Mieheni on päällisin puolin täydellinen,on ystävällinen herrasmies, tuo elannon perheeseen, tekee kotitöitä, tuo yllätyksiä, hemmottelee usein, laittaa ruokaa. Kaikki on varmasti sivusta seurattuna kunnossa. Kuitenkaan ei meinaa jaksaa. Valtavat kiukunpurkaukset, vihaisuus, haukkuminen, valittaminen, toisen alistaminen, uhkailu väkivallalla... Kaikki nuo ovat arkipäivää kodin seinien sisäpuolella. Kertaakaan ei ole minuun koskenut, mutta kauhulla sitä odotan. Olen täysin lannistettu, tyhjä.
Pahiten ahdistaa tieto siitä, että heti naimisiinmentyämme mieheni aloitti pornosivuilla surffailun ja itsetyydytyksen siinä ohessa. Heti ensimmäiseen, yhteiseen kotiin muutettuamme. Ihania, suuririntaisia naisia eri asennoissa... Minä, typerys, luulin kaiken olevan hyvin. Väitti ja väittää edelleen pitävänsä minua seksikkäänä ja hyvännäköisenä, kiihottavana, mutta todellisuudessa muut vievät voiton. Tunnen itseni niin hölmöksi, tyhmäksi, petetyksi, rumaksi, riittämättömäksi. Itsetunto on nollattu tehokkaasti. Palanneeko enää ikinä.
Mitä tehdä? Voiko tästä enää selvitä?
Pahiten ahdistaa tieto siitä, että heti naimisiinmentyämme mieheni aloitti pornosivuilla surffailun ja itsetyydytyksen siinä ohessa. Heti ensimmäiseen, yhteiseen kotiin muutettuamme. Ihania, suuririntaisia naisia eri asennoissa... Minä, typerys, luulin kaiken olevan hyvin. Väitti ja väittää edelleen pitävänsä minua seksikkäänä ja hyvännäköisenä, kiihottavana, mutta todellisuudessa muut vievät voiton. Tunnen itseni niin hölmöksi, tyhmäksi, petetyksi, rumaksi, riittämättömäksi. Itsetunto on nollattu tehokkaasti. Palanneeko enää ikinä.
Mitä tehdä? Voiko tästä enää selvitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mun avomiehellä on oikein arkisto erilaisista naisista pornosivuilta napattuja. En ole jaksanut edes vaivautua kysymään, miten laajasta otoksesta on kysymys. Kehui mulle vaan, että pitääpä tuostakin laittaa arkistoon kuva?? Ei vois vähempää lannistaa mua, näin tasokasta naista, jotkut pyllöttävät horovitsit, joista ei ole muuhun kuin tähän maailman vanhimpaan ammattiin. Pitää kuule antaa arvo itselle ja viitata kinttaalla tollasille miesten leikeille. Mutta ehkä pitää elää tarpeeksi vanhaksi, että tällaiset jutut ymmärtää heittää sivuun ja keskittyä siihen hyvään, mitä itsellä on. Ketään ei voi omistaa ja pakko kait se on hyväksyä toisessa kaikenlaiset riippuvuudet. Mutta itsetunto paranee ajan kanssa ja ei mitään enää oikeesti haittaa, mitä se toinen netissä puuhailee, kunhan noin ylipäänsä on uskollinen. Vapaita suhteita en silti kannata enkä pettämistä katsoisi minuuttiakaan. Tsemppiä.
suuririntaisten naisten kuvien katselemisella ja itsetyydytyksellä. Ero on kovin heppoinen.
En kannata kumpaakaan, mutta jos miehellä on tuollaisa harrastuksia, niin mistä te naiset voitte tietää miehenne muut puuhat esim. naissuhteet, ettei kannata nuolla ennenkuin tipahtaa.
Maailma on kiero, ei täällä aina vaimolle kailoteta pettämisiä ja tämä nettitouhu mielestäni aika pahasti viittaa sellaiseen käyttäytymiseen,että se "sinisilmäinen" vaimo saattaa olla ihan ulalla mitä tapahtuu todellisuudessa.
