Minun ihannemieheni olisi sellainen ihanalla tavalla vanhanaikainen, että osaisi kaikki ns. miesten työt, mitä nyt nykyään osata pitää. Remontteja ja sen sellaista. Olisi mieluummin vähäpuheinen kuin suupaltti. Mutta ei olisi mikään törkyturpa. Ei kiroilisi eikä muutenkaan puhuisi rumia. Arvostaisi naista ja ymmärtäisi feminismin tavoitteet. Hän olisi kiltti.
Hän omaisi terveet elämäntavat. Hän ei ryyppäisi ainakaan kovin paljon, söisi myös kasviksia (hyväksyisi myös minun vegaaniuteni) ja haluaisi harrastaa yhdessä liikuntaa. Ei mitään kalliita juppilajeja, vaan lenkkeilyä, salia jne.
Hänellä olisi joku oma juttu, oma harrastus. Hän ymmärtäisi, että minullakin on ja kunnioittaisi sitä. Ei pitäisi perinteisiä naisten käsityöjuttuja ja piirtämistä/maalaamista turhana kotkotuksena. Jonain iltana hän tulisi autotallista esim. autotallista kädet vähän rasvassa, tyytyväisenä kun olisi saanut jotain kuntoon ja ihastelisi taulua, jota juuri olen tekemässä…
Hän olisi kiinnostunut taiteesta ja kulttuurista. Vaikka ei olisi niitä opiskellut, haluaisi oppia. Keskustelisimme niistä ja kävisimme konserteissa ja näyttelyissä. Hän tulisi myös oopperaan kanssani.
Hän ottaisi iltaisin syliin ja pitäisi hyvänä ihan viattomastikin eikä aina odottaisi seksiä. Hieroisi hartioita ja jalkoja vaikka. Olisi silti valmis kokeilemaan kaikkea kivaa sängyssäkin. Ei pelkkää kolmen minuutin pikaseksiä. Hän olisi kiinnostunut minunkin tyydytyksestäni. Ja hän hyväksyisi omat pikku mieltymykseni, ja olisi mukanakin niitä täyttämässä…
Hän olisi minua ainakin vähän pitempi (kaikki n. 170 cm ylöspäin käy, itse kokonaista 160 cm). Mieluummin lihaksikas ja jäntevä kuin laiha. Ei mikään bodari, mutta ei riuku tai tynnyrikään. Jaksaisi nostaa minut syliin. Ja kantaa vaikka sänkyyn… oonpas taas levoton... ;) (eikä siis tarvi olla bodari, olen alle 50 kg). Hän olisi siistitukkainen tai sitten kalju. Kaljulla hoidettu parta plussaa jos muuten sopii tyyliin. Ei kuitenkaan skinin näköinen.
Hän hyväksyisi ja ainakin vähäsen jakaisi oman aatemaailmani: luonto, sukupuolten tasa-arvo, rauha, seksuaalinen tasa-arvo, goottihenkisyys. Saisi olla itse asioista eri mieltäkin, mutta kunnioittaisi silti.
Hän palvoisi minua pikku prinsessanaan eikä katselisi muihin naisiin. Kohtelias olisi kaikille. Hän hyväksyisi herkkyyteni ja kunnioittaisi sitä. Lohduttaisi kun itkettää. Ei vaatisi joka tilanteessa aikuismaista ja hillittyä käytöstä.
Hän kävisi töissä tai opiskelisi kunnon työpaikkaa varten. Ei varakas tarvitsisi olla, mutta taloudellisesti turvatun elämän eväät. En odota omakotitaloa tai mökkiä tai venettä tai ulkomaanmatkoja. Hän myös ymmärtäisi, että minusta ei työmarkkinoilla ole kuin osapäiväisiin ”hanttihommiin”, joista ei paljon makseta. Hän kuitenkin tienaisi sen verran, että joka penniä ei tarvitse laskea… Tiedän, tämä kuulostaa hirveältä.
Vastineeksi minä kyllä hoitaisin suurimman osan kotitöistä mielelläni. Hän kuitenkin haluaisi auttaa minua ja osallistuisi esim. siivoukseen.
