Olen seurustellut pari vuotta kivan, hyvännäköisen (rikkaan), kiltin mutta vähän tylsän miehen kanssa. Asumme yhdessä. Seksi on ankeaa ja sitä on harvoin, enkä todellakaan syytä siitä pelkästään häntä. Intohimo tuntuu kuolleen suhteesta mutta meillä on kyllä kivaa yhdessä.
Viime aikoina olen ajatellut paljon erästä opiskelutoveriani. Hänkin on selvästi ihastunut minuun vaikka tietää seurustelustani. Toisaalta huoman, että han lirkuttelee kaikille tytöille.
Olemme viettäneen jonkin verran aikaa koulun ulkopuolella kahdestaan, erittäin viattomissa merkeissä. Nautin hänen seurastaan jo tosi itsekkäästi hänen ihailunsa vuoksi, mutta toisaalta on kiva jutella jonkun muunkin kuin avomieheni kanssa (tyttöystäviä minulla ei juuri ole).
Tiedän että teen väärin mutta en voi vastustaa kiusausta silloin tällöin miettiä miltä tuntuisi suudella tuota toista miestä... Minkä verran säpinää voin sallia itselleni? Vaikka en antaisikaan tilanteen kehittyä tämän pidemmälle, minulla on huono omatunto jo ajattelemisesta (sietääkin olla!). Toisaalta olen varma että kaikki muutkin, myös mieheni, ajattelevat silloin tällöin muita kuin omia
av(i)opuolisoitaan.
Viime aikoina olen ajatellut paljon erästä opiskelutoveriani. Hänkin on selvästi ihastunut minuun vaikka tietää seurustelustani. Toisaalta huoman, että han lirkuttelee kaikille tytöille.
Olemme viettäneen jonkin verran aikaa koulun ulkopuolella kahdestaan, erittäin viattomissa merkeissä. Nautin hänen seurastaan jo tosi itsekkäästi hänen ihailunsa vuoksi, mutta toisaalta on kiva jutella jonkun muunkin kuin avomieheni kanssa (tyttöystäviä minulla ei juuri ole).
Tiedän että teen väärin mutta en voi vastustaa kiusausta silloin tällöin miettiä miltä tuntuisi suudella tuota toista miestä... Minkä verran säpinää voin sallia itselleni? Vaikka en antaisikaan tilanteen kehittyä tämän pidemmälle, minulla on huono omatunto jo ajattelemisesta (sietääkin olla!). Toisaalta olen varma että kaikki muutkin, myös mieheni, ajattelevat silloin tällöin muita kuin omia
av(i)opuolisoitaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Teet itsellesi sikamaisesti, jos et anna itsellesi mahdollisuutta toeuttaa omia unelmiasi.
Ei avoliitto tarkoita sitä, että elämästä pitäisi luopua. Jos on hyvä olla jonkun kanssa, niin sitten sitä vaan ollaan ja jos on oikein tosi hyvä, niin sitten pitää miettiä vaikkapa kumppanin vaihtoa.
Ei ajattelemisessa mitään väärää ole, eikä varsinkaan silloin jos fyysinen puoli on hieman latistunut vanhassa suhteessa. Kaikilla ihmisillä on tarpeensa eikä niitä pitäisi tukahduttaa. Päinvastoin! Mielestäni sinun tulisi hieman maistaa kiellettyä hedelmää ja katsoa miten asiat menevät. Voi jopa olla että ymmärrät taas sen jälkeen miten hyvä tämä vanha mies sinulle on ja haluat entistä kovemmin yrittää korjata mitä on korjattavissa. Edellyttäen, että miehesi sitä haluaa myös. Kielletyn hedelmän nuolaisemisesta ei tarvitse/kannata kertoa kumppanille.
(Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä, ja kaikki selkiintyi kun käväisin viereisellä polulla ;) -se auttaa.)
Suokaa anteeksi mutta ei voi muuta kuin nauraa..
Ensiksi tehdään kaikki mahdollinen että vanha
suhde toimisi ja vasta sitten kun ei ole
enää toivoa mennään maistamaan sitten sitä
kiellettyä hedelmäää HUHHU!
Iha oikeesti oottekste tyhmii vai tosi nuorii
vai mitä! Olen pettynyt :( Ja sit viel täs
jotkut yllyttää pettämään..
jakaa ohjeitaan.