Takanani on hieman yli 20 vuotta avioliittoa ja pereheessä on kaksi poikaa, joista vanhempi on jo täysi-ikäinen ja muuttaa lähiaikoina muutoinkin pois kotoa. Nuorempi tulee täysi-ikäiseksi reilun vuoden kuluttua. Parisuhde on jo vuosia sitten muuttunut ("väljähtynyt")arkipäiväiseksi yhdessäoloksi, käytännössä ilman mitään fyysistä läheisyyttä tai seksielämää. Itse olen tavallaan hyväksynyt tilanteen enkä viime aikoihin saakka ole harkinnut esim. eroa. Puolisolleni parisuhteen kuihtuminen on ollut kova paikka, mistä on aiheutunut toisinaan todella isojakin riitoja. Toisaalta olen todennut hänelle useaan kertaan, että onko meidän järkevää tuhlata loppuelämä epätyydyttävään parisuhteeseen, jossa voidaan pahoin ja on jatkuvia riitoja ja sanaharkkaa (fyysistä perheväkivaltaa ei onneksi ole puolin eikä toisin), kun vaihtoehtona olisi se, että kumpikin löytäisi vielä itselleen kumppanin, jonka kanssa olisi hyvä olla.
Reilun vuoden kuluessa oma suhtautumiseni nykyisen parisuhteeni jatkamiseen on muuttunut. Työpaikallani on ystävyys erään naispuolisen työkaverin kanssa pikku hiljaa syventynyt ja muuttunut ystävyyssuhteesta seurustelusuhteeksi ja molemminpuolisiksi rakkauden tunteiksi. Tämä suhde ei todellakaan ole mitään hetken huumaa tai ihastumista, vaan on kypsynyt pikku hiljaa kahden aikuisen ihmisen väliseksi hyvin läheiseksi suhteeksi.
Uuden suhteen myötä olen todella vakavasti harkinnut irtautumista nykyisestä epätyydyttävästä parisuhteestani ja lyöttäytymistä yhteen ihmisen kanssa, jonka koen kunnioittavan ja kohtelevan minua tasavertaisena kumppanina ja jonka kanssa tunteet käyvät yksiin.
Hyvin monilla työkavereillani ja ystävilläni on takana eroprosessi ja olen keskustellut heistä usean kanssa. Erokokemuksia näyttää olevan laidasta laitaan; on niitä, joille ero oli suhteellisen helppo prosessi, mutta myös niitä, joille ero oli hyvin tuskainen ja traumaattinen tapahtuma.
Kuulisin mielelläni kokemuksianne siitä, kuinka erostanne olette selviytyneet ja onko ylipäänsä edellä kuvaamani perhetilanne teille tutunoloinen.
Reilun vuoden kuluessa oma suhtautumiseni nykyisen parisuhteeni jatkamiseen on muuttunut. Työpaikallani on ystävyys erään naispuolisen työkaverin kanssa pikku hiljaa syventynyt ja muuttunut ystävyyssuhteesta seurustelusuhteeksi ja molemminpuolisiksi rakkauden tunteiksi. Tämä suhde ei todellakaan ole mitään hetken huumaa tai ihastumista, vaan on kypsynyt pikku hiljaa kahden aikuisen ihmisen väliseksi hyvin läheiseksi suhteeksi.
Uuden suhteen myötä olen todella vakavasti harkinnut irtautumista nykyisestä epätyydyttävästä parisuhteestani ja lyöttäytymistä yhteen ihmisen kanssa, jonka koen kunnioittavan ja kohtelevan minua tasavertaisena kumppanina ja jonka kanssa tunteet käyvät yksiin.
Hyvin monilla työkavereillani ja ystävilläni on takana eroprosessi ja olen keskustellut heistä usean kanssa. Erokokemuksia näyttää olevan laidasta laitaan; on niitä, joille ero oli suhteellisen helppo prosessi, mutta myös niitä, joille ero oli hyvin tuskainen ja traumaattinen tapahtuma.
Kuulisin mielelläni kokemuksianne siitä, kuinka erostanne olette selviytyneet ja onko ylipäänsä edellä kuvaamani perhetilanne teille tutunoloinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Teille kävi klassinen erilleen kasvaminen. Lapset jo aikuisia, mikäpä enää pidättelee. Anna palaa ja lykkyä tykö!