Mitä minä pystyisin tarjoamaan? En paljon, mutta jotain… Ihan söpö olen (jos tykkää keijukais-lookista enemmän kuin pornopissiksistä), hiljainen, kiltti, mukautuvainen (sitä varsinkin sängyssä…). Laitan hyvää ja terveellistä ruokaa (jos pitää kasvisruokavaliosta) ja teen mielelläni kotitöitä. Pidän lapsista ja haluaisin tulla äidiksi oikean miehen kanssa. Ymmärrän, että miehelläkin voi rankan työpäivän jälkeen olla niskat lukossa. Osaan piirtää ja laulaa aika hyvin. Olen ehdottoman uskollinen. Ymmärrän, että myös miehellä voi olla suruja ja huolia ja olen hyvä kuuntelija. Arvostan sisäistä enemmän kuin ulkoista.
Eivät taida kysyntä ja tarjonta kohdata. Sellaiset miehet, jollaista haluan ovat satuolentoja tai ihan toisenlaisten naisten kanssa. Miten minä, juuri ja juuri tästä maailmasta oleva naisenalku, muka saisin rehellisen, perinteisen, vakaan, turvallisen mutta silti tasa-arvoisen, herkän, minua ymmärtävän miehen?
Hän omaisi terveet elämäntavat. Hän ei ryyppäisi ainakaan kovin paljon, söisi myös kasviksia (hyväksyisi myös minun vegaaniuteni) ja haluaisi harrastaa yhdessä liikuntaa. Ei mitään kalliita juppilajeja, vaan lenkkeilyä, salia jne.
Hänellä olisi joku oma juttu, oma harrastus. Hän ymmärtäisi, että minullakin on ja kunnioittaisi sitä. Ei pitäisi perinteisiä naisten käsityöjuttuja ja piirtämistä/maalaamista turhana kotkotuksena. Jonain iltana hän tulisi autotallista esim. autotallista kädet vähän rasvassa, tyytyväisenä kun olisi saanut jotain kuntoon ja ihastelisi taulua, jota juuri olen tekemässä…
Hän olisi kiinnostunut taiteesta ja kulttuurista. Vaikka ei olisi niitä opiskellut, haluaisi oppia. Keskustelisimme niistä ja kävisimme konserteissa ja näyttelyissä. Hän tulisi myös oopperaan kanssani.
Hän ottaisi iltaisin syliin ja pitäisi hyvänä ihan viattomastikin eikä aina odottaisi seksiä. Hieroisi hartioita ja jalkoja vaikka. Olisi silti valmis kokeilemaan kaikkea kivaa sängyssäkin. Ei pelkkää kolmen minuutin pikaseksiä. Hän olisi kiinnostunut minunkin tyydytyksestäni. Ja hän hyväksyisi omat pikku mieltymykseni, ja olisi mukanakin niitä täyttämässä…
Hän olisi minua ainakin vähän pitempi (kaikki n. 170 cm ylöspäin käy, itse kokonaista 160 cm). Mieluummin lihaksikas ja jäntevä kuin laiha. Ei mikään bodari, mutta ei riuku tai tynnyrikään. Jaksaisi nostaa minut syliin. Ja kantaa vaikka sänkyyn… oonpas taas levoton... ;) (eikä siis tarvi olla bodari, olen alle 50 kg). Hän olisi siistitukkainen tai sitten kalju. Kaljulla hoidettu parta plussaa jos muuten sopii tyyliin. Ei kuitenkaan skinin näköinen.
Hän hyväksyisi ja ainakin vähäsen jakaisi oman aatemaailmani: luonto, sukupuolten tasa-arvo, rauha, seksuaalinen tasa-arvo, goottihenkisyys. Saisi olla itse asioista eri mieltäkin, mutta kunnioittaisi silti.
Hän palvoisi minua pikku prinsessanaan eikä katselisi muihin naisiin. Kohtelias olisi kaikille. Hän hyväksyisi herkkyyteni ja kunnioittaisi sitä. Lohduttaisi kun itkettää. Ei vaatisi joka tilanteessa aikuismaista ja hillittyä käytöstä.
Hän kävisi töissä tai opiskelisi kunnon työpaikkaa varten. Ei varakas tarvitsisi olla, mutta taloudellisesti turvatun elämän eväät. En odota omakotitaloa tai mökkiä tai venettä tai ulkomaanmatkoja. Hän myös ymmärtäisi, että minusta ei työmarkkinoilla ole kuin osapäiväisiin ”hanttihommiin”, joista ei paljon makseta. Hän kuitenkin tienaisi sen verran, että joka penniä ei tarvitse laskea… Tiedän, tämä kuulostaa hirveältä.
