Olen kauheassa, ristiriitaisessa tilanteessa, jossa en tiedä mitä tehdä. mieheni ja minun avioliitto on vaarassa rikkoutua. Mieheni masentui reilu vuosi sitten, mistä lähtien elämä on ollut melkoisen raskasta. Puolisen vuotta sitten se muuttui kuitenkin minun kannaltani helvetiksi, kun mies sai "kohtauksen" ja syytti minua kaikesta, elämänsä pilaamisesta, hänen "sairastuttamisestaan", siitä etten ollut tehnyt hänen hyväkseen yhtään mitään kun hän sairastui etc. Olin hänen mielestään myös "empatiakyvytön narsisti" jonka olisi turha edes hakeutua hoitoon, kosken kuitenkaan voisi parantua jne. Aluksi yritin. Yritin kertoa omista tunteistani, ja siitä miten olin kyllä koittanut hänen tukenaan olla, mutta hän kuitenkin koki toisin. Yritin saada miestäni kanssani perheterapiaan, josta hän ehdottomasti kieltäytyi sanoen: "mee vaan yksinäs, sulla niitä ongelmia on!"
Miehelläni on myös salainen ystävä tai ystäviä joiden kanssa hän viestittelee, ovat kuulemma auttajia, "ihania ystäviä ja tahoja", jotka häntä ymmärtävät, kun minä en kuitenkaan ymmärrä. Tämä loukkaa minua kovasti, lähinnä siksi, että minulle hän ei puhu mistään. En tiedä onko kyseessä joku nainen vai sekalainen joukko "auttajia", mutta mielipiteeni on, että hän laittaa asiat väärään tärkeysjärjestykseen "hyljätessään" minut ja jakaessaan asiansa jonkun muun/muiden kanssa. Meillä ei ole enää puhetta, ei hellyyttä, ei kosketusta... Ja tätä on jatkunut kuukausia. Alan olla todella uupunut, en nuku, työkyky on heikko ja masennus oireineen on nyt myös minulle jokapäiväistä leipää.
Nyt olen päättänyt, että oman terveyteni takia minun on pakko ottaa vähän etäisyyttä, eli vuokrata itselleni joku pieni asunto, jossa ei "viha" leijaile koko ajan ympärillä. Jossa kenties saisin edes nukuttua ilman pillereitä. Ja jotta sekä mieheni että minä saisimme vähän aikaa miettiä asioita. Lopullista ratkaisua en kuitenkaan haluaisi hätiköidysti tehdä, ettei sitten myöhemmin tarvitse katua ettei olisi tehnyt kaikkeaan.
Nyt kuitenkin mietin ja mietin kämpän vuokraamista. Joka toinen hetki olen tarttmassa puhelimeen soittaakseni vuokra-asuntojen välittäjille, joka toinen hetki taas en kykene siihen. Olenko "luovuttamassa"? Hylkäänkö mieheni kun hän on masentunut? Auttaako vuokralle muuttaminen mitään? En tosiaan tiedä, mitä tehdä. Ei vaan oikein jaksa, olen NIIN VÄSYNYT...
Miehelläni on myös salainen ystävä tai ystäviä joiden kanssa hän viestittelee, ovat kuulemma auttajia, "ihania ystäviä ja tahoja", jotka häntä ymmärtävät, kun minä en kuitenkaan ymmärrä. Tämä loukkaa minua kovasti, lähinnä siksi, että minulle hän ei puhu mistään. En tiedä onko kyseessä joku nainen vai sekalainen joukko "auttajia", mutta mielipiteeni on, että hän laittaa asiat väärään tärkeysjärjestykseen "hyljätessään" minut ja jakaessaan asiansa jonkun muun/muiden kanssa. Meillä ei ole enää puhetta, ei hellyyttä, ei kosketusta... Ja tätä on jatkunut kuukausia. Alan olla todella uupunut, en nuku, työkyky on heikko ja masennus oireineen on nyt myös minulle jokapäiväistä leipää.
