Moi!
Olisin halunnut kuulla teidän muiden kokemuksia. Meillä on mieheni kanssa 2,5vuotias poika ja toinen lapsi on tuloillaan. Nyt mieheni on kotona tämän viikon lapsemme kanssa. Omalla talvilomallaan ja tästä järjestelystä olimme sopineet jo kuukausia sitten. Nyt kun lomaa on yksi kokonainen päivä takana, niin miehellä menee jo hermo lapsen kanssa. Hän ilmoitti tänään lapsen kuullen, että aikoo lapsen viedä hoitoon loppuviikoksi, kun kuulemma mistään ei tule mitään. Aamu alkaa heti huudolla ja kiukuttelulla sekä lapsen, että mieheni osalta. Lapsi itkee minulle, ettei halua hoitoon... Mitä pitäisi tehdä? Onko muillakin tällaisia ongelmia, ettei lupauksista huolimatta hermo sitten kestäkkään? Pitäisikö minun yrittää hoitaa lapselle joku toinen hoitaja, vai antaa heidän vain kärvistellä keskenään? Onko tämä vain esitys mikä pidetään minulle, vai onko koko päivä aamusta iltapäivään pelkkää piinaa heille molemmille? Miten tähän tulisi suhtautua?
Kamalasti kysymyksiä, mutta minulla on jotenkin kamalan paha olo, ja mietin, onko tuo typerä käytös jotain uhittelua minua kohtaan vai onko aihetta oikeasti pelätä, että lapsi jää mieheltäni hoitamatta hermojen pettäessä?
Mikä neuvoksi? Kertokaa nyt ihmeessä, josko muilla on vastaavia hankaluuksia puolisonsa kanssa! Mikä avuksi?
Asiasta on yritetty puhua, mutta mieheni ei itsekkään kuulemma tiedä, miksi hermo menee.. Onneksi sentään vaan ärjyy, eikä muuta tee, mutta tuleeko tilanne pahenemaan? Nyt sentään vain yksi lapsi.
Kiitos.
Olisin halunnut kuulla teidän muiden kokemuksia. Meillä on mieheni kanssa 2,5vuotias poika ja toinen lapsi on tuloillaan. Nyt mieheni on kotona tämän viikon lapsemme kanssa. Omalla talvilomallaan ja tästä järjestelystä olimme sopineet jo kuukausia sitten. Nyt kun lomaa on yksi kokonainen päivä takana, niin miehellä menee jo hermo lapsen kanssa. Hän ilmoitti tänään lapsen kuullen, että aikoo lapsen viedä hoitoon loppuviikoksi, kun kuulemma mistään ei tule mitään. Aamu alkaa heti huudolla ja kiukuttelulla sekä lapsen, että mieheni osalta. Lapsi itkee minulle, ettei halua hoitoon... Mitä pitäisi tehdä? Onko muillakin tällaisia ongelmia, ettei lupauksista huolimatta hermo sitten kestäkkään? Pitäisikö minun yrittää hoitaa lapselle joku toinen hoitaja, vai antaa heidän vain kärvistellä keskenään? Onko tämä vain esitys mikä pidetään minulle, vai onko koko päivä aamusta iltapäivään pelkkää piinaa heille molemmille? Miten tähän tulisi suhtautua?
Kamalasti kysymyksiä, mutta minulla on jotenkin kamalan paha olo, ja mietin, onko tuo typerä käytös jotain uhittelua minua kohtaan vai onko aihetta oikeasti pelätä, että lapsi jää mieheltäni hoitamatta hermojen pettäessä?
Mikä neuvoksi? Kertokaa nyt ihmeessä, josko muilla on vastaavia hankaluuksia puolisonsa kanssa! Mikä avuksi?
Asiasta on yritetty puhua, mutta mieheni ei itsekkään kuulemma tiedä, miksi hermo menee.. Onneksi sentään vaan ärjyy, eikä muuta tee, mutta tuleeko tilanne pahenemaan? Nyt sentään vain yksi lapsi.
Kiitos.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itselläni on kestänyt tosi kauan että jonkinlainen isärooli on hahmottunut. Kun ensimmäiset lapset olivat pieniä olin kyllä aika hermostunut ja lasten hoitaminen tuntui raskaalta.
Kun lapset tulivat isoiksi oli niiden kanssa paljon helpompi olla. Nyt meillä on taas pieni ja häntäkin hoidan mielelläni. Jokin muutos minussa on tapahtunut. En valitettavasti tiedä tarkkaan mitä.
Yksi vihje on kuitenkin että miehen tulisi olla ISÄ, joka on lasten kanssa omalla tavallaan. Aluksi yritin kopioida äidin tapaa hoitaa lapsia ja siitä meni vaan hermo.
Ohjeiden antaminen on luultavasti myös väärä keino. Ei äiti voi antaa ohjeitä siitä miten isä hoitaa lapsia koska ei äiti tiedä isyydestä mitään.
Toivottavasti tilanne selviää!
