Mä kirjoitan nyt ilman lukematta mitään. Tuntuu vaan nin pahalta.
Juon nyt. Aiheestakin. Tuntuu, että tämä juominen helpottaa. No sen tiedänkin, että se on hetkittäistä. Nyt se helpottaa ainakin.
Kaksi vuotta on mennyt ja kaikki on perustunut valheeseen. Joka kerta jaksoin uskoa ja toivoa, että nyt se on tajunnut. Mutta ei.. Tulee väistämättä mieleen hyväksikäyttö. Siis olen liian sinisilmäinen. Miksi olen? En mielestäni sitä aikaisemmin ollut. Miten uskoin? No en kaikkea uskonut ja aina tuntui, että minulle valehdellaan.
Nyt tiedän, että minulle on valehdeltu. Jälkeenpäin mietin, niin arvasin. Mutta siltikään en koskaan sanojeni tueksi löytänyt todisteita. Aina tuli minua vastaan sanoja, joilla mua haukuttiin, miksi en luottanut. Nyt onneksi tiedän että olin oikeassa. Olin oikeassa aina kun tuntui, että minulle valehdellaan.
Nyt sain todistettua valheen. Tämä valhe oli jo niin suuri, että siihen vedettiin 8 lähituttavaa/sukulaista mukaan. Ja kun tästä valheesta jää kiinni, niin varmasti hävettää. Onneksi minun entistä tyttöystävää hävettää, muuten olisi vieläkin sairaampi olo.
Sairas olo mulla nyt on. Kirjottelen humalassa jotain tarinaa tänne. Puran niitä tunteita, joita voi ihminen pahassa olossa pitää sisällään. Onneksi olen kertonut niistä muillekin, ettei tämä ole ainut kanava purkaa tuntoja.
Nyt vaan tuntuu niin pahalta, että joku voi elää valehtelemalla. Miten joku voi valehdella ihmiselle, joka on näyttänyt olevansa se hyvä ja hyvää tahtova ihminen. Sellainen ihminen, joka ei halua valehdella. Eikä valehtele.
Minä en koskaan sulle valehdellut. Olin rehellinen tunteistani ja tuntemuksistani. Miksi teit minulle tämän. Oliko minua vain niin helppo kusettaa? Selität jotain käsittämätöntä rakkaudesta minulle, mutta meillä on eri käsitykset näköjään rakkaudesta.
Minä perustan rakkauden luottamukseen. Sinä perustat sen valehteluun. Pelkäsit, että kohtelen sinua pahoin, joten teit sen minulle. Minulla oli vilpitön sydän. Sinulla oli pelko. Pelko, jonka loppuen lopuksi olet antanut minulle. Voinko enään luottaa kehenkään..
Tämä on sairasta kirjoittamista, johon ei löydy lopullista pistettä. Tuska on niin suuri...
Juon nyt. Aiheestakin. Tuntuu, että tämä juominen helpottaa. No sen tiedänkin, että se on hetkittäistä. Nyt se helpottaa ainakin.
Kaksi vuotta on mennyt ja kaikki on perustunut valheeseen. Joka kerta jaksoin uskoa ja toivoa, että nyt se on tajunnut. Mutta ei.. Tulee väistämättä mieleen hyväksikäyttö. Siis olen liian sinisilmäinen. Miksi olen? En mielestäni sitä aikaisemmin ollut. Miten uskoin? No en kaikkea uskonut ja aina tuntui, että minulle valehdellaan.
Nyt tiedän, että minulle on valehdeltu. Jälkeenpäin mietin, niin arvasin. Mutta siltikään en koskaan sanojeni tueksi löytänyt todisteita. Aina tuli minua vastaan sanoja, joilla mua haukuttiin, miksi en luottanut. Nyt onneksi tiedän että olin oikeassa. Olin oikeassa aina kun tuntui, että minulle valehdellaan.
Nyt sain todistettua valheen. Tämä valhe oli jo niin suuri, että siihen vedettiin 8 lähituttavaa/sukulaista mukaan. Ja kun tästä valheesta jää kiinni, niin varmasti hävettää. Onneksi minun entistä tyttöystävää hävettää, muuten olisi vieläkin sairaampi olo.
