Miksi vuosia/vuosikymmeniä yhdessä olleet pariskunnat, joilla on lapsia, eivät mene naimisiin? Meneminen ja menemettä jättäminen ovat sinänsä jokaisen omia asioita, mutta ihmetystä se herättää. Sitten, kun tulee ero/kuolema jne. ollaan vaatimassa avoliitolle samoja oikeuksia. Miksi avoliitolla pitäisi olla oikeuksia kun on olemassa avioliitto, jolla nämä oikeudet saa? Lisäksi monille avoliitossa olo tuntuu olevan ylpeilyn aihe. Eipä olla menty naimimisiin, vaikka on 20 vuotta ja 2 muksua kasassa... Sinänsä ei haittaa ollenkaan, vaikka eivät ikinä menisikään, mutta ei saa tulla sitten kitisemään oikeuksista. Avo- ja avioliitto on ihan eri juttuja. Avoliitto on vähän sellaista kokeilua, joka jokaisen pitäisi tehdä ennenkuin menee avioliittoon ja varsinkin hankkii lapsia.
Miksi avoliitossa loppumattomiin?
Herttinen sentään
152002
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eikös nyt lakeihin ole tulossa muutoksia jossa avioliiton kaltaisissa suhteissa olleille tulee
jonkinlaista 'oikeusturvaakin'.
No oli miten oli, mutta miksi mennä naimisiin
jos kummatkaan eivät ole sitä halunneet ja suhde toimii ilman sitä hyvin? Eihän avioliitto ole mikään kaiken tekevä siunaus ja onni kuten olemme
sen tässä yhteiskunnassa huomanneet.
Avioliitto tulee raamatusta. Siksi moni ateisti ei varmaankaan halua sitä. Siviilivihkiminen ei mielestäni muuta asiaa miksikään, kyse on kuitenkin samasta asiasta.
Minun mielestäni pitäisi puhua parisuhteen virallistamisesta ja sen pitäisi olla ilmoitusasia ilman mitään vihkimisiä. Siis kun molemmat puolisot olisivat käyneet viranomaisen luona täyttämässä lomakkeen (vaikka eri aikaan) ja viranomaiset olisivat tarkistaneet, ettei asialle ole esteitä, juttu olisi sillä selvä.
Kävisivät täyttämässä lomakkeen??? Eikös maistraatissa vihkiminen ole ihan sama asia. Voi käydä ruokatunnilla eikä kukaan puhu raamatusta mitään. Tulipa sana avioliitto ihan mistä tahansa, niin kysymys on sopimuksesta. Sitten on omat sääntönsä sopimuksen purkamisesta. Minusta on todellakin ok, että ollan avoliitossa, kunhan ei tulla kitisemään oikeuksista. On sitten olemassa avioliitto oikeuksia varten.
täyttää ihan kotona. Sit ne viedään maistraattiin tai käräjäoikeuteen. Viikon, parin jälkeen vihkaisu (sormuksia ei tarvita, eikä oikeastaan mitään muutakaan paitsi tuomari, kaksi todistajaa ja vielä yksi lomake). Tuomion antamisessa menee n. 2 minuuttia, ja kaavastakin voi jättää itselle sopimattomia osia pois (myös rekisteröitävät parit käyvät läpi seremonian, pelkällä paperityöllä ei selviä kukaan).
Myös ennen kristinuskoa ihmiset kävivät läpi avioliittoseremonioita, ei se homma pelkästään raamatusta peräisin ole.
ovat menneet naimisiin kauan ennen raamattua ja kristinuskoa. Jokainen ateisti voisi selvittää mihin on uskomatta ennen kuin katsomustaan mainostaa.
