Anoppini asuu kaukana ja ei päässyt meille joulun viettoon. Hän soitti ennen joulua lasenlapsille ja kyseli mitä he haluavat joululahjaksi. Kun hän oli tiedon saanut hän soitti pojalleen eli miehelleni ja teki tilauksen lahjoista.
Lapselle sitä ja toiselle tätä, maksan rahat tilillesi. mieheni kävi ostamassa anopin tilaamat lahjat. Joulun jälkeen anoppi soitti lapsillemme ja kyseli olivatko he saaneet mummon ostamat lahjat. Nyt hän ei sitten aio maksaa niitä miehelleni!
Itse emme olisi lapsillemme ko. lahjoja itse ostaneet.
Lapselle sitä ja toiselle tätä, maksan rahat tilillesi. mieheni kävi ostamassa anopin tilaamat lahjat. Joulun jälkeen anoppi soitti lapsillemme ja kyseli olivatko he saaneet mummon ostamat lahjat. Nyt hän ei sitten aio maksaa niitä miehelleni!
Itse emme olisi lapsillemme ko. lahjoja itse ostaneet.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Se mitä lasten isä sopii joululahjoista äitinsä kanssa ei kuulu sulle tippaakaan. Hän hoitaa itse asian oman äitinsä kanssa jos hän ei itse ole tyytyväinen järjestelyihin.
Vai onko miehesi kehitysvammainen ja sinä hänen huoltajansa?
Jos kyseessä kuitenkin on yhteiset rahat, on mielestäni aloittajallakin sanansa asiaan sanottavana. Tietenkin miehen on helpointa asia hoitaa itse äitinsä kanssa. Ja eiköhän keskustelupalstalla ole lupa ihan vaan herätellä keskustelua tai kysellä mielipiteitä vaikkei asia ehkä aina kirjoittajalle kuulukaan...
Mahdollisesti sinun rahojasi?
Ai, että tuolle lasten äidille ei kuulu, mitä lahjoja hänen lapsille luvataan? Anoppihan jäi valheesta kiinni, mutta sehän vaan täytyy ymmärtää. Ei siitä saa missään tapauksessa suuttua, ei edes tuon anopin oma poika, saati sitten lasten oma äiti?
Anopilla on aivan omat käytössäännöt?
Kummallinen suojeluvaisto herää muilla anopeilla, heti kun jotakin toista anoppia rohjetaan kritisoida. Tuttua huttua teille se, minkä anoppi jätti tekemättä? Valehtelu?
mitähän ihmettä mahdat tällä tarkoittaa?
sanoa mummulle kun kehuu hommanneensa hyvät lahjat, että halvatki vielä, ei maksanu mitää. Niin että mistähän se mummu ne pölli?
Erehdyit, en ole anoppi. Minulla on mies ja luotan hänen itse selvittävän rahaasiat äitinsä kanssa. Ja minulla on mukava anoppi.
En myöskään ole anopin kilpailija, hän saa toki omistella ainoata poikaansa niin paljon kun haluaa. Anoppi ei makaa meidän sängyssämme.
Ja anoppi saa omistella minuakin ja hyyssätä ja siivota meillä niin paljon kun haluaa, en pane yhtään pahakseni kun hän tuo valmiit ruuat ja tekee viikonloppusiivouksen.
nyt takaisin hoitoon, hopi hopi....
No, voi harmi kun olet kadottanut sen potilaskaverisi sieltä hoidosta. On se nyt sulla varmaan yksinäistä siellä.
No hyvät voinnit sitten sulle vaan sinne hoitoon ja toivon sydämmestäni että saat uuden mukavan kämppiksen.
Mainoskin kertoo jotkut kuvittelevat ajan erilaiseksi, laskujen suhteen.
Laskua ei voi maksaa, ellei ole summasta tietoinen, joten toimittakaa se lasku ja sitten tiedät aikoko maksaa.
Ensi työ on ehdottomasti laskun esittäminen.
Tosin luen kyllä rivien välistä asennetta, jos ei ole aiemmin näin käynyt taidat huolehtia liikaa.