Nyt olen päättänyt, että oman terveyteni takia minun on pakko ottaa vähän etäisyyttä, eli vuokrata itselleni joku pieni asunto, jossa ei "viha" leijaile koko ajan ympärillä. Jossa kenties saisin edes nukuttua ilman pillereitä. Ja jotta sekä mieheni että minä saisimme vähän aikaa miettiä asioita. Lopullista ratkaisua en kuitenkaan haluaisi hätiköidysti tehdä, ettei sitten myöhemmin tarvitse katua ettei olisi tehnyt kaikkeaan.
Nyt kuitenkin mietin ja mietin kämpän vuokraamista. Joka toinen hetki olen tarttmassa puhelimeen soittaakseni vuokra-asuntojen välittäjille, joka toinen hetki taas en kykene siihen. Olenko "luovuttamassa"? Hylkäänkö mieheni kun hän on masentunut? Auttaako vuokralle muuttaminen mitään? En tosiaan tiedä, mitä tehdä. Ei vaan oikein jaksa, olen NIIN VÄSYNYT...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei sinun yksin tarvitse olla vahva oman hyvinvointisi kustannuksella. Jos miehesi ei suostu terapiaan, hommaa itsellesoi se kämppä jotta saatte etäisyyttä asioihin. Toimi vielä nyt kun jaksat. Voimia sinulle.
Herkillä olen. Itku tuli heti, kun sain nämä ystävälliset sanat. Kiitos.
Kun puoliso sairastuu, niin onhan se oikein lempata se pois ja hankkia uusi, vai ONKO? Tuntuu siltä, että jokainen haluaa vain sitä OMAA hyvää lyhyellä tähtäyksellä ja sitten lapset ym saavat kärsiä. Olin sinkku muutaman vuoden ja jokainen tapaamani eronnut oli saannut traumoja jos jonkinmoisia. Ero vaan rikkoo ihmistä ja jos pariskunnalla on edes pieni mahdollisuus hoitaa suhdettaa kuntoon, niin se kannattaa. On erilaista parisuhdekurssia ym. Oma exäni ei ymmärtänyt sellaisen päälle vaan teki eron ja nyt on kärsinyt jo monta vuotta. Ajattele, please
Tilanteenne on aika kurja. Ota puhelin käteen ja hanki se vuokra-asunto. Se, että muutatte erilleen, ei tarkoita välttämättä, että eroatte. Nyt kuitenkaan tilanne ei etene näin.
Kerron oman kokemukseni: miehellä oli toinen nainen, ja kun se paljastui, halusin terapiaa, puhetta ja selvittelyä, mies ei. Mutta ei muuttanut pois kotoa, ei halunnut eroa, eikä todellakaan puhunut minulle mitään mistään. Ensin ero tuntui kauhealta ajatukselta, sitten se alkoi tuntua välttämättömältä ja pakotin miehen hankkimaan asunnon itselleen. Ah sitä helpotuksen tunnetta, joka tuli sillä hetkellä, kun mies sulki oven takanaan ja lähti omaan kotiinsa! Se jatkuu edelleen, muutosta 1kk. Tulemme hyvin toimeen, vaan mies ei puhu edelleenkään. Viesti tuli, että pitäisi puhua, on ollut rankaan, vaan ei saa sanaa suustaan. Hänellä on syyllisyydentunto varmasti kauhean voimakas, saa ollakin, se kuuluu asiaan, mutta sitä pitäisi työstää, kyllä siitäkin selviää. Olen lukenut jonkinverran B.Fisherin kirjallisuutta eron jälkeisestä jälleenrakennuksesta ja se lohduttaa minua kovasti omien tunteideni kanssa. Pystyn nyt tunnistamaan tunteeni ja tiedän, missä mennään, että minulla on oikeis tuntea juuri näin (vihaa, surua, pelkoa...) ja että tästä mennään eteenpäin, ainakaan.
alkaa puolisonsa hoitajaksi 24/7. Hoitoalallakin on vapaapäivät ja pääsee eroon hoidokeistaan.
