Teemakanavalta tuli taas loistava dokumentti, tällä kertaa aiheen oli J.J.Cale. Saksalaiset filmintekijät olivat osanneet hyvin esiin tuoda maanläheisen kuvan tästä loistavasta veikkosesta ja muusikosta. J.J.Cale on tunnettu biiseistään, mutta ihmisenä hän on ollut oman ympyränsä ulkopuolisille lähes mysteeri. Kun kuulin äijästä 70-luvun alussa, musa kolahti heti, mutta itse muusikko ja lauluntekijä oli tuntematon. Hän ei heilunut roc´kukkona Tulsan tunkioilla, vaan ryypiskeli ja soitteli tuttujen kanssa sen kummemmin elämöimättä, vaikka ”Cläbä” teki uuden tulemisen hänen biiseillään. Hänen tavoitteenaan on pitää vesiraja vyön alapuolella vielä tänäänkin, vaikka aihetta olisi kukkoilla vaikka kuinka.
Dokkarissa selvisi minullekin monta juttua, joista en tiennyt hänen 70-luvun alun levytyksissään. Alalla olevana erityisen kiintoisa oli Calen loistavat taidot, mixaamisessa ja studiotyöskentelyssä. Tälläkin puolella hän on yhtä vaatimaton kun muissakin elkeissään : ”aikanaan armeijassa vähän opettelin elektroniikkaa ja räpeltelen aikani kuluksi noilla studiolaitteilla”. John Cale kuten monet muutkin etelän muusikot, ovat aina uskaltaneen myös elää, joka dokkarissa kävi hyvin ilmi. Elämä laidasta laitaan ja kokemukset matkanvarrelta, ovat parasta materiaalia rehellisiin ja elämänläheisiin biiseihin. Kuten Cale painotti kaikilla ei ole taitoa elää, sekin vaatii taitoa ja malttia.
http://www.jjcale.com/
Dokkarissa selvisi minullekin monta juttua, joista en tiennyt hänen 70-luvun alun levytyksissään. Alalla olevana erityisen kiintoisa oli Calen loistavat taidot, mixaamisessa ja studiotyöskentelyssä. Tälläkin puolella hän on yhtä vaatimaton kun muissakin elkeissään : ”aikanaan armeijassa vähän opettelin elektroniikkaa ja räpeltelen aikani kuluksi noilla studiolaitteilla”. John Cale kuten monet muutkin etelän muusikot, ovat aina uskaltaneen myös elää, joka dokkarissa kävi hyvin ilmi. Elämä laidasta laitaan ja kokemukset matkanvarrelta, ovat parasta materiaalia rehellisiin ja elämänläheisiin biiseihin. Kuten Cale painotti kaikilla ei ole taitoa elää, sekin vaatii taitoa ja malttia.
http://www.jjcale.com/
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pidin dokumentista myös. Yksinkertaista ja rauhallista musiikkia. JJn tyyli laulaa laydbackisti on loistava. Ei mikään teknisesti paras kitaristi mutta persoonallinen vanhan miehen sormisoittotyyli kuitenkin onkin sielukkaampaa kuin salamannopea tilutus. Eric Claptonkin kehui Calen maasta taivaisiin, ja olihan JJ Ericille tärkeä virstanpylväs alkuaikoina.
Cale vaikutti todella maanläheiseltä ja musiikki on jo elämäntapa hänelle. Mikäs siinä kierrellessä Amerikkaa loistobussilla vanhojen soittokavereiden kanssa. JJ Cale on aina ollut minulle aika tuntematon artisti mutta tämä dokumentti antoi miehestä positiivisen kuvan. Itse pidin eniten pätkistä jossa Cale soitti itsekseen kitaraa ja lauleskeli kaikessa hiljaisuudessaan. Mielenkiintoista elämää varmaan elänyt. Dokumentin nimihän oli To Tulsa and Back jos en väärin muista. 10 points!
Täältä löytyy koneelle Cale työpöytäteema:
http://welcome.to/ollisthemes
Kyseisestä dokkarista on tehty myös DVD, jossa on mukana ekstroja (mm. pois pätkittyjä haastattelupätkiä ja dokkarissa esitettyjä biisejä pätkimättöminä versioina) pitkästi yli tunnin verran.
Olen aina tykännyt Calesta. Uskottava, tyylinsä hyvin hallitseva ja taitava. Sellainen juttu että vaikka JJ:n nimi tosiaan on John William, mutta koska toinenkin John Cale on tunnettu muusikko, tämä John W omaksui taiteilijanimekseen JJ:n.
.. mies ja biisit ! On ilo kuunnella soittoa ja katsella, miten rennosti nautitaan musiikin tekemisestä - ja se kuuluu lopputuoloksessa!
MusicMan!! Mistä tuon DVD:n löytäisi??
harmittaa tai masentaa, J.J. Calen musiikki rauhoittaa, esim. dokumentti To Tulsa and Back on sellaista kuunneltavaa ja katseltavaa. Mukavan rento kaveri jonka musiikin löysin 1979 ja pitänyt siitä heti. Cale ei tosiaan ole pitänyt itsestään meteliä vaikka meriittiä olisi. Onneksi sain tallennettua dokumentin Ylen Teemalta ja monta kertaa sen tullut katsottua ja se on saanut aina hyvälle mielelle.
Amazon.com'illa sitä on myynnissä 17,99$ hintaan.
Pitäisi hankkia dokumentissa ollut osuus Crossroad Guitar Festival kokonaisuudessaan, siellä on ollut todella hyvä ja leppoisa meno päällä.
J.J.Cale on yksi hiennoimmista lauluntekijöistä.Kuuntele esim.sellainen mestariteos kuin Okie.
miksei tämä jamppa tuu suomeen keikalle.. itte diggaan kappaletta City Girls ja carry on
JJ Calen Suomeen saaminen olisi kyllä sen luokan kulttuuriteko että huh huh.
Ainahan sitä voi unelmoida?
Minulla on sellainen mielikuva, että Cale käväisi joskus vuonna kuokka ja kivi soolokeikalla Kultuuritalolla. Muistelen aikanaan lukeneeni arvostelun kyseisestä keikasta. Oli muuten todellinen soolokeikka: mies, kitara, rytmikone ja valaistuksena yksi spotti.
olen alotteleva jj cale musan kuuntelia,eli mitkä albumit kannattas hommata näin alkuun?
Grasshopper on paras. Oletko ehtinyt miettimään asiaa tarkemmin