Olisiko niin, että mummo vedätti teitä komeasti mennen tullen ?
Olisitte pyytäneet rahat ensin tilille ja sitten mies lelukauppaan. Tai muuten jäävät mummon "lahjat" hankkimatta...
Nyt ilmeisesti lapset luulevat, että mummolta tuli tosi kivat lahjat ja kuitekin miehesi maksaa laskun. Aika ovela veijari se teidän mummonne.
Minä panisin kyllä välit jäähylle mokoman huijauksen seurauksena. Entä sinä, hyväuskoisina jatkatte edelleen yhteydenpitoa ?
Tottakait mies sanoi äidilleen , että ei tarvitse maksaa. Kyllä se reilu mies ei kehtaa äitilleen näyttää että joululahjoihin ei itsellä ole varaa.
Tuon nyt ymmärsi jo vähän tyhmempikin. Niin ainaskin mun mieheni olisi toiminut. Ei se olisi niitä rahoja edes kehdannut ottaa vastaan. Ei varmasti kuitenkaa sadoista markoista ollut kyse.
Mutta jos naisella ei ole suhde kunnossa mieheensä, kuinka se sitten olisi anoppiinkaan. Että silleen.
anteeksi, oletko se alkuperäinen kirjoittaja? Jos mieheni äiti lupaisi antaa rahat lapsiemme lahjoihin, niin mieheni menisi ostamaan ne lahjat, ja odottaisi, että rahat tulevat myöhemmin. Koska jouluna nyt on vaan tapana, että mummulta tulee lahjat. Ja jos ei ole halua antaa rahaa, ei kannata antaa katteettomia lupauksiakaan.
Mies ei ota äidiltään rahaa vastaan, koska ei kehtaa? Nyt ei ole kyse sähkölaskun maksamisesta, vaan ylimääräisestä lahjasta, jota anoppi itse ehdotti hankittavaksi.
Sitäpaitsi useimmat lasten lahjat maksavat vanhassa valuutassa satoja markkoja, useimmat robotit, bratzit, vaatteet, maksavat yli 50€ reippaasti..
herää tähän päivään!
Eihän anoppisi vain ole unohtanut? Vai onko hän niitä ihmistyyppejä, jotka innostuvat helposti ja katuvat sitten jälkikäteen kustannuksia? Mutta kallistuisin siihen, että miehesi pitäisi pystyä sanomaan asiasta ja jos kyse on anopista, joka on sarjassamme iloisia antajia ja huonoja maksajia voi miehesi vanhaan kokemukseen nojaten antaa asian olla.Ja se on taas sellainen asia, johon sinä et voi erityisesti vaikuttaa kuin korkeintaan laskea miten pärjäätte lahjojen aiheuttamista kuluista.
Ikävä juttu!Olen sitä mieltä, etteivät kaikki anopit ole jalostuneita elämässään kehittyneitä viisaita yksilöitä, jotka istuvat kiikkustuolissa kutoen sukkaa lihapata poristen ja samalla vilkuillen, koska se poika- ja miniäkulta tulevat suloisine lapsineen.
Meillä on perheessä yhteiset rahat, joten asia kuuluu myös minulle. Mieheni on laittanut anopille puhelimeen viestin jossa oli tilinumero ja summa. Anoppi lupasi hoitaa asian välittömästi, mutta rahaa ei ole kuulunut (3 viikkoa sitten). Asia ei ole suuri eikä raha summa, mutta harmittaa anopin käytös. Minäkin olin yhtälailla järjestelemässä lasten lahjoja anopin pyynnöstä. jatkossa saa anoppi ostaa lahjansa itse tai jättää ostamatta.
Ja yksi idea vielä. Lakkaa hoitamasta niitä kodin raha-asioita, kun se saa sinut niin pois tolaltaan, että ihan lasten joululahjatkin harmittavat.
Ja toinen vielä. Lopeta se tietokoneella notkuminen ja ala hoitaa kotiasi ja lapsiasi. Ihan tuollainen konkreettinen tiskaaminen voisi rentouttaa sinua enemmän kuin tämä. Lasten kanssa joululahjoilla leikkimisestä puhumattakaan.
anoppi maksaa satoja € jouluaterioista selviönä.