Vastineeksi minä kyllä hoitaisin suurimman osan kotitöistä mielelläni. Hän kuitenkin haluaisi auttaa minua ja osallistuisi esim. siivoukseen.
Mitä minä pystyisin tarjoamaan? En paljon, mutta jotain… Ihan söpö olen (jos tykkää keijukais-lookista enemmän kuin pornopissiksistä), hiljainen, kiltti, mukautuvainen (sitä varsinkin sängyssä…). Laitan hyvää ja terveellistä ruokaa (jos pitää kasvisruokavaliosta) ja teen mielelläni kotitöitä. Pidän lapsista ja haluaisin tulla äidiksi oikean miehen kanssa. Ymmärrän, että miehelläkin voi rankan työpäivän jälkeen olla niskat lukossa. Osaan piirtää ja laulaa aika hyvin. Olen ehdottoman uskollinen. Ymmärrän, että myös miehellä voi olla suruja ja huolia ja olen hyvä kuuntelija. Arvostan sisäistä enemmän kuin ulkoista.
Eivät taida kysyntä ja tarjonta kohdata. Sellaiset miehet, jollaista haluan ovat satuolentoja tai ihan toisenlaisten naisten kanssa. Miten minä, juuri ja juuri tästä maailmasta oleva naisenalku, muka saisin rehellisen, perinteisen, vakaan, turvallisen mutta silti tasa-arvoisen, herkän, minua ymmärtävän miehen?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olihan siinä melkoinen lista, mutta ainuttakaan kohtuutonta toivetta tuossa ei mielestäni ollut. Jos nyt et koskaat IHAN tuollaista löydä, niin melko lähelle varmasti voit päästä kunhan vaan pidät sillä lailla hyvällä tavalla haun päällä.
Niin ja yksi juttu vielä. Sä olet tosi pienikokoinen! 160 senttinen ja alle 50 kiloa! Mä en varmaan edes uskaltais halata sua kunnolla kun pelkäisin että menisit rikki =)
"Mitä minä pystyisin tarjoamaan? En paljon, mutta jotain…"
Turha vähätellä itseään. Tuo oli mielestäni todella lämminhenkinen kuvaus ja toivon että löydät ihanteesi :).
tuollainen olisi kyllä ihana... :)
kaikki paitsi (koti)työosio, minä en jaksaisi/haluaisi tehdä suurinta osaa kotitöistä itse. haluan myös hyvän vakituisen työpaikan.
Uskoisin että tuollaisia miehiä on vielä nykypäivänä olemassa, oletettavasti eivät vain viihdy baareissa tai sen tyylisissä paikoissa.. enemmänkin omien harrastusten parissa. Ujouskin saattaa vaikuttaa että eivät uskalla olla omia itsejään muiden parissa.
Itse pidin viestistäsi... [kumarrus]. Kaikkea hyvää sinulle.
Olen juuri sellainen mitä etsit, kaikki kohdat täsmäävät. Se mitä pystyt tarjomaan riittäisi minulle mainiosti. Suurin ongelma taitaakin olla se, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. En ole vielä onnistunut löytämään kaltaistasi tyttöä, mutta etsintä jatkuu...
Koko tekstisi on kyllä ihan tyypillisen naisen käsialaa, "minä minä minä minä minä minä".
"Ja hän hyväksyisi omat pikku mieltymykseni, ja olisi mukanakin niitä täyttämässä…"
Eli haluat kokeilla seksiä naisen kanssa?
"Hän hyväksyisi ja ainakin vähäsen jakaisi oman aatemaailmani: mm. sukupuolten tasa-arvo, rauha, seksuaalinen tasa-arvo"
tosta tasa-arvosta huolimatta et kuitenkaan kirjoita miehestä juurikaan mitään, kuinka hyvä ja rakastava olisit hänelle. Sen sijaan:
"Hän palvoisi minua pikku prinsessanaan eikä katselisi muihin naisiin."
Palvoisitko sinä häntä yhtä paljon? Yritä vastata rehellisesti.
