muutama kysymys

"Luonnon persoonat uivat tieteeseen

Eläinkin voi olla tietävä, haluava ja laskelmoiva yksilö


"Ihmiskunta on historiansa merkittävimmän identiteettikriisin edessä", väittää ranskalainen filosofi ja etologi Dominique Lestel.
"Eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa etologiassa on meneillään vallankumous, jonka laajuutta ei vielä ole oivallettu."
Tieteellisiä uskomuksia ravisteleva filosofi on kognitiivisten tieteiden professori Ecole normale supérieure -korkeakoulussa. Hän julkaisi hiljattain polemiikkia herättäneen esseen "Les origines animales de la culture" kulttuurin eläimellisestä alkuperästä.
Lestelin mielestä Aristoteleelta peritty kahtiajako ihmisen ja eläinten välillä perustuu harhaluuloihin.

Nykyinen etologia on osoittanut, etteivät eläimet olekaan valistusajan filosofin René Descartesin kuvaamia aikaan ja paikkaan sidottuja, refleksien ohjaamia eloonjäämiskoneita. Nyt eläinkin voi olla tietävä, haluava ja laskelmoiva yksilö, joka yltää tietoiseen elämään.
"Usko siihen, että ihmisen ja eläimen välillä on selkeä raja-aita, on turmiollinen. Se johtaa oletukseen, että on olemassa jonkinlainen kognitiivinen puuttuva rengas ja laadullinen hyppy ylempään olomuotoon", Lestel sanoo.
"Ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa - joka määrittelee itsensä joukolla eroja muihin eläimiin verrattuna."

Lestelin mukaan
ihmisen moraalisuuden perustana olevat tunteet ja kognitiiviset kyvyt olivat olemassa ennen kuin lajimme ilmestyi maapallolle.
Vastaavasti myös kulttuurin juuret ulottuvat kauas evoluution historiaan.
Mikäli kulttuuri määritellään opitun käyttäytymisen välittymiseksi sukupolvelta toiselle, varsin moni karvainen toverimme omaa kultturellin ulottuvuuden. Ihmisapinoiden lisäksi useat lintulajit ja valaseläimet ovat osoittautuneet monivivahteisiksi olennoiksi.
Ne turvautuvat monenlaisiin työkaluihin alasimista ja pistimistä alkaen.
Nuorten eläinten oppiminen perustuu jäljittelyyn. Jopa aktiivisesta opetuksesta löytyy esimerkkejä simpansseilta ja miekkavalailta.
Monilla linnuilla esiintyy paikallisia murteita. Ja valaiden merenalaiset sinfoniat eivät ole vielä paljastaneet läheskään kaikkia salojaan tutkijoille.

Kulttuuria ei voi kuitenkaan syntyä ilman itsestään tietoista, ympäristön ja henkilökohtaisen historian muovaamaa persoonaa. Lestelistä joidenkin eläinlajien edesottamukset osoittavat selkeästi, että ne ovat "yksilöityneitä lajeja".
"Simpanssien sivistys tuli entistä uskottavammaksi, kun tutkijat havaitsivat, ettei niiden keskuudesta löytynyt yhtään universaalia käyttäytymisrakennetta", Lestel selittää.
Pelkästään siitä, kuinka simpanssi käyttäytyy ja millaisia työkaluja se valmistaa, etologit pystyvät päättelemään, miltä alueelta se on kotoisin.
"Norsunluurannikolla sijaitsevassa Taï-metsässä on 200-500 vuotta vanhoja simpanssien 'pajoja'. Apinat ovat jättäneet jälkeensä satoja kiviliuskoja, kun ne ovat rikkoneet pähkinöitä alkeellisilla työkaluillaan. Arkeologit ovat löytäneet vastaavia liuskoja noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten eläneen kivikauden ihmisen jätöksistä," Lestel toteaa.
Karvaiset serkkumme osaavat ilmeisesti turvautua myös metatyökaluun (työkalua parantava työkalu), mitä on pidetty mahdollisena ainoastaan Homo-suvun jäsenille. Apinakulttuuri kannustaa tarkastelemaan ihmisen esihistoriaa uudesta näkökulmasta.

Nuori tieteenala
etologia hakee tieteellistä vakuuttavuutta.
Monet eläinten parissa työskentelevät tutkijat mieltävät yhä tutkimuksensa kohteen jonkinlaisiksi edistyneiksi roboteiksi. Ärsyke-vastaus-kaavioihin ympätyn eläinobjektin käyttäytyminen pysyy silloin pakostakin alkeellisella tasolla.
Perinteisessä etologiassa myös anekdootit ovat pannassa. Nämä harvat sattumat antavat kuitenkin lisäpotkua mielen uusien ulottuvuuksien ennakkoluulottomalle kartoittamiselle. Kun norsu yrittää pelastaa useaan otteeseen liejuun juuttuneen virtahevon poikasen tämän emon hyökkäyksista huolimatta, taustalla on mitä ilmeisimmin monentasoisia henkisiä toimintoja hallitseva persoona.
Vastaavia tarinoita on kuitenkin turha hakea tieteellisistä julkaisuista, Lestel huomauttaa.