Aivan, usein mielikuvat johtavat tekoihin. Liian varma ei pidä kenenkään olla. Näitä vieraskoreita miehiä riittää joka lähtöön, oikea mies on vasta mies, joka käyttäytyy myös vaimoaan kohtaan fiksusti ja loukkaamatta. Yksikään mies ei omista vaimoaan, vaimo ei ole hänen sukulaisensakaan, vaan arvostettava kumppani. Se meidän naisten pitäisi aina muistaa, eikä sallia mieheltä mitä tahansa käyttäytymistä. Netistä on tullut uskomattoman hullu paikka kaikille pervoille, moneenko täällä voi luottaa?
En oikein ymmärrä?
Aika monen elämään kuuluu ihan normaalina asiana myös jotakin negatiivista,kun avioelämäkään ei ole ihan ruusuilla tanssimista.
Sinun elämään kuuluu monta positiivista kohtaa,täydellinen,ystävällinen joka tuo elännon ja tekee kotitöitä vau!Vielä hemmottelee ja tuo yllätyksiä ja laittaa ruokaa,luksusta monille jo.
Aika moni mies on myös kiukkuinen(naiset kaikki),valistä vihainen ja valittaa.
Alistamista ja uhkailua pidän ainoana ongelmana,mut valitettavan suhteellista kun ei kuitenkaan ole sinuun koskenut.Hyvä niin.
Tuntuu kuitenkin vähän kohtuuttomalta kun ajattelee että suomessakin moni nainen elää kovan väkivallan uhrina ilman lahjoja ja yllätyksiä.
Täällä ja muualla on jo moneen kertaan todettu ja keskusteltu tosta pornosta,joka on nyt se sun pahin.Voi että sentään,normaali mies.
Sinullekin tiedoksi,että kaikki miehet katsovat pornoa ja juu niillä on isommat tissit,mut...
Sinun päässä muut vievät voiton ja se on sinun ongelmasi,ei miehen.
Ps. selvyyden nimissä,olen itse nainen,mut järjissäni.
Turhan töykeästi kirjoitit nimimerkille Zwelbrea. Vaikka sanot olevasi järjissäsi, ei se kirjoituksestasi kovin paljon läpi kuulla.
Jos mies saa valtavia kiukun purkauksia väkivallalla uhkauksien kera ei siinä naisihmisellä ole kovin turvallinen olo. Myönnät sen sentään, mutta pidemmän päälle tuollainen miehen käytös on todella epäterveellistä, vaimon kannalta, käy mies pornosivuilla tai ei.
Väkivalta ja sillä uhkailu, onko niissä paljonkaan eroa? Pelko mikä pelko, ahdistus myös.
miksi hän ei lähde,jos kerran pelkää ja on ahdistunut.
Olisko hyvät puolet kuitenkin suurempia eikä halua niistä luopua.
Lukiko todella valtavia kiukun puuskia?Mieheltä joka tekee kotityöt ostaa lahjoja ja yllättää?
mietippä asiaa miehen näkökulmasta,tai laita miehen tilalle nainen.Miltä tilanne mielestäsi silloin näyttää???
"Pahiten ahdistaa tieto siitä, että heti naimisiinmentyämme mieheni aloitti pornosivuilla surffailun ja itsetyydytyksen siinä ohessa."
Ihan vinkkinä että suurin osa miehistä harrastaa itsetyydytystä. Samoin pornoa katselee todella suuri osa. Eiköhän äijäsi ole noita harrastanut "hiukan" pidempään kuin on sinut tuntenut. Kokeile kasvaa aikuiseksi ja elää tämän asian kanssa. Sen että miehesi on todennäköisesti oppinut runkkaamaan yläasteikäisenä.
Oletko koskaan miettinyt että minkä takia olet miehesi kanssa? Tarkasteletko elämääsi omasta näkökulmastasi vain sivusta seuraajan näkökulmasta?
Minun mielestäni ainut (!) asia joka sinulle pitäisi olla merkittävää on se millaista elämäsi on kotisi seinien sisäpuolella. Olet vastuussa elämästäsi itsellesi, et niille sivustakatsojille.