Älä syyllistä itseäsi, olet jo jaksanut ja yrittänyt, nyt on aika levätä ja saada aikaa omalle mielenterveydelle.
Masentunut ihminen on sairas ja tarvitsee hoitoa, jos hän ei vapaaehtoisesti suostu apua hakemaan, niin hänellä on päätäntävalta kunnes lääkäri toisin toteaa. Älä siis jää mukaan vietäväksi ja tartuta masennusta itseesi, sillä masentunut vetää terveenkin mukaansa ja saa tämänkin sairastumaan. Toivottavasti hänellä on lääkäri joka määrännyt lääkityksen?
Hae ihmeessä vuokralle, jos taloutesi antaa siihen mahdollisuuden. Puolisosikin herää tosiasioiden edessä, kun yksin onkin sitten arjessa pärjättävä. Masentunuthan purkaa pahaaoloaan läheisiin ja se ei tule loppumaan, kunnes pääsee lääkityksen ja tukiverkkojen kanssa toipumaan.
Pidä itsestäsi huolta ja muuta vihaympäristöstä hetkeksi pois.
omasta elämästäni,joskin olen nyt jo eronnut.
Hankin kanssa vuokra-asunnon ja pidin sitä jonkin aikaa,muutin takas välillä mutta emme tulleet enää toimeen eli kaikki muuttu vaan pahemmaksi.
Kunnes lopulta hain eron mutta silloinkin oli jo uusi koti valmiina eli sieltä käsin oli helpompi tehdä lopullinen ratkaisu.
Kannattaa kyllä ajatella omaa jaksamista ja siksi toinen asunto on hyvä ratkaisu.
Kävi miten vaan niin toivon voimaa sillä avioero ei ole koskaan helppo.
Kävin myös Ficherin kurssin ja se autto että tajusi miten vaikeaa voi olla muillakin ja ei ole yksin.
Itse selvisin kun puhuin avoimesti ja täällä kävin usein,joskin eron jälkeen jostain kumman syystä häpesin ja vasta nyt ymmärrän että en voinut mitään vaikka kuinka yritin käännyttää silloista puolisoani eli siksi kerronkin että parasta pitää itsestä nyt huolta!
Näin vuosien jälkeen voin kertoa että erosta selviää varmasti vaikka alussa tuntuu että ei jaksa mitään.Kävin myös muissa eronneitten illoissa ja sain voimaa paljon!Tsemppiä!
eli minulla oli varmaan erilainen tausta sillä puoliso oli väkivaltainen ja jo sen takia oli oma asunto hyvä ratkaisu.
Kikki on erilaisia mutta väkivaltasen kanssa ei kannata jäädä neuvottelemaan erosta saman katon alle sillä kokemusta on.Voimaa lisää....
miehesi vai sinä ?
Olet varmaan itsekkin masentunut ja väsynyt, ilmeisesti miehesi sairauden vuoksi. Josko hetkeksi unohtaisit miehesi masennuksen ja koko miehen. Mieti itsetuntoasi ja itsenäisyyttäsi.
"Hyvä itsetunto on epäonnistumisten ja pettymysten sietämistä".
Keskity itseesi, osta uusi pusero ja käy kampaajalla. Mene terapiaan ilman miestäsi.
Mikäli miehesi on sairas, ei hän jaksa hoitaa sinua tai suhdetta. Anna olla, älä pingota, elä omaa elämää, nauti muista asioista ja näytä rakkautesi muilla keinoilla. Kuuntele, kehu ja kiitä, tämä pitää puolisoa paremmalla tuulella. Koita saada hieman iloa ja positiivisia ajatuksia elämääsi, nimittäin myönteisillä ajatuksilla on parantava voima.