Jos esimerkiksi mies "asuu" vanhempiensa tykönä ja eronnut vaimo yksin lasten kanssa (mukamas, oikeasti ollaan saman katon alla), asumistuki ja sossun etuudet ovat suuremmat. Sïinä sinulle yksi suuri syy avoliittoon: puhdas raha!
tippui kaikki etuudet sen jälkeen kun yhteen muutettiin, miehen tulojen takia. Mutta kumminkin suht hyvin pärjätty vaikka en koko aikaa ole duunia aina saanut.
kyllä mekin oltais voitu pitää kirjat erillään jos olis huvittanut, ja minä olisin saanut kaikki täydet tuet työttömänä...
että ei se raha aina vaikuta asioihin.vaikka ei olisi naimisissa, asuu vain yhdessä, samalla tavalla puolison/kämppiksen tulot vaikuttavat tukiin.
et saa leskeneläkettä. Siinäkin on kysymys pelkästä rahasta, jos on pienipalkkainen tai
eläkeläinen.
Mmh... jos mene 51v. naimisiin, et saa leskeneläkettä!!!
sattuu kuolemaan ja jotakin omaisuutta on niin kuolleen omaisuus menee hänen lähisukulaisilleen. Vaikka olisivat olleet riidoissa ja tapaamatta viimeiset 10 vuotta. Jos taas on tehty testamentti sinun hyväksesi, verottaja ottaa omansa rankimman jälkeen. Eli jos on yhteistä omaisuutta niin on taloudellisesti kannattavaa käyttää yksi ruokatunti maistraatissa käyntiin. Ja eronhan saa tarvittaessa yhtä helposti.
... vai tapahtuuko niin vain elokuvissa? Ja rahahan siinäkin ajattelussa on takana, että avioliittoon kuuluu puolison perintäoikeus. Jos avoliitossa ollaan rahallisten syiden takia, minkä takia sitoudutaan avioliittoon? Tässä keskusteluketjussa perään kuulutetaan sitä, että avoliitossa olevien ei pitäisi penätä sellaisia oikeuksia, joita avioliiton solmineille kuuluu. Näistä oikeuksista keskeisin lienee juuri perimisoikeus? Ja taustalla tämän oikeuden haluamiseksi on ra.. (kkaus?) ha!
Avoliitto on pelkoa, jos mikään ei kestä; jätetään takaportti vapauteen. Avioliitto on rakkautta, kun uskotaan että se kestää, aina. Se kuulostaa minusta vapaudelta sananmukaisessa tarkoituksessa. Avoliitto on sellaisten ihmisten valinta (miinus juridinen ratkaisu) jotka eivät halua kantaa vastuutaan. Ja sellaisia ihmisiä on tänä päivänä paljon. Avioliitto tuo vastuun valinnasta. Jos ei halua ottaa sitä vastuuta, on parempi antaa olla. Kaikille ei avioliitto sovi. Minä aion uskaltaa avioitua, tietoisena valitsen elämän ja sen koukerot, olen valmis kipuihin joita se voi mys tuottaa mutta olen ainakin elänyt, enkä harrastanut jatkuvaa riskienhallintaa, mitä avoliitto on. Avoliitto on myös protesti kirkkoa vastaan.
No minulla ja avokilla esteenä on se, että minä en kuulu kirkkoon, ja avokki taas on erittäin konservatiivisesta körttiläisperheestä kotoisin. Hän itse ei välitä uskonnosta, mutta on silti jotenkin henkisesti kiinni suvustaan tässä asiassa. Siis emme voi mennä naimisiin, koska avokki ei suostu avioitumaan maistraatissa. (Itse taas en mene kastettavaksi, rippikouluun ja konfirmoitavaksi ja ala maksaa kirkollisveroa tämän vuoksi, kun en edes usko kirkon oppeihin.)
eri uskonnoille: Älä missään nimessä mene naimisiin, ennen kuin toinen osapuoli on selvittänyt täysin välinsä uskontokysymykseen.
Körttiperinne sitoo ihmistä yllättävästi.
> Sinänsä ei haittaa ollenkaan, vaikka eivät ikinä
> menisikään, mutta ei saa tulla sitten kitisemään
> oikeuksista.
Minä en kaipaa mitään oikeuksia tai toisen omaisuutta hänen kuoltuaan.
Olen avoliitossa koska rakastan puolisoani, raha ja kaikki muu materia on yhdentekevää.
Lapsia meillä ei ole, eikä tule.
Kun se on ohi, se on ohi. Jätän kaiken taakseni jos ja kun niin käy.