"Hän hyväksyisi herkkyyteni ja kunnioittaisi sitä."
Hyväksyisitkö sinä miehen herkkyyden ja kunnioittaisitko sitä?
"Lohduttaisi kun itkettää."
Lohduttaisitko sinä miestä, kun hän itkisi?
"Ei vaatisi joka tilanteessa aikuismaista ja hillittyä käytöstä."
Sallitko saman myös miehelle?
Ehkä olen liian kyynistynyt jo ennen 24. syntymäpäivääni, mutta sun tekstisi ei eroa mitenkään niistä sadoista muista, joita täältä olen lukenut. Musta tuntuu, että olet joko
A) heteronainen, joka hakee haaveissaan miestyyppiä, joka on harvinainen, mutta kuitenkin olemassa, mutta jonka kohdatessasi et reagoi mitenkään, vaan kävelet hänen ohitseen sen miehekkäämmän ja luonteeltaan karskimman miehen luokse, menet hänen kanssaan naimisiin, perustat perheen, eroat ja sitten katkerana yksinhuoltajana haukut kaikki miehet.
B) bi-nainen, joka kulttuurin muodostamien heteropaineiden takia epätoivoisesti etsii miehistä henkistä versiota ihannenaisestaan, jonka kanssa voisi mennä perinteisesti naimisiin ja hankkia perinteisellä tavalla lapsia. Saatat itsekin sen välillä myöntää, että olisit onnellisin ja tyytyväisin naisen kanssa, mutta et uskalla tehdä ratkaisevaa siirtoa. Olet ehkä jo tavannutkin ihannenaisesi, mutta hän on joko hetero tai sitten sait pakit häneltä.
"Mitä minä pystyisin tarjoamaan? En paljon, mutta jotain…"
Eli kauniista teksistäsi huolimatta vaadit itsellesi satuolennon, muttet ole halukas antamaan miehelle kaikkea sitä, mitä itse häneltä vaadit.
"Eivät taida kysyntä ja tarjonta kohdata. Sellaiset miehet, jollaista haluan ovat satuolentoja tai ihan toisenlaisten naisten kanssa."
Me satuolennot etsimme myös sitä satuolentoa, mutta homman idea on siinä, että me vaadimme naisilta yhtä paljon. Tässä kohdassa tulee se ristiriita, minkä vuoksi muutamien treffien jälkeen emme enää ota sinunlaisiisi naisiin yhteyttä.
vai tyypilliset naisen vaatimukset....
osui kyllä ja upposi kun kirjoitit et haluat miehen joka on kaikkea mitä ap.kirjoitti mutta kun kohtaa sellaisen niin ei reagoi millään tavoin vaan huomaa vain karskimmat miehet... tuoko se lienee sitten minun vikani kun jo kahdesti liitoissa epäonnistunut... kaikkeni olen miehille yrittänyt tehdä... mutta palkaksi on tullutkin alkoholisoituneita miehiä jotka mustasukkasuuksissaan riehuvat ja pelottavat...
Olen hyvin monesta noista asioista mitä ap.kirjoittaja kirjoitti niin itsekkin haaveillut mut myöskin itse miehille samoin yrittänyt mutta ilmeisesti vääränlaisia miehiä on ollut kyseessä...he eivät varmasti tule ymmärtämään minun rakkauttani heitä kohtaan kuin vasta vuosia myöhemmin... niin paljon annoin itseäni kaltoin kohdella vain rakkauden tähden...
Mitäs jos tämä mies joka oisi kuin unelmien täyttymys niin ei vain ulkonäöllisesti sävähdytä.. minulla on ainakin sellainen ongelma et miehestä pitää löytyä jotain ulkonäöstä johon kiinnitän huomion ja haluan tutustua häneen paremmin...
nimittäin jos mies on luotaantyöntävän näköinen niin en saa sitä toimimaan millään ilveelläkään.. kun ei kemiaa niin miten moinen vois toimia... kaikki ei ole luotu kaikkia varten....