Kiitos viestistäsi! Ehkä siis voisin yrittää rohkaista miestäni löytämään oman tapansa olla lapsen kanssa... Mielenkiintoinen teoria. Vai olisiko sekin sellainen asia mikä vanhemman pitäisi tajuta itse? Eikö jokainen vanhempi oivalla, että jokainen tyylillään, myös lasten hoidossa...? Hmmm...tämä kysymysten tulva ei taida ikinä loppua..
Mielellään kuulisin vielä muidenkin mielipiteitä. Miksi hermo menee ja minkä vielä isomman ihmeen takia se halutaan näyttää lapselle?
Ennen vanhaan isien arkiset askareet oli eri kuin nyt. Pilkottiin puita, perattiin kalaa, lämmitettiin saunaa, korjattiin paikkoja. Nämä oli sellaisia puuhia, joissa voi samaan aikaan olla jollain tavalla läsnä lapselle. Hommat hoitui ja lapsi tykkää seurata isin hommia ja kysellä kaikenlaista.
Nykypäivä asettaa eri vaatimukset. Miehen pitää olla tunteita näyttävä pehmomies, eikä miesten ja naisten hommia saisi olla erikseen. Samaan aikaan pitäisi kuitenkin olla miehekäs ja vastuullinen. Entisajan "miesten hommia" ei nykyihmisen tarvitse tehdä ollenkaan kun kaikki on tietokoneella.
Minä teen kyllä omia juttuja kun olen lasten kanssa. Mutta tietokoneella istuminen on sellainen homma jonka aikana on mahdoton olla mitenkään läsnä lapsille. Silloin ajatukset ovat muualla. Pitäisi löytää muita tekemisiä. TV ja sanomalehdetkään eivät ole hyviä. Parempi olisi pilkkoa puita tai perata ahvenia.
MEillä kyllä onneksi arkeen kuuluu viellä todella paljon "töitä" mihin lapsi on helppo ottaa mukaan! Leivotaan, tehdään puuhommia, pestään autoa, siivotaan kellaria jne. Hommat sujuu ihan hienosti, jos minä teen ne kahdestaan pojan kanssa, teemme ne kolmisin, niin että minä otan päävastuun lapsesta(katson perään,kiellän ja kehun) tai miehelläni on haluamansa aika ja homma tehtävänä lapsemme kanssa. Siis hän itse valitsee tekevänsä sen poikansa kanssa. Jos hermo menee, hän kiikuttaa lapsen minulle. Minullahan ei koskaan voi olla hommia, mihin lastani en voisi/ haluaisi ottaa mukaan.
Kuulostan varmaan maailman katkerimmalta ihmiseltä, mutta lähinnä haluaisin vierailla mieheni päässä päivän ja ymmärtää, mitä ihmettä sielä näiden aivotusten keskellä liikkuu :)
Valotusta kaivataan!
Ja jos on näin avutonta, niin miksei sitä voi myöntää kaikille? Miksi isovanhempien nähden lapsen kanssa ollaan suorastaan "ylimielellään"? Ystävien kuullen lapselle jutellaan ja häntä hoivataan? Mikä mulla menee tässä näytelmässä ohi? Mitä mä en tajua? Onko perheen oma-aika miehille luvallista "vit..pää aikaa"? Lukeeko miesten ohjekirjassa, että perheen kesken olet paska ja muuten pyrit aina täydellisyyteen? Omalle eukolle ja lapselle voi huutaa ja heidät haukkua, ja kertoa, ettei hermo kestä, mutta lapsi hoidetaan vaikka ikenet verellä, ettei vaan muut saa tietää, ettei lanttu pelaa?
Ainahan kaikilla on hetkiä, ettei jaksa! Mikä heikkous se on myöntää? Eikö ole heikkous peittää se?
No nyt kotiin katsomaan, kuinka sielä ollaan selvitty... kiukkuisista puheluista päätellen ei kovin hyvin..
Kiitos sinulle tästä "terapiasta" tulee tarpeeseen ja jos jaksat, niin tuu vielä huomenna kurkkaamaan, ehkä kysymyksiä tulee illalla lisää :)
Kiva, etä kirjoitit asiasta,joka mieltäsi painaa.
Uskon vakaasti, että asiat hoituvat ihan omalla painollaan.
Koittakaa molemmat ottaa lunkisti ja osoittaa RAKKAUTTA esikoisellenne! Sitä hän tarvitsee.
Älä murehdi liikoja, vaikka olet juuri nyt herkässä mielentilassa.
TOIVOTTELEN KOKO PERHEELLESI VOIMIA JA JAKSAMISTA JA MAHTAVAA, ETTÄ VOITTE KESKUSTELLA ASIOISTA MIEHESI KANSSA.Se on erittäin tärkeää.
..molemmat huomaatte miten hermoja raastavaa se työ lasten kanssa voi olla, niin miehesi kun sinä sen miten huonosti miehesi sen tiesikään... mutta kärsivällisyydellä ja opiskelullu se miehesikin sen oppii, ja oppiipa paljon ko. viikon aikana työstäsi lapsen kanssa ja oppii sinua arvostamaan miten suuren työn teet kun lasta hoidat... opasta miestäsi, olet varmaan itsekkin menettänyt hermojasi aika ajoin lapsen kanssa... kyllä se siitä , koulutusta...
mihinkään "likasiin" juttuihin, -ei vaippoihin, -ei edes tiskaukseen....(sanoi että silmälasit höyristyy, ei voi tiskata) heh.