Vaikka et tänä Jouluna anopin pöydässä vierailut, etköhän siellä vieraile.
Kunnioitusta.
Uskon ihan oikeasti; äidin ja pojan hoitavan asian keskenään,tämän kuun aikana, mutta ihan mukava toisaalta, kun näytät karvasi ja hampaasi.
Todella, tuo juttu saa forumin hyeenat ulisemaan.
yleensä meidän joulupöydässä
Hei,
Mitä täällä nyt vaahdotaan. Kirjoittajan vain ihmetteli anopin käytöstä! Kyseessä olisi voinut olla hyvin kummi, äiti, serkku, eno tms.
Jos kaksi aikuista sopii ostamisista ja myöhemmistä maksuista, niin eikös se nyt ole päivän selvää, et maksu odotetaan tapahtuvan. Jos kirjoittaja ihmettelee rahojen puuttumista, niin mitä sitten? Ei perheen äiti yleensä ulkopuolinen ole,kun joululahjahankinnoista on kyse.
Ja täällä keskusteluko tekee meistä huonoja äitejä!!!!!!!!
Tuskinpa kirjoittaja notkuu päivät tietokoneella ja lapset huutavat nälissään ja tylsistyneenä.
Hei aikuiset ihmiset, pysytään asiassa. Tai, no, Kyllä me äidit itse tiedämme, ettemme ole huonoja äitejä, jos joskus käymme tietokoneella. Turhapa siinä on kaikkenlaisia kuunnella..
Se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa.
Kieltämättä olen miettinyt, olenko oikeilla vesillä kun olen loman aikana piipahtanut täällä parina päivänä ja lapset ovat sanoneet, et mitä sä sinne oikein taas kirjoitat, mut tuskimpa se vielä tekee minusta huonoa äitiä. Päinvastoin, on piristävää "kuunnella" välillä aikuistenkin murheita..ja iloja.
Kohta alkaa taas koulu..
Palauta ne lahjat, saat rahasi takaisin. Ja enää ei sitten kannata luottaa anoppiin.
vaihdeta.
Vastaavissa tilanteissa, JOS ei rahat tule, anatte lahjat vasta kun raha on saatu.
Kuitti ja avaamaton lahja varmaan kattaa kaupan palaustus ja perumisoikeuden.
Siskoni ostatti tuolla periaatteella äidilläni esm. häälahjat ja huomaamiset yhteisiin vierailupaikkoihin. Ei tuota tapahdu joka vuosi, mutta vuosien varrella summat ovat jo huomattavia.
Serkun häälahja oli siskon perheen osalta neljältä hengeltä, äidin yhdeltä(leski,) yhdessä lahjan sopivat ja äiti toimitti autoonsa sopi paremmin.
Se maksaa, joka tilaa; ei ole pätevä, vaan se maksaa joka hankkii on kauppapolitiikkaa.
Avaamattoman voi vaihtaa tai kaupan perua, tarvittaessa 7vrk sanoo laki.
joka ei ole peruttavissa tai vaihdettavissa jos ostetussa tuotteessa ei ole vikaa.
Laki ei automaattisesti anna oikeutta vaihtaa tai palauttaa tavaraa. Osalla kauppaliikkeitä on sellainen omaehtoinen tapa/etu, mutta ei ole lakisääteinen ja on vain kauppiaan hyvästä tahdosta johtuva.
Vain puhelin/postimyynnissä on peruutusturva.
Off the topic muttei kellekään jää väärää infoa
Anoppi tiesi tuon sinun rahan ahneutesi, ja arvasi että sinä ottaisit ne rahat ihan omiin tarkoituksiisi, niin lähetti rahat pojalleen muuta kautta sulta salaa.
Kannattaa tästälähtien katsoa se jätkän lompakko päivittäin ja taskut käännettävä nurin joka aamu ja ilta.
Jospa anoppisi on jo niin vanha että sotkee asioita.
Oletteko olleet puheyhteydessä, onko hän kieltäytynyt maksamasta, vai onko maksu vain viivästynyt tai unohtunut?