Kannustajia tuntuu riittävän!
On se ihme mikä tekee ihmisistä "pedon".
Jos itse on joutunut kokemaan vastoinkäymisen elämäntilanteessa ollaan heti valmiita suosittelemaan samaa muille, ei kai toisillakaan ole oikeutta onneen jos minä olen elämässäni epäonnistunut - käsittämätöntä käyttäytymistä !!
mielestäsi siis ei eroa, eikä uusia suhteita?
ehkä sinä haluat jatkaa avioliittoa miehen kanssa joka ei sinua rakasta ja joka tuntee olonsa kurjaksi kanssasi, m utta tiedät kai, ettei se olle normaalia, tiedäthän? ajatusmaailmasi kuuluu läheisriippuvaiselle ihmiselle, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. jos et sinä rakasta miestäsi ei kai ole ihme jos hän tuntee olonsa kurjaksi.
mutta senhän jokainen normaali ihminen tietääkin ;)
Pari vinkkiä... kannattaa lopettaa uusi suhde ennen kuin kotona alkaa puhumaan erosta... ja sitten kun (jos) ero tapahtuu kannattaa sopeutua uuteen elämään yksikseen asumalla ennen kuin ketään vakkariksi ottaa arkea viettämään... kyllä se uusi suhde siitä lämpeää jos se rakkautta on., koska jollei se ole rakkautta ja teillä on jo kamppeet yhdessä, voit olla jälleen ikävässä tilanteessa. Sinun kannattaa olla varma että erosi syyt ovat vanhan avioliiton todella surkea tila jota ei voi korjata, eikä siis uusi suhde tai parempi mahdollisuus muualla. Onnen huumassa vanha liitto saattaa näyttää huonommalta kuin onkaan, eikä siis ratkaisu perustu realistiseen käsitykseen. Vaikka sitten eron jälkeen yksin asuisi ei se estä tapailemasta uutta rakkautta ja tutustua häneen kun ei ole mitään esteitä. Vähitellen kannattaa katsoa miten yhteiselämä lähtisi käyntiin. Eroon liittyy muutakin kuin mahdollisuus uusiin suhteisiin ja ne tunteet (vaikka itse onkin eroa haluava) kannattaa käydä läpi ennen uuteen kiinteään suhteeseen ryhtymistä. Tulet muuttumaan ihmisenä kuitenkin vuodessa, parissa ja ehkä et sitten uutena ihmisenä olekaan tämän ihastuksesi mieleen. Olet jo nyt eri ihminen kuin ehkä omana itsenäsi olet, koska elät sekavissa tunteissa. Nämä vinkit vain itsesi parasta ajatellen. Uusi rakkaus muuttuu hyväksi pikkuhiljaa kypsyttelemällä. Mutta tee tunteesi itsellesi selväksi. Ei ole reilua pettää puolisoa, mutta ei ole myöskään reilua jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja kaikkein epäreiluinta on valehdella omalle puolisolle rakastavansa tätä jos todellisuudessa tunteet ovat muualla. Toivotan sinulle oikeita ratkaisuja ja hyvää loppuelämää.
kohdalla puhutaan jatkuvasti uusista rakkauksista.
Ei ole mahdollista, kuin joskus harvoin.
On kyseessä yleensä esim. miehen taholta avioero, johon on syitä miehessä jos naisessakin,
Mutta mies joka heti rynnistää hakemaan uutta naista, on joku pelimies tai renttu, ja jos jonkun mielestä tämä on rakkautta, niin kovin on naiiiiivi maailmankuva.
Kasvakaa aikuisiksi!!!!
Miksi menit naimisiin pelimiehen tai rentun kanssa? Olisit odottanut oikeaa rakkautta.
Kuka sanoo että ensimmäinen avioliitto on koskaan rakkautta ollutkaan? Ehkä ensirakkaus oli ensimmäinen, avioliitossa ei rakkautta ollut, ja avioeron jälkeen tai ehkä jo hieman ennen, löytyy uusi rakkaus.