No oltiin lapsi-90 messuilla, ja sattumoisin oli pienempi, poika n 11kk isän sylissä, olipa juuri vedellyt maitopullonsa ja pilttinsä ennen lähtöä, ja rupesi oksentamaan siinä olkapäällä -retutettaessa... Huh..HUH...että sitä tuli, kansanjoukossa aukeni suora ura mitä kulkea vessaan.... Ja sinne he menivät.
Kyselin oven läpi, että autanko? Sanoi sieltä kiroilun läpi, ettei se nyt auta auttaa, on yltäpäältä oksennuksessa, ja perkele että lattiakin on jo niin oksennuksesta liukas ettei pystyssä meinaa pysyä....
joutui sitten riisumaan vaatteensa, pesemään ne lavuaarissa, kiertämään kuivaksi ja pukemaan takaisin päällensä samoin lapsen kuorimaan ryönätyistä päällysvaatteista ja pesemään ne...
Aikaa meni varmasti liki tunti.
Mielessäni kävi, että oikeutta maailmassa vielä löytyy...(kiitos taivaan isä) heh.
Nooo,tämän episoodin jälkeen rupesi sitten vaipatkin vaihtumaan, eikä peukalo ollut niiiin keskellä kämmentä.......
Kiitos kaikille viesteistä! On ollut ihana lueskella! Ilmeisesti ongelma on aika yleisesti tunnettu :)
Tänään lähti puolisoni viimeinen lomapäivä! Lapsen kiikutimme jo eilen illalla hoitoon, niin olipahan hiukan yhteistä aikaa ja tänään hänellä omaakin :) Jotenkin ihmeellisesti lapsi suorastaan riemuitsi hoitoon pääsystä! Ilmeisesti alkuviikko on ollut hänellekkin aikalailla stressaava!
No kai se on sitten esikoisten homma muokata ne yhteydet vanhempiinsa, sitten seuraavan kanssa ollaan jo puolitiessä!
Ja tämän kokemuksen myötä, haluan toivottaa kasapäin voimia niille vanhemmille, joiden puolisot syystä tai toisesta pakoilevat velvollisuuksiaan!
Ei ole mukavaa, jos toisen joutuu aina "määräämään" hoitamaan asioita ja sitten hän menee naama nyrpyllä kokoajan..
Mitäköhän sellaiset ihmiset tekevät, joiden puolisoille koko elämän "arkirutiinit" on pakkopullaa? Onko helpompaa tehdä itse kaikki, vai yrittää auttaa toista tykkäämään/ suorittamaan arkiaskareita?
Nojuu! Tsemppiä kaikille joka tapauksessa ja ISO KIITOS viellä kaikille antamastanne tuesta! Kohta viikko ohi ja ollaan jo hienosti voiton puolella!
Kyllä asiat yleensä sutviutuu kun antaa niille aikaa ja tilaa tehä hommelit omalla tyylillä. Eikä anna liikaa periksi näissä pakkopullatapauksissa - jos aina hoitaa kaikki minkä toinen katsoo itselleen epämieluisaksi pakkopullaksi niin että alati marisee niitä tehessään, saa kaikki lopulta tehä aina ite ja yksin.
Jurputus ei vielä o niin vahingollista kuhan ei ota lyömähommia käyttöön..
Mielestäni on kuitenkin selvä ilmiö, että useat miehet yhä vielä nykyäänkin suhtautuvat kotitöihin kuin pakkopullaan, joka tehään sitten lopulta huuli lerpattaen ja puolet astioista hajottaen ..
Tietsikka ja keskustelupalstat tai telkkari kiinnostais paljon enemmän, eikä oikein ymmärretä ettei ne työt naisellekaan mitään lomailua ja rentoutumista ole. Paljon vaikuttanee vanhempien kotoa opittu malli, jos siellä on aina saanut lekotella on malli hankala muuttaa.. Kun taas jo nuoresta asti on joutunut osallistumaan hommiin, on ymmärryskin kirkkaampi siitä että on töitä jotka pitää tehdä, ja yhdessä tekemällä on taakka jokaista kohti pienempi..
kanttia..säälitävä kakara koko ukko ..pidä sinä vaan lomasi.pyydä vielä sukulaisianne olla ottamatta lapsia hoitoon vaikka isä pyytäisi.kyllä sen on pystyttävä hoitamaan muksunsa siinä missä sunkin.opetelkoon jos ei vielä osaa.heitä puhelin nurkkaan jos et muuten saa rauhassa ansaittua lomaasi viettää.todella kurjaa käytöstä mieheltäsi.varmasti tilanne kärjistää sinuakin mutta viikon jälkeen saattaa miehesi arvostaa sua paljon enemmän kun aikaisemmin,saatat ehkä saada jopa kerran kuussa viikonloppu vapaata, jopa lapsellisen miehesi itse ehdottamana..tsemppiä sinulle,älä anna periksi..!!!