Mitenköhän tykkäisi, jos miehesi ilmoittaisi äidilleen pari viikkoa ennen äitienpäivää, että mene sinä äiti ja tilaa matkat ja ylöspidot Haikon kartanoon vaikka viikoksi, kyllä me maksetaan sitten perästäpäin? Ja jättäisi maksamatta?
Mutta eihän kukaan näin julma voisi omalle äidilleen olla?
Aika julmia ehdotuksia ja kommentteja monelta.
Minä olen moninkertainen anoppi, myös minulla itselläni on anoppi, joka on vielä hyvässä kunnossa omassa rivarissaan.
Mutta se varsinainen asia. Laskeskelin tässä, että taisimme vaarin kanssa lähettää noin 1200 euroa pojillemme, jotta ostaisivat lapsenlapsillemme joululahjoja. Huono omatunto pakottaa tunnustamaan, että olen unohtanut tyttärenpojan joululahjan maksamisen. Siis todella unohtanut! Ikää on 60 ja töissä olen, mutta silti unohdin tämän viimehetken toiveen maksamisen.
Kiitos, että muistutitte. Olisi tytär sen kyllä kohta ilmoittanut. Hitsi.
En todellakaan tarkoittanut, että tekisi tuollaisen tempun äidilleen äitienpäiväksi, kunhan jotain heitin. Sanoit, että tämäkin olisi julma temppu, mutta tuon anopin lahjafiasko ei? Hän ei ilmeisesti unohtanut maksaa, kuten sinä, vaan tietoisesti jätti tahallaan maksamatta. Tämä on julma temppu, on kyseessä sitten lasten mummu tai muuten vain tuttu. Lupaukset on pidettävä, itse ainakin tottunut siihen.
Meilläpä appi lupasi, että voimme aloittaa ja hoitaa tarpeellisen remontin(home) heidän asunnossaan, hän maksaa kyllä. Remontin hoidimme siten, että pyrimme pitämään kustannukset kohtuullisina ja teimme myös itse varmasti satoja tunteja palkatonta työtä(remontti oli iso).
Asioiden helpottamiseksi maksoimme kaiken ensin itse, koska appivanhemmat olivat mökillä remontin ajan, ja kun apen olisi pitänyt maksaa meille, hän sanoikin ettei maksakaan.
Mieheni kysyessä syytä, hän sanoi, että on pojan vuoro auttaa isäänsä(isä on "autttanut" meitä, tosin pyysimme lainaa, muttä he eivät halunneet meidän maksavan takaisin)Isällä on omaisuutta ja rahaa maksaa omat remonttinsa, kyse ei ole todellisesta tarpeesta.Kun mies kysyi, että kehen hän voi maailmassa luottaa, jos ei omaan isäänsä ,oli isän vastaus, että siinä sinulle opetus, etttei kannata luottaa suulliseen lupaukseen.Että mihin sitä maailmassa voi luotttaa, jos ei omiin vanhempiinsa?
Saimme tosin omamme pois, sillä seurauksella, että myös minun välini heihin menivät lopulllisesti poikki ja miehenikin silmät viimein aukenivat näkemään vanhempiensa todellisen luonteen.(En osallistunut rahojen takaisin pyytämiseen millään tavoin, vaikka kyse olikin yhteisten säästöjen takaisin saamisesta).
maksamatta matot,jotka tilasin itse,kun anoppi pyysi (kun ei itse saa osamaksulla mitään).terveisiä vaan e.r:lle
Me asumme kaukana ja äitini kohdalla toimitaan juuri noin, minä hommaan lahjat ja hän maksaa, lähetetään jopa valokuvat saantihetkestä.
Veljeni "lapsellinen auton tuunaaja" lainailee vaimoltaan salaa äidiltä rahaa, kun vaimo ei anna kaikenlaiseen turhuuteen. Nyt siellä sama tilanne, miniä ihmettelee, kun rahoja ei ilmesty ja nyt minun pitäisi summa pistää tilille, että veljeni pääsee pälkähästä. Ei kai se vaimokaan ihan tyhmä ole, jos summa maksetaan Ruotsista.
