanssa näin petetyn kannalta.Vaikka haluaisinkin jatkaa pettäneen mieheni kanssa, ei se enää ehkä onnistu.
Se, että mieheni petti ole niin paha, mutta kaikki siihen liittyvät salailut ja valehtelut ovat vaikeimpia kestettäviä. Tuntuu todella, että liitoltamme olisi pudonnut pohja pois, koska enää ei voi luottaa toiseen missään vaiheessa.
Hyvä, jos sinä huomasit, mikä voi vaikuttaa liittoonne. Meillä näet vieläkään mies ei tätä ymmärrä, vaikka sanonut olen monesti.
Niin se asenne, joka myös sinun puheestasi ja tekstistäsi"Miksi pitää syyllistää luonnollisista haluista, varsinkin miehiä", tuli ilmi, aiheuttaa sen, että sellaisen henkilön kanssa ei voi enää ajatella jatkoa, vaikka kuinka rakastaisi ja haluaisi. Näin on käymässä juuri meilläkin.
Sydän sanoo, että jatka, mutta järki sanoo, että juokse ja lujaa, mutta toiseen suuntaan. Mikään ei ole niin kauheaa, kuin katsoa sivusta toisen pettämistä, jos tästä vielä välittää.
Tunnetta, kun toinen jää kiinni valehtelusta ja pettämisestä yhä uudestaan, ei kukaan halua kokea.
Olisit pitänyt housut jalassasi ja pään kylmänä. Ymmärrän kirjoituksestasi, että vaimosi ja perheesi oli sinulle todella tärkeä. Miksi et sitten elänyt niin? Et halunnut ryhtyä söhläämään naapurin naisen kanssa "kiinnijäämisen pelossa". Muutenko olisit??
Itselläni on paska petturimies. Mikään ei ole suhteessamme enää niinkuin ennen. Olen kaikkeni yrittänyt antaa anteeksi ja ymmärtää. Mutta se ei onnistu. Rakkaus on nyt ikuisesti kuollut. Joskus oli aika kun rakastin häntä niin että olisin voinut vaikka kuolla hänen puolestaan.
Enkä halua miestä myöskään seksuaalisesti. Menkööt panemaan niitä huoria, kun kerran alunperinkin ne arvosti minua korkeammalle valinnoillaan. Pelkkä hänen kosketuksensakin saa minut nyt itkemään.
Olen pettänyt nyt kaksi kertaa miestäni kostoksi. Ne oli vain seksiä eli niihin ei liittynyt tunteita mukaan. En tunne minkäänlaista syyllisyyttä - miksi minun pitäisi? Mieheni valitsi petoksen tien - en minä.
Minulla on myös lapsi. Hän on minulle kaikkein tärkein asia maailmassa. Mutta ei ollut miehelleni. Hänhän omalla petoksellaan osoitti, että seksi toisen naisen kanssa on hänelle tärkeämpää kuin oma lapsi.
Haluaisin, että mies lähtisi pois - muuttaisi pois kodistamme. En rakasta enkä halua enää häntä. Enkä halua asioiden korjaantuvan. En pysty koskaan unohtamaan petosta. Vihaan häntä enkä halua myöskään hänen vanhempiensa kanssa olla missään tekemisissä.
Kaiken tämän aiheutti mieheni sillä, ettei pystynyt pitämään housuja jalassaan. Toivottavasti oli sen arvoista, että rakkaus kuoli ja perhe hajoaa...
KYSYMYS 1: "Olisit pitänyt housut jalassasi ja pään kylmänä. Ymmärrän kirjoituksestasi, että vaimosi ja perheesi oli sinulle todella tärkeä. Miksi et sitten elänyt niin?"
No sitähän olen yrittänyt koko ajan sanoa, miksi en elänyt niin... Estivätkö ennakkokäsityksesi sinuakin ymmärtämästä. Yritän vielä selittää: Jos minulta kysytte, niin ELIN sen mukaan. Sikäli kun nyt sen ajattelen, kyse oli vain hetkellisestä repsahduksesta.
