Tarinani...
Minulla oli siis paras ystävä, siis sellainen jolle voi kertoa mitä tahansa ja hän kertoi minulle mitä tahansa.
Muut ystävät jäi vuosien varrella pois kun tuli perhe mukaan kuvioon ja kun tämä ystäväni masentui ja olin hänen tukenaan jatkuvasti.
Nyt hän on viimeiset puoli vuotta kohdellut minua tosi paskamaisesti:ei vastaa puhelimeen(on siis sanonut ettei välttämättä vastaa jos soitan sille) ja tähän ei siis mitään syytä, ei pidä yhteyttä, on todella paskamainen minua kohtaan jos satutaan jossain nenäkkäin.
Ja tällaista on siis saattanut jatkua pari viikkoa ja sit taas on kuin mitään ei olisi ollut.Ja parin viikon päästä taas sama juttu...
On ollut tosi rankkaa...
Oon vaan yrittänyt ajatella että hänellä on kuitenkin taustalla mielenterveysongelmia ja yleensähän sitä pahaa oloa purkaa läheisimpiin eli siis tässä tapauksessa minuun, mutta nyt en enää jaksa!
Tiedän että jään tietyllä tavalla yksin, ei siis ole enää sitä parasta ystävää jolle kertoa kaikki.
Mutta toisaalta itselläni on niin paska olo tuosta käyttäytymisestä ettei tuota jaksa enää.
Katkaisen siis välini häneen täysin,,,
Parhaimpia kuulemiani opetuksia on nimittäin: Jos haluat saada onnellisen elämän, lisää niitä asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi ja poista niitä jotka tekevät sinut onnettomiksi!(ja tämä koskee siis myös ihmissuhteita)
Minulla oli siis paras ystävä, siis sellainen jolle voi kertoa mitä tahansa ja hän kertoi minulle mitä tahansa.
Muut ystävät jäi vuosien varrella pois kun tuli perhe mukaan kuvioon ja kun tämä ystäväni masentui ja olin hänen tukenaan jatkuvasti.
Nyt hän on viimeiset puoli vuotta kohdellut minua tosi paskamaisesti:ei vastaa puhelimeen(on siis sanonut ettei välttämättä vastaa jos soitan sille) ja tähän ei siis mitään syytä, ei pidä yhteyttä, on todella paskamainen minua kohtaan jos satutaan jossain nenäkkäin.
Ja tällaista on siis saattanut jatkua pari viikkoa ja sit taas on kuin mitään ei olisi ollut.Ja parin viikon päästä taas sama juttu...
On ollut tosi rankkaa...
Oon vaan yrittänyt ajatella että hänellä on kuitenkin taustalla mielenterveysongelmia ja yleensähän sitä pahaa oloa purkaa läheisimpiin eli siis tässä tapauksessa minuun, mutta nyt en enää jaksa!
Tiedän että jään tietyllä tavalla yksin, ei siis ole enää sitä parasta ystävää jolle kertoa kaikki.
Mutta toisaalta itselläni on niin paska olo tuosta käyttäytymisestä ettei tuota jaksa enää.
Katkaisen siis välini häneen täysin,,,
Parhaimpia kuulemiani opetuksia on nimittäin: Jos haluat saada onnellisen elämän, lisää niitä asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi ja poista niitä jotka tekevät sinut onnettomiksi!(ja tämä koskee siis myös ihmissuhteita)
Vastaukset 2
Vanhimmat
sen että ystävyyssuhteisiin samoin kuin muihin ihmissuhteisiin kuuluu myös ala- ja ylämäkiä. Todelliset ystävät usein erottuvat muista siinä vaiheessa kun sairastuu esim. masennukseen. Siinä sitten huomaa jäävänsä yksin sairautensa kanssa, silloin kun niitä ystäviä oikeasti tarvitsisi.
Ehkä on parempi ettet polta kaikkia siltoja kerralla, vaan vähennät yhteydenottoja ja katsot mitä tapahtuu. Ei paskamaista käytöstä toki maailman loppuun asti tarvitse sietää, muttei tärkeää ihmissuhdetta kannata kovin nopeasti ja heppoisin perustein purkaa.
Älä poimi tuollaista aforismia jostakin ja ala sokeasti tuhota ystävyyssuhdetta sen takia! Nyt pitää unohtaa tuollaiset typerät lausahdukset ja ajatella järjellä.
Ystävälläsi on mielenterveysongelmia. Masennus on sairaus ja se tekee ihmisen elintoiminnoissa oikeita, fysiologisia, konkreettisia muutoksia jotka saa aikaan ties minkälaista käytöstä. Niitä voi olla vielä masennuksesta toipumisen jälkeenkin. Ystävä ei ole omasta tahdostaan sekava. Hän ei voi käytökselleen mitään.
Läheisille tilanne on raskas, mutta jos pystyt, yritä olla kärsivällinen. Ystäväsi todennäköisesti parantuu vielä ja siksi kannattaa jaksaa!