Kun sanot olevasi lannistettu ja tyhjä ja itsetuntosi menettänyt niin lienee turhaa enempää kommentoida tuota pornosivuilla surffailua. Se ahdistaa sinua eikä se siten ole ok, mutta kun olet lannistettu niin tuskinpa siihen pystyt puuttumaan.
Ensimmäiseksi minun mielestäni sinun pitäisi koittaa saada itsetuntosi takaisin. Siitä lähtee kaikki. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Mutta ajattele vaikka hetki sitä tosiasiaa että SINÄ olet ainoa henkilö joka kulkee varmasti elämässäsi mukana niin kauan kuin elät. Sinun pitäisi siis pystyä arvostamaan itseäsi ja olemaan armollinen itsellesi. Viihtyä itsesi kanssa. Jos kumppanisi tekee sinulle henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai alistaa sinua niin sinä et saa itsesi takia suostua siihen. Sinun pitää tehdä asialle jotain sillä kukaan muu ei sitä tee kuin sinä. Hae apua terapiasta tai lähde liitosta. Tai jotain muuta. Pääasia että suunta on oikea. Pyrkimyksenä se että SINULLA on hyvä olla omassa elämässäsi. Sillä ei ole mtn väliä mitä muut ihmiset ajattelevat. Loppupeleissä.
Kiitos viisaista neuvoistasi. Ne on hyviä myös minulle, en siis ole alkuperäinen kirjoittaja.
On tutkittu ja lehdisssä kerrottu kuinka naiset jäävät huonoon liittoon usein taloudellisten syiden vuoksi.
Periaatteessa siinä ei ole paljoakaan järkeä, mutta on inhimillistä, että jokainen meistä toivoisi tulevansa toimeen ilman ruoasta tms olennaiseta nipistämämistä. Sellaiset asiat huolestuttavat ja saavat yrittämään kestää huonossakin liitossa turhankin pitkään.
Mitä neuvoksi nille henkilöille? (En tarkoita sossun luukulle menemistä, se ei pätkätyöläisten asioissa taida olla se pelastava paikka.)
Pistää siis miettiään ja lisää epävarmuutta jos miehellä on hyvät säännölliset tulot ja vaimolla, 10-15 vuotta kotona lapsia, kotia ym. hoitaneella vain epäsäännöllisiä muuutaman päivän tai viikon pätkätuloja, jotka aiheuttavat sen, että rahaa tilille ei mistään tule säännllöissti, jotta elanto olisi turvattu.
Järjestelmä on sen tyyppinen, että pätkätöitä usein pystyy tekemän vai sellainen, jolla on puolison taloudellinen tuki taustalla.
Niin no, helppo sanoa kun itsellä ei ole lapsia eikä taloudellista riippuvuutta kenestäkään, mutta kaipa sama juttu tuossa tapauksessa. Jos arvostaa omaa oloaan enemmän kuin taloudellista hyvinvointia niin on selvää että lähtee vaikka se toki vaatiikin enemmän ponnisteluja kuin ilman taloudellisia vaikeuksia. Olen saanut sen käsityksen että ainakin lapsiperheistä yhteiskunta pitää edes jonkinlaista huolta, olenko käsittänyt väärin? Toki elintaso laskee mutta ellei sentään nälkää tarvitse nähdä niin luulisi että elämä olisi nautittavampaa hyvällä mielellä kuin hyvällä elintasolla.
Nämä on tietysti arvostuskysymyksiä. Ja toki käytäntö ja ihanteet ovat usein kaukana toisistaan. Joskus ei vaan ole voimia lähteä. Kuitenkin olisi hyvä jokaisen joskus miettiä että mikä on suunta johon pyrkii. Silloin on helpompi edetä. Aloittajan viestistä tuli mieleen että miten suuren arvon hän laittoi itselleen verrattuna siihen mitä ulkopuoliset ajattelevat. Ulkopuoliset eivät kuitenkaan elä sitä elämää, se pitää elää itse. Ja siksi aina kannattaisi ensin miettiä omaa jaksamistaan eikä sitä miltä se näyttää ulospäin.