Onko kukaan koskaan selvinnyt tilanteesta, jossa mies jää kiinni pettämisestä ja sanoo olevansa rakastunut eikä tiedä mitä pitäisi tehdä ja kenen kanssa olla, oman perheen vai uuden akan vaiko täysin yksin? Tässä tapauksessa mies lähti omiin oloihinsa eilen miettimään, tullako takaisin kotiin vai mitä, kun jäi kiinni irstaan tekstiviestin kanssa. Voiko tästä päästä mitenkään yli? Kuka on terapian tarpeessa?
Selvitäänkö pettamisestä?
vaimoo
92147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miehesi on rakastunut siihen toiseen, ja se kestään noin vuoden korkeintaan (siis tutkimuksien mukaan). Tänä aikana hän valitsee sen toisen eikä sinua. Kun rakastuminen menee ohitse, hän ei palaa luoksesi. Näin se valitettavsti menee.. Eli pistä äijä pihalle äläkä jää odottelemaan mitään hänen puoleltaan tulevaa ratkaisua eli josko sittenkin VALITSEE OMAN VAIMONSA!! Tilannehan on ihan hullu sinun kannaltasi.
hoh,hoh kun irstaiden viestejen kirjotus alkaa tuntuu työläältä eikä enään nappaa ,silloin vasta tajutaan mitä ollaan menetetty tai menettämässä : / sanoisin että vaimo 99% tapauksissa aina ykkös sijalla loppu elämän vaikka ero tulisi.
Meillä on sama tilanne. Mies rakastunut työtoveriinsa ja nyt miettii omassa päässään mitä tekisi. Tilanteen tekee monimutkaiseksi loppuvaiheessa oleva raskauteni ja tietysti miehellä painaa vaakakupissa myös muu perhe (yksi lapsi), yhteinen elämä, omaisuus ja tulevaisuuden suunnitelmat.
Itse alkushokista päästyäni olen alkanut elää omaa elämääni ja tunteiden kanssa sillälailla "pinnalla". Asumme siis edelleen yhdessä ja hoidamme kotia ja asioita kuten ennenkin. Seksiä on runsaasti ja puhuttu ollaan myös paljon. Soitin heti tilanteen selvittyä perheneuvolaan, jossa olen käynyt juttelemassa ja se on auttanut paljon. Mies ei sinne ole suostunut lähtemään, mutta en ole alkanut pakottamaankaan.
Perheterapeutti sanoi, että kaikista tapauksista joita hän on nähnyt, noin 90% eroista on naisten alullelaittamia. Miehet eivät kuulemma yksinkertaisesti jaksa sitä avioeroprosessia, eivätkä halua ottaa vastuuta noin isosta päätöksestä. Tähän samaan olen itsekin päätynyt. Olen sanonut miehelle, että jos avioeroa haluaa, niin sitten saa tehdä kaiken siihen liittyvän itse, hakea paperit, täyttää (allekirjoitan tietysti), soittaa lasten huoltajuusasiat, elatusmaksut, omaisuuden ositus yms.
Tärkeintä sun on nyt miettiä mitä itse haluat. Haluatko jatkaa miehen kanssa? Olisitko onnellisempi yksin tai jonkun muun kanssa? Mitä ongelmia teillä on parisuhteessa ja mitä niille pitäisi tehdä? Jos mies valitsee sut, oletko valmis antamaan anteeksi ja miten teidän kannattaisi alkaa selvittämään tunteitanne (perheneuvola, parisuhdekurssit, yms.)? Voimia ja halauksia. Olen kuullut, että siitä voi selvitäkin. :)
Olen varannut jo ajan perheneuvojalta. Miehestä en vielä tiedä, tuleeko mukaan. Varmasti ongelmia on ollut viime vuosina lapsen syntymän jälkeen, mm. spontaanin seksin väheneminen on ollut yksi iso muutos, myös ajoittaiset taloudelliset ongelmat ovat kiristäneet tilannetta. Nyt on kuitenkin viime vuonna rakennettu iso omakotitalo, joten yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia on ollut koko ajan.Eikä ihan puutteessakaan ole tarvinnut olla. Silti on ollut tämä toinen ihastus...
Työpaikan ihastus miehellä ja sinä raskaana. Paljon on terapiaa ja seksiä runsaasti, ja vieläkin uskot että äijäsi jää. Ei kuule jää, vaan kun vauva syntyy niin ottaa jalat alleen. Silloin sinä valitettavasti haet avioeroa saadaksesi elatusmaksut etc. Ei kannata mitään pilviunelmia rakentaa, koska niistä kuitenkin tulee jonain päivänä kolinalla alas.
Kun huushollissa on parkuva lapsi ja puolikuntoinen mamma niin ei se paljon äijää houkuta. Menevät sinne missä pidetään hyvänä eikä lapset sotke perhe-elämää.
Olet oikeassa tilanne222, se voi olla, että mies lähtee. Sitten en voi ajatella muuta kuin että eipä ollut paskankaan arvoinen. Tiedän, että selviän yksin lasten kanssa, jos siihen tilanteeseen päädyn. Haluaisin silti jatkaa miehen kanssa, vaikka en voi kieltää, etteikö kaikki sattuisi ihan mielettömästi ja vaikka nyt olen sitä mieltä, että anteeksi voisin antaa, niin kuinka kauan?
