Mistä sitä sais voimaa katkaista välit vaimoaan pettävään mieheen? Olen yrittänyt muutaman kerran irtiottoa mutta kantti ei kestä kun on niitä tunteita. Asun väliaikaisesti Keski-Euroopassa, ja tutustuin mieheen noin vuosi sitten, ja meistä tuli läheisiä ystäviä. Olin sinisilmäinen ja ajattelin että voimme olla hyviä ystäviä, enkä koskaan haaveillut mistään kummemmasta. Mies oli minulle henkireikä joka ymmärsi minua ja kuunteli arkipäivän juttujani. Marraskuussa hän teki aloitteen, siis suuteli keskellä kirkasta päivää, ja tapeltuani noin kuukauden omia ja hänen himoja vastaan ajauduin seksiin. Tunnen vaimon vaikken häntä pahemmin näekään, hän on mukava, ja vaikka suhteessa on aika perustavanlaatuisia eroja arvoissa (siis muissakin kuin pettämiseen liittyvissä :), toivoisin heille hyvää elämää yhdessä, jos se enää on mahdollista. Tiedän että tulisin toimeen ilman yhteyttä tähän mieheen, mutta mikä lie pelkuruus tai seikkailunhalu, mikä pitää lieassaan. Mies selittää rakastavansa ja blaablaa mutta vaikea se on uskoa kun pimittää tietoa toiselta. Antakaapa vinkkejä tunteiden kovettamiseen, elämä kun käy raskaaksi omien periaatteidensa vastaisesti eläen.
Apua...
kiipelissä
3548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä en ole ajautunut mihinkään, mutta eräs mies yritti. Varattu seki ja pennusta saakka sen tuntenu, eli kavereita aina oltiin. HUOM: Oltiin siihen päivään saakka, kunnes se tampio teki sen mitä en olisi ikinä halunnu sen tekevän. Olin paikallisessa yksin, kun mieheni ei jaksanut lähtä mukaan. No tämä minun entinen kaverikin oli siellä ja menin jutteleen ihan normaalisti sille, eli kyselin kuulumisia ja sen semmoista. Ilta meni pitemmälle ja tämä kaveri alkoi tuleen lähemmäksi ja lähemmäksi kunnes yritti suudella.
Minä tietenki heti sanoin sille, että stop tykkänään, etkös muista että olet varattu ja niin olen myös minäkin.
Suutahdin oikeastaan kun tajusin alku shokin jäliltä mitä se yritti. En siedä tuota yhtään, koska entinen miesystäväni oli täys "piip". Ei tarvine enempiä kertoa siitä. Sitten alko tuleen baarissa valomerkki ja olin lähössä pois niin tämä mies ryntäs luokseni ja kaato narikkaan minut! Suutuin ihan hemmetisti ja huusin portsarin irrottaan tyyppiä päältäni. Toinen työntekijä toi minulle takin ja käski minut vilkkaasti pois paikalta. Niin tein ja painelin mieheni luokse vauhdilla selittään tilanteen. Mieheni oli ihan puulla päähän lyöty, kun sekin oli ikäväkseni ystävystynyt samaisen tyypin kanssa. Kerettiin siinä 5 minuuttia höpistä niin puhelin soi. Tämä kyseinen sankari olisi halunnut tulla kylään. Paiskasin luurin korvaan. Seuraavalla viikolla tuli useita puheluita joihin en enää vastannut. Vaihdoin numeroa ja pistin sen salaiseksi ja vajosin ns. maan alle. En ole pitänyt mitään yhteyttä siihen, en ole nähnyt sitä, välttelen sitä sen kantakapakkaa kuin ruttoa ja pistin vielä ystäväni sille sanomaan, että se on loppu nyt ja en halua kuulla siitä enää ikinä mitään, kun se EI sana mene jakeluun ja mieheni tietää sinun yrityksestäsi. Mieheni siinä tuumasi, että ei halua enää koskaan nähä sitä tyyppiä koska ei tiedä miten sille tyypille käy sitten.
Nyt vasta kuulin ystävältäni, että sillä miehellä oli kariutunut suhde siihen emäntäänsä, kun oli jotain toista naista ruvennut vonkaan samalla tavalla niin oma emäntä oli saanu kiinni. Ei ole helppoa, mutta minun mielestä oikein.
Eli eroon pääset siitä sinun kielletystä hedelmästä (huumoria vähän:)), kun et enää pidä mitään yhteyttä siihen. Välttelet sitä, vaiha numeros ja pistä salaseksi se. Tuo välttely voi olla hankalaa, mutta mun tapauksessa autto.
Ei sinun tarvitse tunteitasi sen kummemmin kovettaa vaan kunhan alat ajattelelmaan niin kuin aikuinen nainen ja annat muun kuin "tunteilusi" ohjata elämää niin siitä se uusi arki alkaa. On typerää selittää väärintekemisiään pelkillä tunteilla ja tuntemuksilla; silloinhan esim. väkivalta olisi sallittua kun vain selittää, että kun minua niin ärsytti enpä voinut tunteilleni mitään. lapsellista , eikö?
...sain ajattelemisen aihetta. Tuo lapsellisuuspointti pitää kutinsa eikä ollut vielä mieleeni juolahtanut, vaikka olen pääni puhki miettinyt. Sitä paitsi loma kotimaassa on alun "ikävöinnin" jälkeen ollut niin seesteinen kokemus, etten kyllä halua enää leikkiä. Kyllä tämä tästä vähitellen, kerrankos sitä erehtyy, mutta pääasia että virheistään oppii. :) Mieheen kyllä onnistun välimatkan pitämään kunhan sitä aidosti itse tahdon.