Silti haaveilen miehestä joka veisi jalat alta,
joisi alkoholia kohtuudella ,
ottaisi minut huomioon tehdessään päätöksiä (kysyisi minunkin mielipidettäni vaikka sitten ei niin tekisikään mutt pääasia et oisi antanut edes mahdollisuuden vaikuttaa),
kysyisi päivän kuulumisia,
juttelisi asioista muutenkin jopa surullisista ja aroista asioista,
riitelisi niin et asia keskusteltaisiin loppuun eikä jätettäisi ilmaan asioita keskustelematta asioista niiden oikeilla nimillä,
hyväksyisi minun lapset,
olisi huumorintajuinen,
eikä koskaan missään tilanteessa pettäisi minua vaan jos minä en hänelle enään riittäisi niin kertoisi sen suoraan minulle jotta asia hoidettaisiin aikuismaiseen tapaan,
kotitöissäkin oisi mukava saada apua edes välillä,
eikä olisi mustasukkainen vaan luottaisi minuun 100% ,
ja yksi mikä oisi mukava asia on et osaisi tosiaan tehdä jotain pieniä remontteja ja huoltaa auton...
Tuollaisia vaatimuksia minulla on miehelle eikä niistä ole mikään sellainen mitä en voisi myöskin minä tehdä miehelle..paitsi korjata autoa koska sitä en osaa,mutta apulaisena voisin siinäkin olla... :)
ettei se ihannemies kelpaa, kun sellainen kävelee vastaan? Pelkäättekö te liian kiinnostavaa ja puoleensavetävää miestä? Vai onko syy siinä, että kun fiksu mies odottaa naiseltakin aktiivisuutta, kaikenmaailman rentut juuri pelkää aktiivista naista, koska ne ei uskalla aloittaa tasavertaista suhdetta, jossa kumpikin antaa ja saa. Sen takia rentut ottaa passiivisen naisen, joka ehkä haaveilee toisenlaisesta miehestä, mutta joka ei kykene antamaan kunnolliselle miehelle kaikkea sitä, mitä itse vaatii mieheltä. Ja tähän yksipuoliseen mies antaa, nainen saa-kuvioon sopii täydellisesti renttu.
Olipa kommentti! Mutta kilttinä tyttönä yritän vastata kritiikkiisi.
"Eli haluat kokeilla seksiä naisen kanssa?"
Miksikäs ei. Se on varmasti ihan kivaa. Minä olen kuvitellut, että aika moni mies tykkäisi olla siinä mukana (kun ehdoista sovitaan kaikkien osapuolten kesken). Eikä oma ihannemieheni olisi niin tiukkapipo, ettei suostuisi, jos oikein kauniisti pyytäisin. Mutta ei sitten. Tosin en kyllä tarkoittanut tuota juttua alunperinkään, mutta olkoon.
"Palvoisitko sinä häntä yhtä paljon? Yritä vastata rehellisesti."
Tietenkin palvoisin. Tämä prinsessa kunnioittaisi rakasta prinssiään niin paljon, että mielellään polvistuisi tämän eteen ja tekisi Hänelle jotain oikein kivaa... ;)) No joo, sellaistakin tietty, mutta ihan oikeasti arvostaisin ja kunnioittaisin miestäni koko sydämestäni ja parhaani mukaan antaisin sen kaiken näkyä arkielämässä.
"Hyväksyisitkö sinä miehen herkkyyden ja kunnioittaisitko sitä?"
Herkkä mies on aivan ihana! Varsinkin sellainen unelmieni kaltainen, joka olisi ulkoisesti ja arjen keskellä vähän "äijämäinen" (siis sellainen vähän vanhanaikainen, turvallinen ja vakaa), mutta sielultaan kuitenkin herkkä.
"Lohduttaisitko sinä miestä, kun hän itkisi?"
Niinkuin kirjoitin, olen hyvä kuuntelija, ja surulliselle sydämelle olisi sylissäni aina paikka. Suukottelisin kyyneleet poskilta ja silittäisin.
"Ei vaatisi joka tilanteessa aikuismaista ja hillittyä käytöstä." Sallitko saman myös miehelle?"