Ps. veljeni on mukava, kunnollinen, mutta hurahtanut tähän auton uusimiseen.
Onko miehesi kysynyt miksi ei aio maksaa? Anoppisi oli varmaan tietoinen lahjojen hinnoista ennen tilausta? Seuraavalla kerralla rahat etukäteen tilille tai sitten anoppi voi tilata lahjat itse, postimyyntikin on keksitty.
Meillä kävi samoin tyttären synttärilahjan kanssa. Anopin kanssa oli sovittu, että ostamme tyttärelle juhlasandaalit lahjaksi, hän maksaa. No, tytär valitsi sopivat sandaalit anopin määrittelemästä hintaluokasta. Kun tuli maksun aika, anoppi oli jo unohtanut lupauksensa, ja oli ostanut jotain omituista krääsää syntymäpäivälahjaksi. Tappio ei ollut suuri (kengät olisi pitänyt joka tapauksessa ostaa), mutta opetus oli, että en ostele muiden lahjoja, ellei raha tule etukäteen.
Anoppi antaa lahjaksi lupauksen maksaa jonkun hankinnan, juurikin niin "ostatte itse ja minä sitten laitan rahat tilille".
Helevetin usein vain nuo maksut sitten unohtuu, vaikka kerrotaan että "nyt ne Marimekon uudet verhot roikkuu ikkunoissa, kiitosta vaan..".
Ei siinä muuten mitään, mutta monesti ne hankinnat ovat sellaisia jotka ehkä jättäisi tekemättä tai valitsisi jotain huokeampaa, jollei äveriäs anoppi suorastaan vaatisi "kerrankin humputtelemaan"..
Anoppini ei edes ostaisi meille mitään, emmekä mitään ottaisi vastaankaan. Emme tarvitse mitään, käymme töissä. Koska jos ottaisimme rahaa tai muuta vastaan, se pitäisi jollakin tapaa maksaa takaisin. Vastavuoroisuus pelaa tässäkin suhteessa, enkä halua olla velkasuhteessa kehenkään, vähiten anoppiini.
Eipä ole tullut anopilta koskaan lahjoja ei. Tai no joo, lapsi sai anopin oma kyhäämiä kauheita "vauvanuttuja" pienenä. Ne olivat niin surkeita viritelmiä, ettei olisi tullut mieleen laitaa niitä kenenkään päälle. En olisi edes "uffin" laatikkoon ilennyt niitä laittaa.Täytyisi olla jotain itsekritiikkiä tuommoisten lahjojen suhteen, varsinkin jos käsityötaidot ovat ihan hakusessa! Anopilla on vain tämä 1 lapsenlapsi jolle jotain voisi ostella, mutta kun eukko on niin patologinen nuukaperse, niin eihän sitä muistamista edes odota. Ja tässä tapauksessa ei ole tosiaan siitä kyse, etteikö isovanhemmilla ole varaa. Monestihan nämä varakkaat ovat niitä pahimpia tapauksia. Kait se jotain jo kertoo, jos anopin ainoa lapsi (ex-mieheni) sai aikoinaan 40-vuotis lahjaksi äidiltään Fazerin sinisen suklaalevyn. Uskomatonta...
Oletko varma, ettei anoppi aio maksaa lahjoja? Jos hän saa eläkkeensä kerran kuussa, hän ehkä odottaa sen tuloa, että pystyy maksamaan. Monet vanhukset ovat todella köyhiä työssäkäyviin verrattuna, etenkin ellei heillä ole työeläkettä.
Itse annoin aikanani pois kaikki rahani niin kauan kuin niitä riitti (isän perinnön) lasten perheisiin ja kaikki saivat runsaasti kunnollisia ja kalliita lahjoja. Loppu meni hometalon korjaukseen, mihin ei saanut mitään vakuutuksesta. Olisi pitänyt talon palaa, niin olisi vakuutus maksanut, mutta ei homevaurioita. Olen ollut kotiäitinä suuren osan joten eläke on surkean pieni (alle 500 e/kk). Usein rahat ovat lopussa ennen eläkepäivää. Oletko ottanut tällaista näkökohtaa huomioon?
