Oisko jollain muullakin kokemuksia tälläisestä:
Vaimoni petti minua vuosina 1996-2000 useita kertoja, aina eri miehen kans. Syynä oli muka liiallinen känni ja erään hormonilääkkeen käyttö. Oli syy mikä hyvänsä,tehty mikä tehty. Hän jopa itse kertoi kaiken.
Pari vuotta sitten pitkän harkinnan jälkeen lupasin antaa anteeksi,koska en halunnut heittää yli 10-v kestänyttä avioliittoa ja kolmee lasta unholaan ja ajattelin että kyllä voin ne asiat unohtaa. Mutta ei sellasii voi näköjään unohtaa, asiat palaa entistä väkevämpinä mieleen, tuntuu ettei mielessä muut asiat pyörikkään. Nykyään vaimo kiistää kaiken.Onkohan ero ainoo ratkasu?varsinki ku tällä pikkupaikkakunnalla ei voi olla törmäämättä niihin miehiin, ne ei tunne mua, mä tiedän ne kyllä, mut en viittis vetää niitä turpaankaan! Onks jollai kokemusta et pääseekö tälläsistä koskaan yli ilman eroa?
Vaimoni petti minua vuosina 1996-2000 useita kertoja, aina eri miehen kans. Syynä oli muka liiallinen känni ja erään hormonilääkkeen käyttö. Oli syy mikä hyvänsä,tehty mikä tehty. Hän jopa itse kertoi kaiken.
Pari vuotta sitten pitkän harkinnan jälkeen lupasin antaa anteeksi,koska en halunnut heittää yli 10-v kestänyttä avioliittoa ja kolmee lasta unholaan ja ajattelin että kyllä voin ne asiat unohtaa. Mutta ei sellasii voi näköjään unohtaa, asiat palaa entistä väkevämpinä mieleen, tuntuu ettei mielessä muut asiat pyörikkään. Nykyään vaimo kiistää kaiken.Onkohan ero ainoo ratkasu?varsinki ku tällä pikkupaikkakunnalla ei voi olla törmäämättä niihin miehiin, ne ei tunne mua, mä tiedän ne kyllä, mut en viittis vetää niitä turpaankaan! Onks jollai kokemusta et pääseekö tälläsistä koskaan yli ilman eroa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
että ei pääse. Itselläni on samankaltainen tilanne eli samassa veneessä ollaan. Mieheni vaan tunnusti pettämisensä vasta 6 v jälkeen. Aluksi kuvittelin, että voisimme jatkaa eteenpäin lasten vuoksi mutta minkälaista sekin elämä sitten olisi? Ero ei koskaan ole helppo mutta se on näköjään kohdattava ja sen jälkeen yritettävä koota itsensä ja alkaa taas elämään. Voimia sinulle.
Eli, sä siis erosit,oliks se ainoo vaihtoehto?
Eli, sä siis erosit,oliks se ainoo vaihtoehto?
Eli, sä siis erosit,oliks se ainoo vaihtoehto?
Eli, sä siis erosit,oliks se ainoo vaihtoehto?
Eli, sä siis erosit,oliks se ainoo vaihtoehto?
Eli, sä siis erosit,oliks se ainoo vaihtoehto?
Masennuin lukemastani,sillä oman aviopuolison pettäminen selvisi vasta 3kk sitten. Ja kuten arvaat viimeiset kuukaudet tuntuvat väh.3:lta vuodelta. Alkujärkytyksestä selvittyäni, ajattelen sitä edelleen päivittäin ja useaan kertaan, vaikka yritänkin tietoisesti sitä välttää. Yritämme jatkaa liittoamme lasten ja ehkä jäljellä olevan rakkaudenkin takia??.Olen kysynyt usein (lähes päivittäin) itseltäni: unohdanko tätä koskaan? kauanko aikaa menee?pystynkö koskaan todella antamaan anteeksi?
Siksi käynkin nyt perheneuvojalla, yksin näitä asioita hautoessa, ei tule kuin hulluksi!Tarkoitus oli että menemme yhdessä, mutta pettäjällä menikin pupu pöksyihin.Mutta onneksi menin yksin ja olen saanutkin apua. Lähinnä voimia itselleni, kokoakseni takaisin syvästi loukattua itsetuntoani. Suosittelen sinullekkin. Minulla rima oli ensin liian korkealla.Syynä syrjähyppyyn oli kuulemma vain ja ainoastaan "Humala",mieheni mukaan. Hän ei asiasta enää halua keskustella vaan haluaa että unohdan koko asian ja katson tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Kun koko maailma romahtaa kerralla, ei sitä noin vain unohdeta.Luottamus on mennyt totaalisesti. Olen järkeillyt pettämistä,syyttänyt itseäni,puolustellut mielessäni miestäni jne..jne..Nyt kun tiedän että Syy ei todellakaan ollut minussa, mutta oma ja lasten tulevaisuus meinasi syyttä keikahtaa kerralla,tuntuu että itse olen joutunut ja joudun käsittelemään tätä asiaa jatkuvasti. Se on vaikuttanut työhöni,valvomisiini,keskittymiseeni,joudun juoksemaan terapeutilla jne..jne..
Tuntuu että toinen ei ole joutunut luopumaan mistään, päinvastoin vähän säpinää ja uusia kokemuksia tuli hankittua itselleen,vaimo antaa anteeksi ja kulissit pystyssä ja taas elämä hymyilee..... Nyt kamppailenkin itseni kanssa ajatuksella, että pysyisin itse "ruodussa". Tekisi niin mieli näpäyttää ja oikein kunnolla, että sais maistaa omaa lääkettään ja joutuis kokemaan sen saman tunnehelvetin ja katkeruuden missä itse elän. Tuntuu että vasta molemminpuolesen tunnenöyryytyksen jälkeen pöytä olis puhdas??
Kuten huomasit itse olen vasta pitkän tien alussa ja siksi masennuin kun itselläsi aikaa on kulunut jo pari vuotta. Ja tuntuu kuitenkin että olet alussa jälkeen.
Mun mielestä ainut mahdollisuus on toisen 100% vastaan tuleminen ja puhuminen, mielel.vielä perheneuvojan läsnäollessa, sillä vasta kun kaikki on todella puhuttu halki juurta jaksaen ja pettäjä sydämmestään KATUU tekoaan, näkyy tunnelin päässä valoa ja TOIVOA.
Ei semmoseen taida toisen osapuolen puheet auttaa. Meillä se vaan pahentanu oloani.Kerran petturi,aina petturi? Onkohan näin.Tässä on vaikee keskustella!
pettäjä pettää aina..ennemmin tai myöhemmin..mua on petetty todella pahasti todella monta kertaa..jätin mieheni..nyt olen onnellisesti avo liitossa,ja lapsi on tulossa, mieti kanattaako uhrata aikaasi enää tuollaiseen,kun jossain päin maailmaa on sulle SE Oikea,ja se sinun arvoisesi nainen,joka myös arvostaa sinua..?
Taidat olla kutakuinkin oikeessa. Vaiks nyt on ollu sillä rintamalla "rauhallista", en taida jaksaa odottaa seuraavaa kertaa kun se taas pettää. Ei kai kukaan voi muuttuu täydellisesti. Ainoo ongelma lähtemisessäni on toimeentulo, niin minun kuin muidenkin, mutta kai se siitä..........!