Ymmärrän ihmisiä, jotka potkivat pettävän puolison kotoa heti ja välittömästi. Se tuntuu parhaimmalta kostolta ja raivon osoitukselta mitä siinä tilanteessa voisi keksiä. Toisaalta ymmärrän myös niitä, joiden mielestä avio- tai avoliittoa kannattaa yrittää vielä pelastaa antamalla anteeksi jne. En ole koskaan joutunut petetyksi (tietääkseni), joten en varmuudella tiedä mitä itse tekisin. Jotenkin luulen, että kallistuisin anteeksiantamisen puolelle. En yleensäkään ole kovin hyvä kantamaan kaunaa pitkiä aikoja. En pitäisi pettämistä välttämättä edes niin kauheana tekona mieheni puolelta. Jos hän sanoisi rakastavansa minua, uskoisin sen. Pettäjä voi rakastaa ihmistä jota hän pettää, mutta hän ei vain rakasta tarpeeksi paljon. Petturi saisi minulta anteeksi, mutta kaikki olisi silti ohi. Ei kenenkään vika, rakkaus vain loppui kesken.
Mitä tekisit jos puolisosi pettäisi?
vaimo1979
81726
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Riippuu varmaan tilanteesta. Pettäisikö se kerran? Pettäisikö ihan suhteen verran? Salaisiko, valehtelisiko, kertoisiko itse, katuisiko?
Varmaa on vain se, että vihaisin puolisoani ja sitä, kenen kanssa se petti. Yllä mainitut tilanteet vaikuttaisivat vain vihan volyymiin ja kestoon. Todennäköistä on myös se, että vihaamisen jälkeen olisin surullinen, koska tietäisin, että en enää halua enkä voi elää hänen kanssaan, eli haluaisin erota. Nii-in, ja tämä, etten enää voi jatkaa yhteiseloa, johtuu lähinnä kai vain siitä, että luottamus ja lupausten pitäminen on minulle ehdottoman tärkeä asia suhteessa. Jos ei niitä ole, ei suhde ole minua varten.
Tästä asiasta on puhuttu sen verran paljon ja tehty sopimuksia etukäteen, että hän vallan hyvin tietää, mitä ajattelen pettämisestä ja että mitä siitä seuraisi. Niin, että tietämättömyyteen tai mihinkään muuhunkaan on pettävän osapuolen turha vedota.
Sinulle, vaimo1979: Mitä sinä tekisit, jos puolisosi pettäisi? Antaisit anteeksi? Sinä siis pidät sitä enemmän reaktiona pettämiselle ja tekemällä tehtävänä tekona? Minulle anteeksiantaminen on ajan kuluessa tapahtuvaa vihan tunteiden laantumista, eikä se tapahdu tuosta vain ihan pelkällä sanojen tai tahdonvoimalla.
Anteeksiantamista ei voi mielestäni miettiä etukäteen, koska sen aika on vasta sitten, kun on sen aika. Anteeksiannon aika ei aina ole silloin, kun sitä pyydetään, tai silloin, kun sitä joku muu haluaa tai toivoo, vaan sitten kun minusta tuntuu siltä, että olen päässyt yli.
ja mitään sanomatta häipyisin kamppeineni toiseen kaupunkiin. En edes keskustelisi asiasta lainkaan. Omaisuus saisi jäädä silleen, en tekisi yhtään mitään erohakemuksen ja osituksen eteen.
Jos mieheni pettäisi, en enää voisi ihailla ja kunnioittaa häntä, pitäisin lähinnä reppanana. Pettäessään mieheni tekisi lopullisen valintansa tämän liiton suhteen ja hän tietää sen. Itselleni uskollisuus on kaikkein helpoin asia elämässä, joten en ymmärrä pettämistä.
sitten sen kummepaa jos hän haluais olla vielä minun kanssani. Mieluiten heti jälkiliukkaille.
Monet asialle kyllä vähän liian herkkiä. Heti pitäs muka erota, vaikka vaihtoehtojakin on.
m 39
Tietysti annan anteeksi ja saan anteeksi. Rakastamme toisiamme yli kaiken. Ei rakkaus pettämisestä lopu kesken, päinvastoin! Sitä näkee, kuinka ihana oma rakas onkaan, ei ole olemassa toista, jonka kanssa rakastelu voikaan olla niin ihanaa kuin oman rakkaan. Pettäminenhän ainakin meidän perheessä on pelkkää seksiä ilman suuria tunteita. Rakastun aina vaan omaan rakkaaseeni enemmän ja näen hänet parempana pettämisen jälkeen. Olen myös antanut hänelle anteeksi harha-askeleensa ja tulen aina antamaan.
mielipiteeni mukaan.
Ennen pettämistä ajattelin, että laitan miehen kiertoon välittömästi, jos pettää. Tilanne tuli kohdallemme vuosien päästä ja silloin annoin kuitenkin mahdollisuuden.
Olen joutunut saman asian kanssa painimaan myöhemminkin, koska mieheni ei ole mitään uskollista tyyppiä. Olen tullut siihen tulokseen, että mikään ei liitossa ole niin pahaa, kuin valehtelu.
Pettämisen kestää ja sietää, jos toinen tunnustaa sen ja katuu, mutta mikäli toinen valehtelee jatkuvasti myös kiinni jäädessään, eikä ole pahoillaan tapahtumasta, niin liitto on loppu.
En ole onnekseni joutunut kohtaamaan ko. asiaa ja toivon, etten joudukaan. Ensimmäinen reaktio olisi varmasti valtaisa pettymys. Pettymys mieheen että itseeni.
Sitten varmaan tulisi raivo. Vetäisin ukkoa turpaan, niin että tuntuisi. Varmasti tyhmä teko, mutta fyysisen väkivallan aiheuttama hyvänolon tunne varmasti auttaisi purkamaan paineita. Anteeksi tuskin pystyisin antamaan kovin nopeasti, unohtamaan en koskaan. Suhde olisi varmastikin omalta kohdaltani ohi.
ilmoittaisin halveksivani miestäni yli kaiken, eropaperit vetämään ja pitäisin huolen että poikamme tulisi vihaamaan isäänsä koska tämä tuhosi perheemme. Julmaa? Se olisi tarkoituskin.
Olen ajattelut tuota asiaa, että mitä tekisin jos eteen tulisi tilanne, että toinen on pettänyt. Olen aina miettinyt siten, etten pystyisi antamaan anteeksi ja se olisi ero. Mutta nyt tämä tilanne tuli kohdalle, ja huomasin, että rakkaus mikä meillä on, on liian paljon hyvää heitettäväksi pois yhden virheen takia.