Sairas olo mulla nyt on. Kirjottelen humalassa jotain tarinaa tänne. Puran niitä tunteita, joita voi ihminen pahassa olossa pitää sisällään. Onneksi olen kertonut niistä muillekin, ettei tämä ole ainut kanava purkaa tuntoja.
Nyt vaan tuntuu niin pahalta, että joku voi elää valehtelemalla. Miten joku voi valehdella ihmiselle, joka on näyttänyt olevansa se hyvä ja hyvää tahtova ihminen. Sellainen ihminen, joka ei halua valehdella. Eikä valehtele.
Minä en koskaan sulle valehdellut. Olin rehellinen tunteistani ja tuntemuksistani. Miksi teit minulle tämän. Oliko minua vain niin helppo kusettaa? Selität jotain käsittämätöntä rakkaudesta minulle, mutta meillä on eri käsitykset näköjään rakkaudesta.
Minä perustan rakkauden luottamukseen. Sinä perustat sen valehteluun. Pelkäsit, että kohtelen sinua pahoin, joten teit sen minulle. Minulla oli vilpitön sydän. Sinulla oli pelko. Pelko, jonka loppuen lopuksi olet antanut minulle. Voinko enään luottaa kehenkään..
Tämä on sairasta kirjoittamista, johon ei löydy lopullista pistettä. Tuska on niin suuri...
Vastaukset 4
Vanhimmat
loppui hiljattain yli 2v kestänyt suhde,minut siis jätettiin. Mulle ei valehdeltu joten en ihan osaa samaistua tilanteeseesi. Miehellä vain alkoi tunteet haalenemaan ja hän oli myös tehnyt minun puheistani vääristyneitä johtopäätöksiä-siis luuli etten halua muuttaa täältä pois vaikka totuus oli toinen. Noh,mitäs tuota nyt selitän,myönnän että itsekin tässä oon vähän ilolientä nappaillu tosin en nyt niinkään suruuni sillä pahin suru on (kai?) ohi. Sen voin sanoa että ajan myötä sulla ajatukset selkiytyy. Jokainen valehtelee joskus mutta tietysti se että valehtelee koko ajan on väärin. Ehkä jonain päivänä tunnet sääliä ex:ääsi kohtaan,jatkuva valehtelu kertoo jostain vakavammasta. Ja toivon mukaan pystyt antamaan hänelle ajan mittaan anteeksi. En tiedä miten lohduttaisin sinua,niin kliseeltä kuin se kuulostaakin niin aika parantaa. En itse uskonut tuohon pahimman kriisin keskellä mutta tosi se on vaikka ajattelin(ja ajattelen edelleen) hänen olevan elämäni mies.
.. ja niin pirun pellelle kuin tämä seuraava kuulostaakin! :
Keksi jokin keino autta itseäsi juomisen sijaan.
Itse join tuskaan niin kauan, että nyt on "melko" vaikea päästä taas elämän ohjaimiin. Ja vain naisen takia, naisen joka nyt halveksuu minua. Niin vaikka joskus olin se tärkein hänen elämässään. Ja ei se juominen sen muutoksen tajuamiseen ole auttanut;)
Olet arvokkaampi kuin se nainen, voimia jatkoon
Ei se juominen auta, no myönnetään että tuo hetken helpotuksen... tiedän kokemuksesta. Mutta, miksi tuhoamaan itseään sellaisen valehtelija paskiaisen takia, tai kenekään ? Tiedän nämä jutut, en nyt heittäydy bessevisseriksi, ihan kokemuksesta. Mut jätettiin ennen joulua, oli suunniteltu joulu ja vuodenvaihde, oli puhetta sormusten ostosta ja sitten... Katsos, elämä jatkuu ja aika kyllä parantaa. Siis nyt korkki kiinni ja unta kuulaan. TSEMPPIÄ
Otan osaa ja se kirjoitetaan muuten LIAR. :)