Edessä oleva vauva-aika hieman pelottaa, mutta en ajattele sitä etukäteen. Se menee sitten miten menee. Jos miehessä ei ole mittaa ottaa vastuuta itse haluamastaan lapsesta, niin anti olla.
Olen kyllä miettinyt paljon erilaisia tilanteita ja pilviunelmia olen välttänyt rakentamasta. Tosin kolistelu tekee välillä hyvää, kiitos siitä, niin ei tuudittaudu mihinkään valheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Sen olen pyrkinyt tekemään miehelle selväksi, että tämä on sen oma päätös ja harkitsee sitten tarkkaan, sillä paluuta entiseen ei missään tapauksessa ole. Jos ei kotona halua olla ja tätä elämää elää, niin on vapaa lähtemään, mutta mun ovelle on turha tulla jälkeenpäin ruikuttamaan väärin tehtyä valintaa. Vastuu omista valinnoistaan on kannettava.
Kuulostaa hyvin tutulta ja ilmeisen tavalliselta lapsiperheen arjelta. Aikaa jää parisuhteen hoidolle vähän, rahaa on vähemmän ja yhtäkkiä se ruoho niin paljon vihreämpää aidan toisella puolella. Sen voin rehellisesti myöntää, että olen lapsen syntymän jälkeen ollut eniten äiti, sitten hyvä työntekijä, tämän jälkeen jäljelle jäänyt aika on käytetty puoliksi kodinhoitoon ja vaimon rooliin. Sen verran tässä rytäkässä on tullut ajatelleeksi, etten muista koska olisin miettinyt mitä _minä_ ihmisenä haluan. Sitä yritän nyt itsekseni miettiä. Sen kyllä tiedän, että tässä muuttuu parisuhteen (jos se siis jatkuu) mukana myös ihmiset. Ja mitä siitä seuraa ei kukaan osaa ennustaa.
Olen yrittänyt sanoa, että se arki toisen ihmisen kanssa on parin vuoden päästä ihan samanlaista kuin tämä meidänkin, mutta jos haluaa ottaa riskin, niin siitä vaan. Mieheltä tämä on ollut hassua kapinointia: valittaa, etten välitä, koska en koskaan näytä mustasukkaisuuttani, en kiellä lähtemästä baariin enkä koskaan nalkuta mistään. Olen luullut, että sellaista miehet toivovat... No, nyt sitten kun olen sitten sanonut, etten halua sen lähtevän työkavereiden/-rin (!) kanssa kaljalle, olenkin nipottaja. Koittaisi päättää! :)
Olen kovasti miettinyt, miten mies olisi reagoinut, jos tämä olisi sattunut minulle, siis työpaikkaihastuminen? Olisiko vaatinut heti eroa, päätöstä tai työpaikan vaihtoa? Sen käsitän ja miehellekin sanonut, että tunteilleen ei kukaan voi mitään, mutta teoilleen voi. Jos rakastaa minua ja haluaa jatkaa, se on osoitettava teoin ja taas jos ei voi unohtaa ihastustaan, voi sitten tehdä sen asian minulle selväksi lopettamalla tämän meidän suhteen.
Lakkaa jo olemasta niin urhea! Valitettavasti sille ei tässä pelissä anneta arvoa. Olet maha pystyssä ja äijälläsi on toinen ihastus. Haloo!! Miten alennut vielä rakastelemaan moisen retkun kanssa? Kun äijä huomaa, kuinka helppoa sinua on käyttää hyväksi, niin sehän käyttää. Kämppää kotona ja käy naimassa missä huvittaa. Ai etteikö sillä niin väliä kunhan tulee sitten kotiin?? Oletko niin lapsellinen, että kuvittelet äijäsi kuitenkin rakastavan sinua ja lapsia? SE tulee kotiin tasan sen akia, ettei muualta löydä sinun kaltaista idioottia!!
Pettämisestä ei selviä, mutta sen kanssa voi oppia elämään.
Jos pettäminen on toistunut saman ihmisen kanssa monesti ja 'kiinnijäänytä miettii, on aika tajuta tilanne kunnolla.
Pettäjän kanssa voi olla ihan kivaa, jos painaa toisen merkityksen niin alas, ettei häntä enää tarvitse. Se on ainoa kunnollinen mahdollisuus selvitä pettämisestä.
Jos ei suostu uskomaan tuota todellisuutta, on mustasukkaisuutensa ja epätoivonsa vanki. Ja se taas tarkoittaa sitä, että se ihana oma rakas on hyvissä kiristysasemissa.
Neuvoni siis on: Älä yritä ymmärtää. Älä kuuntele selityksiä. Älä kuvittele että jos olisit ollut kiihottavampi hunajapupu, ei toinen olisi pettänyt. Sinun on selvittävä tulevaisuudessa omillasi. Eroa se ei välttämättä tarkoita.