Sitten ei kannata luvata lahjoja, jos niitä ei voi juuri sillä hetkellä maksaa. Ainakaan jos on eläkeläinen, ja eläke on suht pieni.
Maksatko itse kaiken sillä hetkellä? Se olisi tietenkin hyvä asia taloudellisesti, mutta joulua ei voi siirtää ja jos joulukuun puolivälin eläke oli jo mennyt, ei voi muuta kuin odottaa tammikuun eläkettä. Minusta tämä anoppi ei tehnyt väärin, ja lapsetkin saivat toivomansa lahjat. Maksu on varmasti tulossa, viimeistään perintönä.
Taisi mennä anopin tulot yllättävään menoon. Miesystäväklle oli iskenyt joulun alla putki päälle ja silloin menee miehen omat ja anopin rahat. No asia on nyt selvitetty. Anoppi ei ollut kehdannut kertoa mihin rahat oli mennyt. Maksaa seueraavasta tilistä. Tälle jutulle piste.
Opetus tuli ettei enää osteta lahjoja toisten puolesta. Anoppini toimi väärin.
Kyllä, itseasiassa maksan koko summan sillä hetkellä, kun tarvitsen tiettyä hyödykettä. Säästöön menee joka kk jonkinverran, ihan tulevaisuuden tilanteiden varalle. En kuluta enemmän kuin ansaitsen, en osta tavaroita, joihin minulla ei ole sillä hetkellä varaa.
Eläkeikä ei tule kenellekään yllätyksenä, siihen voi varautua jo vuosikymmeniä aikaisemmin, vaikka sitten tekemällä kahta työtä, jos haluaa kartuttaa tiliään.
Joulukuu ei eroa muista kuukausista mitenkään edes eläkkeellä. Olen opiskellut aika ison osan elämästäni, ja tuloni tuolloin alittivat reippaasti tuon 500€ kuukaudessa, kesätyötulot kartuttivat kassaa myös. Pienistä tuloistani maksoin vuokran, syömiset, vaatteet, muut välttämättömät kulut, lahjat kummitytölle pari kertaa vuodessa, mukaanlukien tuon joululahjan.
En olisi mitenkään voinut sanoa kummityttöni vanhemmille, että ostakaa tuota ja tuota hänelle, maksan sitten myöhemmin. En elä velaksi, enkä puhu palturia ihmisille, joista välitän.
Alla alkuperäinen kirjoittaja sanoo kyseisten lahjarahojen kuluneen tod.näk. ryyppäämiseen.
En ymmärrä rahojen juomista myöskään, se on tyhmintä mitä ihminen voi tehdä, tupakan polton lisäksi.
Kuinka olet jaksanut näinkin kauan ruikuttaa asiasta nettiåpalstalle.
Pistä ihmeessä välisi poikki ja kiellä miehesi ja lapsesi tapaamasta kyseistä henkilöä. Miksi et osaa tehdä sitä mitä haluat tehdä? Mielenterveystoimisto auttaa sinua kyseississä ristiriidassa.
Alkuperäisen kirjoittajan pitäisi mennä hoitoon, pistää välit poikki, ja kieltää miestä ja lasta tapaamasta kyseistä henkilöä? Erittäin rakentavia neuvoja. Ja ei joulusta nyt niin paljon aikaa ole, vasta on tammikuun eka viikko. Täällä kun yleensä jutellaan useiden vuosien aikana tapahtuneista, samanlaatuisista, toistuvista käytösvirheistä.
Jos on joku, ketä pitäisi neuvoa, niin se on kyllä tuo lasten mummu, joka valehteli. Mutta tyypilliseen tapaan, näette vikaa vain miniässä, vaikka anoppi se tässä valehteli.
En ajatellut kenessä vikaa, ajattelin että jos tuo paha olo ei muuten parane. Tuollaista pahaa oloa ei voi pitää kauaa, lastenkaan vuoksi.
Itse soittaisin ja pyytäisin rahoja enkä itkeskelisi täällä.