Tämä on vähän vaikeampi juttu, koska ihannemieheni on sellainen hiljaisempi ja vakavamielisempi. Ei hänen tapoihinsa kuuluisi mitään kiukutteluja, jotka hän kuitenkin joskus toivottavasti sallisi prinsessalleen. Minä pelkään miestä, joka on kovin temperamenttinen. Oma ihanteeni olisi ehkä enemmän hiljainen mököttäjä, kun hän olisi sillä päällä. Minun tehtäväni olisi sitten taikoa hymy takaisin hänen huulilleen :)
A- tai B-vaihtoehtosi kuulostavat aika vierailta. Luonteeltaan karski mies kammottaa minua. Naisesta saattaisin tykätä, mutta jos ihan vähän bi-henkinen olenkin, niin elämäni haluan silti jakaa miehen kanssa ja perustaa perheen hänen kanssaan. Mistään yksinhuoltajuudesta en todellakaan unelmoi enkä halua ryhtyä haukkumaan miehiä.
Miksi olet niin katkera, ystävä hyvä?
siis häh???
Siis minä en pelkää mitään miehiä... en liian puoleensa vetävää enkä myöskään liian kiinnostavaa miestä.... Ja aktiivinen olen itsekkin...enemmän olen itse ollut anto puolella kuin saamis puolella... Ja väitän että pystyn nimenomaan tasavertaiseen suhteeseen... minä en todellakaan ole passiivinen nainen vaan päin vastoin liiankin aktiivinen... tehnyt miesten puolesta heidänkin hommat kotitöiden lisäksi... miesten ei ole tarvinnut kuin käydä töissä kun olen niin ymmärtänyt heidän pitkiä työpäiviä mut en ole huomannut et minä käyn töissä hoidan lapset ja kotityöt vielä päälle puun hakkuut yms....ehkä olenkin tehnyt liikaa miesten puolesta... kotityöt olen hoitanut niin sisällä kuin pihallakin lumitöitä myöden... sanotaanko näin et mitä vielä vaadit naiselta jos hoitaa tyot,lapset kodin ja ja vielä miehenkin niin miten voin olla passiivinen...????????
IHANNEMIEHESSÄ pitää olla kuitenkin ulkonäössäkin jotain mikä miellyttää silmää...
kyllä kahden ihmisen välillä pitää olla myös kemiaa,ei mikään suhde toimi jos ei molempia kiinnosta ,suhde on tuhoon tuomittu jos ei mitään tunnetta mukana...
näin väitän minä....
Eli olet kuin oletkin bi. Sinänsä aika hyvin, että tuntematta ollenkaan sinua, pystyin pelkän tekstisi perusteella tunnistamaan seksuaalisen suuntautumisesi. Aika hyvin, vaikka itse sanonkin. Juuri tässä on se suurin syy, miksi minä en löydä itselleni naista: kaikki mielenkiintoiset tapaukset on bi-seksuaaleja tai jotain sinne päin. Sopivaa heteronaista ei tunnu löytyvän millään.
Sinä taas taidat olla heteronainen, koska aktiivisuudesta puhuessani ymmärsit sen käsittävän kotitöitä, lasten hoitamista, puun hakkuuta, lumitöitä. Niin tyypillistä heteronaisen tekstiä: sulla ei käynyt mielessäkään, että aktiivisuudesta kirjoittaessani tarkoitin naisen käyttäytymistä miestä kohtaan; miten hän koskettaa, silittää ja suutelee miestä.
Vertailun vuoksi: bi-nainen olisi ymmärtänyt saman tekstini täysin eri tavalla: aktiivisuudesta puhuessani se olisi ymmärretty juuri niinkuin tarkoitin.
jaahas vai mies laittoi naiset testiin onko kyseessä bi vai hetero.....
tästä voi sitten päätellä et kun noin kommentoit niin olet itsekkin bi....
ymmärsin myös sen et tarkoitit naisen aktiivisuutta miestä kohtaan ja hoidan senkin vielä.... ;)jos se nyt sattui tekstistä pois jäämään.... ei ole miehet valittaneet.... ;)
no meitä on niin moneen junaan et saman asian voi käsittää monella tavalla ja kun on kyse naisista niin se on hyvin tyypillistäkin.... ;)
joten väärin meni.
naiseni koskevan toiseen naiseen.
Mun mies on aika lailla noita kuvailemisia juttuja... Ei nyt ihan kaikkea mutta MELKEIN.
Täytyis alkaa taas arvostaan sitä enempi ;)
Toki siis arvostankin, ei sillä!
Onnentyttö olen... (kiitos siitä että muistutit minua siitä)
Kyllä sinä olet onnentyttö. Olen iloinen puolestasi!
Täällä odotan sinua kera kultaisten vaunujeni!