Empiirisesti rikas mutta käsitteellisesti köyhä eläintutkimus on vielä lastenkengissään. Karvaisen mielen tutkiminen vaatii käsitteellistä vallankumousta: jos eläinten kognitiiviset kyvyt ovat ihmiseen verrattuna vastaavanlaisessa jatkumossa kuin fyysiset ominaisuudet, etologia tulee liittää osaksi sosiaalitieteitä.
Lisäksi karvaisten persoonien esiinmarssi edellyttää turvautumista uuteen tieteenlajiin: eläinetnologiaan.
"Itsestään tietoisen elämän yllättävä monimuotoisuus aiheuttaa neljännen kolhun ihmisen narsismiin Kopernikuksen, Darwinin ja Freudin jälkeen . . . Monien tutkijoiden on vaikea niellä nöyryytystä!"



Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja asuu Ranskassa.



ANNELI AIRAKSINEN
[email protected] "



Jotta voimme jatkaa, niin voitteko MÄÄRITELLÄ "kauneuden, hyvyyden ja totuuden" - vai riittääkö yksinkertaisesti se, että eläimen 'mieli' on ATRAKTIIVINEN eli toimii sen mukaan mikä miellyttää ja se onkin hyvin yksinkertaista kahden asian välillä tapahtuvaa valintaa.

Ihminen kuvaa mielessään LUONNONKAUNEUTTA, mutta totuus luonnosta on vallan jotain muuta kuin kaunista - kukatkin ovat sukupuolielimiä vaikka sellaisiksi niitä ei mielletä. Monet urokset tappavat naaraan jälkikasvun saadakseen omille geeneille tilaa jne. ..

>>Miten evoluutioon uskova selittää omantuntonsa (ja nyt ei puhuta vanhemmilta ym. opitusta Yli-minästä)?>Miten evoluutioon uskova selittää kovien huumeiden käyttäjän, 20 vuotta ryypänneen katuojassa makaavan alkoholistin ja patologisen linnakundin uuden elämän uskossa ( ja sehän tiedetään että tällaiset asiathan eivät tahdon voimalla ja oikein millään hoidoillakaan selviä)?>Miten evoluutioon uskova selittää kauneuden, hyvyyden ja totuuden?>Miten evoluutioon uskova selittää järjestyksen, joka on elämän ehto (siitä kokeilemaan eläämää epäjärjestyksessä, laitetaan aluksi kotiportaat eri pituisiksi)?

"Miten evoluutioon uskova selittää kauneuden, hyvyyden ja totuuden? "

Nehän ovat täysin subjektiivisia näkemyksiä, miksi niitä pitäisi jotenkin selittää? Yhden kauneus on toiselle rumuutta.

"Miten evoluutioon uskova selittää kovien huumeiden käyttäjän, 20 vuotta ryypänneen katuojassa makaavan alkoholistin ja patologisen linnakundin uuden elämän uskossa"

Helppo juttu - pitkään jatkunut aineiden käyttö aiheuttaa ihmiselle parantumattoman aivovaurion, minkä jälkeen ihminen ei enää kykene normaaliin loogiseen ja kriittiseen, korkampaa älyllisyyttä vaativaan ajatteluun (mikä niin surullisen selkeästi käykin ilmi tänne kirjoittelevien uskisten viestien tasosta).
Silloin on tietenkin helppoa täysin kritiikittömästi omaksua vuohipaimenten ikivanha taikausko, kun ei äly turhaan päätä pakota.

Niin, enkä minä "usko" evoluutioon, kyllä minulle riittää ihan mainiosti se tieto mitä asiasta on tarjolla...

Huumeidenkäyttäjä on henkiseltä rakenteeltaan sellainen, että hän tarvitsee voimakkaita - kemiallisesti tuotettuja - elämyksiä. Jos hän saa suggestiolla, joko itsetuotetulla tai ulkopuolisella, nämä samat elämykset, niin hän on elämäänsä tyytyväinen. Tarkennukseksi mainittakoon, että tarkoitan suggestion tuottamilla elämyksillä uskonnollisiksi kokemuksiksi luokiteltavia tiloja.

En sitten tiedä, kumpi on parempi. Narkkari voi minut ryöstää, mutta ei hän koskaan sentään yritä minua käännyttää.