Aina sama kaava: tapaan miehen, olen vähän ihastunut. Sitten kun pitäisi päättää, haluanko tapailla enemmänkin ja kokeilla seurustelua, en tiedä mitä haluan. Toisaalta kyllä, toisaalta ei.
Täytyisikö miehen olla silmissäni täydellinen ja viedä minulta totaalisesti jalat alta? Onko se aidon ihastumisen merkki? Ei minusta ainakaan ole koskaan tuntunut tuollaiselta.
Vai pitäisikö vaan rohkeasti antaa mennä, ja tutustua mieheen vielä paremmin? Eikä tarttua niihin pikkuseikkoihin mitkä häiritsevät?
Tuntuu aina, että jätkä on ihan ok mutta entä jos jossain on parempi? Entä jos hukkaan tässä tilaisuuden tutustua johonkin vielä sopivampaan?
Onko jotain kysymyksiä, mitkä paljastaisivat, mitä oikeasti haluan?
Täytyisikö miehen olla silmissäni täydellinen ja viedä minulta totaalisesti jalat alta? Onko se aidon ihastumisen merkki? Ei minusta ainakaan ole koskaan tuntunut tuollaiselta.
Vai pitäisikö vaan rohkeasti antaa mennä, ja tutustua mieheen vielä paremmin? Eikä tarttua niihin pikkuseikkoihin mitkä häiritsevät?
Tuntuu aina, että jätkä on ihan ok mutta entä jos jossain on parempi? Entä jos hukkaan tässä tilaisuuden tutustua johonkin vielä sopivampaan?
Onko jotain kysymyksiä, mitkä paljastaisivat, mitä oikeasti haluan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kunpa miehilläkin olisi tuollainen "ongelma".
Mikä kiire siihen seuraavaan profiiliin on vastata? Tutustu kunnolla ja unohda vasta sitten jos on aihetta. Hirveetä käydä naisten kanssa treffeillä, jotka eivät itsekään tiedä, miksi eivät halua uudestaan tavata.
Itse olen 40 ja tasan 1 kerran on oikeesti ollut sellainen "jalat alta fiilis". Se suhde oli ihan täydellinen katastrofi, pää ei missään vaiheessa pysynyt mukana alkuunkaan ja toisilleen sopimattomampia ihmisiä saa hakea.
Sen sijaan suhteita jotka ovat alkaneet tyyliin "onpas toi hurjan mukava jne" on ollut paljon, tunteet kasvavat pikkuhiljaa ja pääkin pysyy mukana ettei ihan kauheisiin katastrofeihin tule itseään ahdettua.
Eli rohkeesti uudelleen treffeille, kyllä se ihastuminen sieltä pikkuhiljaa tulee jos on tullakseen ja parhaimmillaan kasvaa täydeksi rakkaudeksi ajan myötä.
Kyllä mä sanon, että sen pitää tuntua varpaissa asti ja nipistellä masun pohjassa, silloin sen tietää, että tätä kaveria ilman en voi olla. Jos kolien tai neljänsien treffien jälkeen ei tältä tunnu, niin heivaa kaveri hevon kuuseen. :)
Aikaa ei kannata tuhlata turhanpäiväisiin ihmissuhteisiin, mitkä eivät ainna mitään.
että tommosia naisia on jonkin verran ja ikisinkuiksi ne yleensä jäävätkin.
Tällaisia löytyy myös miehistä valitettavan paljon. Harrastavat sarjadeittailua ja kukaan ei "kolahda" tarpeeksi. Ottaa vaan päähän tuhlata aikaansa ja vaivaansa moisiin, edes täydellisyys ei enää riitä kun sen lisäksi pitää vielä mennä jalat alta ja rinnan revetä. HUH!!!
laittaa edes profiiliin, että hakevat jotain erikoista, niin tietäisi itsekin jäädä pois kyydistä. En nyt tarkoita että itse olisin jotenkin tylsä tai että profiilissani lukisi "olen tavallinen mies", mutta oikeasti jossain se raja voisi mennä, mitä ne jotkut naiset etsii.
Samalla ne vois laittaa profiiliinsa seuraavat asiat:
- Jos niiden käsitys kohtuujuomisesta on jotain muuta kun yleinen käsitys.
- Jos niiden käsitys jostain muusta "normaalista" tai tavallisesta(ruumiinrakenne, käytös, pukeutuminen jne.) kovin paljon poikkeaa valtaväestön käsityksestä.
- Jos haluavat että vastapuolella ei eläessään ole ollut kun max 1 suhde vastakkaiseen sukupuoleen (herranjestas, ei ainakaan omassa ikäluokassani ole mahdollista, ja jos on niin teen kyllä jotain muita kun positiivisia päätelmiä asian tiimoilta)
- Profiilissa vois myös mainita jos eivät kykene yksiavioiseen suhteeseen (siis yhteen kerrallaan).
Ja ihan yipäätänsä, miksi ihmeessä asioita pitää kaunistella ja parannella. Miksi asioita ei voi sanoa niinkuin ne ovat. Monesti tulee sellainen olo että kun omassas profiilissani sanon asiat kaunistelematta ja liioittelematta, nämä ylisanoja sisälläänpitäviä (olen kaunis, olen komea, olen nuorekas, olen tiesmitä...) profiileja lukemaan ja kirjoittamaan tottuneet automaattisesti aliarvioimassa rehellistä.
Eli siis voisko profiileissa olla vaikka joku värikoodi sen, mukaan kuinka rehelliseksi ko. profiilin haltija on tunettu, vaikkapa samaan tapaan kun huutonetissä palaute.
Ja pakko lisätä vielä...
*ei osaa lopettaa alkuun päästyään*
Mitä ihmettä ihmisillä on "vanhoja" profiileja vastaan, itse vuoden verran S24 treffeissä henganneena väitän. En ole mitenkään poikkeuksellisen valikoiva, mutta valitettavasti ne 5-7 treffiasteelle asti ehtineet jutut on osoittautuneet juopoiksi (2kpl), varatuiksi (2kpl), ihmisisksi jotka ovat parannelleet ominaisuuksiaan kovastikin profiileissan ja luottavat ilmeisesti vastapuolen sokeuteen ja kuurouteen livetilanteessa, tai sitten ihmisiksi joiden kanssa ei vaan kemia ja ajatukset pelaa millään tasolla tosielämässä, tai ovat lopulta vailla pelkkää seksiä, tuhlattuaan molempien aikaa turhaan kirjoitteluun jopa pari kuukautta.
Itse ainakin suhtaudun suurella varauksella ihmisiin jotka ovat olleet "vapaana" muutaman viikon, ja väittävät jo selvinneensä edellisestä suhteesta kokonaan eroon, ja ovat kovasti omillaan ja valmiita uuteen suhteeseen.
Miksi oletatte että kyse on Suomi42:n nettideittailusta? Itse en moista harrasta..
Niin, ja keskustelun avauksen syy oli juuri se, että haluan selvittää, onko MINUSSA jotain vikaa, kun etsin täydellisyyttä, vai onko syynä vaan se, etten ole tavannut sopivaa... Ok, eli itse olen odottanut vähän liikoja..tästä lähtien kannattaa varmaan tutustua enemmän ihmisiin ja ymmärtää ettei ihastuminen olekaan niin voimakas tunne mitä olen luullut/toivonut...