Olen lisäksi menossa terapiaan ehkä juuri sen takia, että saisin joko vastauksia näihin moraalisiin kysymyksiin: joko vahvistuksen tämän hetkiselle käsitykselleni tai sitten sapiskaa. Jos terapeutti antaa sapiskaa, niin yritän ottaa siitä opikseni. Yritän käyttäytyä kuin sivistynyt mies.
En todellakaan voi ymmärtää, miksi naiset heittävät pelkkää lokaa niskaan, vaikka olen tunnustanut erehdykseni.
KYSYMYS 2: "Et halunnut ryhtyä söhläämään naapurin naisen kanssa "kiinni jäämisen pelossa". Muutenko olisit?? "
Sanoin, että en kiinnijäämisen pelossa tai muutenkaan. Se tarkoittaa sitä, että tunnustan, että naisessa oli vetovoimaa, mutta kiusaus ei tuolloin monista eri syistä kasvanut ylipääsemättömän suureksi. Ei ollut seuraa, joka olisi yllyttänyt jne..
Sorry jos kysymyksiä oli muitakin, mutta en ehdi nyt vastata kuin näihin..
elämä on. ihan oma moka kun menit ekana itse pettämään..
Se on vain ja ainoastaan sen vika joka pettää... sinä heikko pieni mies.
Olet todennäköisesti taas sama yksittäinen katkeroitunut nainen. Ettet olisi ex-vaimon tuttuja tai jotain?
En Sariella enkä sun ex vaimosi ystävä, mutta mielummin heihin tutustuisin kuin suhun!
sitten ikinä sallita. Me teemme niitä kaikki ihmissuhteissamme, emme pelkästään parisuhteessa. Itselleni kävi niin, että entinen vaimoni epäili minua pettämisestä, joka ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Lähti koston tiellä ja haki sitten myöhemmin eroa, koska halusi olla onnellinen. Olin valmis antamaan hänelle anteeksi, mutta eroon päädyimme.
Halusin vain sanoa, että meistä kukaan ei ole täydellinen ja usein on niin, että miehen vietit ovat vahvempia kuin naisilla. Oli itsellänikin monta kertaa lähellä 15 vuoden aikana. Ei kysessä olisi ollut rakkaus, vaa ainoastaan purkautuminen. Entinen vaimoni pihtasi viimeiset viisi vuotta ja piti runkkaamistakin pettämisenä. En silti langennut, kunnes muutin yhteisestä kodista pois.
Silloin alkoi oikein villi poikamieselämä, jota kesti muutaman kuukauden. Sitten tapasin nykyisen vaimoni, jonka kanssa yhteiseloa jo 7 vuotta takana. Tässäkin parisuhteessa olemme molemmat tehneet virheitä, ei pettämisiä, mutta muita virheitä, jotka olemme pystyneet antamaan toisillemme anteeksi.
Nykypäivänä vaan tuntuu siltä, että ollaan valmita antamaan periksi aivan liian helposti eikä olla valmiita keskustelemaan ja ratkomaan ongelmia yhdessä. Eihän katkeruus johda mihinkään. Olen sen itse huomannut oman entisen vaimoni kanssa. Me molemmat ylläpidämme keskinäistä katkeruutta, onneksi teemme sen siten, että lasten edessä käyttäydymme asiallisesti.
Alkuperäiselle kirjoittajalle toivon jaksamista ja halusaisin kaikesta huolimatta sanoa, että elämä jatkuu.
... luin kestulun sinun asiasi tiimoilta ja voin vain todeta, että eipä ole ihmisillä mitään järkevää tekemistä kun viitsivät sinus erosta jauhaa noin tyhmää tekstiä, on niiden oma elämä varmaan tylsää ja täydellistä... huh huh
tsemppiä sinulle ja koeta säilyttää välit lapsiisi, olet heidän ainoa oikea isä...