En menisi heti muuttamaan. Riidan ja raivokohtauksen tullessa voi poistua hetkeksi ulos vaikka potkimaan kiviä, se helpottaa.
Jos liitossanne on kunnioitusta ja rakkautta, niin kannattaa tsempata.
"Jos liitossanne on kunnioitusta ja rakkautta, niin kannattaa tsempata"
Vaikuttaako sinusta tuon ap:n kirjoituksen perusteella, että suhteessa on kunnioitusta ja rakkautta. Minusta ei. Päinvastoin tuosta tekstistä huokuu pohjaton suru ja epätoivo, toisen tilanne ruokkii toista ja ulospääsyä ei ole. Mielestäni on erinomainen ajatus poistua toisen silmistä omaan asuntoon ainakin väliaikaisesti. Kenekään ei tarvitse sietää vihaa kodissaan yli voimavarojensa. Täytyy vaan ymmärtää lähteä vielä kun masennus ja viha tarttuu niin pahasti, ettei kummallakaan ole enää voimia mihinkään.
yhden viestin perusteella.
Joskus ongelmat tuntuvat hetkittäin suuremmilta, kuin ne oikeastaan ovatkaan. Minä olen sitä mieltä, että aina kannattaa yrittää.
Tietysti kaikki riippuu iästä, elämänkokemuksista, yhteisistä tavoitteista ja suunnitelmista. En tarkoita omaisuutta. Jos takana on pitkä onnellinen yhteinen elämä, niin ei sitä kannata heittää hukkaan tarkkaan miettimättä. Puoli vuotta ei ole pitkä aika.
Ilman muuta, jos tilanne ei korjaannu; mies ei parane, eikä yhteisymmärrystä löydy, pitää tehdä mieleisensä ratkaisut. Omat ratkaisut.
että ei nykyään ole trendikästä nähdä asioista kuin yksi puoli.
Niin...en ole tässä ehtinyt perehtyä trendeihin.
Olen ollut hieman itsekäs itsekkin ja keskittynyt oman sairauteni hoitoon. Unohdan itsekkin hoitaa suhdettani ja vastauksessani huomaan neuvovan itseäni.
Teen työtä parisuhteeni eteen ja huomaan sen toimivan. Uskon siis , että se toimii muillakin.
Meillä tämä tapahtui 5 v. sitten. Olen vuokrannut kahdesti oman asunnon, mutta taas tullut takaisin. Ehdottomasti oman asunnon hankinta oli ainoa tapa selvitä hengissä silloin. En olisi kestänyt olla kotona sekuntiakaan kauempaa. Kun tilanne rauhoittui, palasin. Erokin oli vireillä. Kumpikaan ei alussa tiennyt, mistä on kysymys, minä en osannut tukea ja toinen ei ymmärärtänyt sitä. Varmasti tein paljon virheitäkin siinä vaiheessa. Kuitenkaan en katsonut, että ihmisen tarvitsee sellaista kestää, mitä jouduin käymään läpi.
Myös minua on syytetty puolison masennuksesta, johon on sisältynyt kaikkia kauheus maan ja taivaan välillä, ei siis pelkkä uupumus vaan myös vihaa, katkeruutta, väkivaltaa jne. Sain kokea niin kauheita asioita, että ihmettelen että olen tolkuissani vielä.
Minulle sitten kävi niin, että tunteeni "kuolivat" tuon prosessin aikana, ja vaikka nyt ymmärrän, että mistä on ollut kysymys, että puoliso oli sairas, en saa "hyviä tunteita" enää takaisin. Rakkaus loppui.
Nyt elämme "uutta vaihetta" (varmaan neljättä kertaa) ja taas yritetään. Haluaisin erota, mutta en voi, koska puoliso on luvannut muuttua ja yrittää ja myöntää olleensa sairas ja siksi käyttäytynyt niin kuin on. Tunnen niin suurta syyllisyyttä eroamisesta tässä tilanteessa, että en voi tehdä sitä.
Takana meillä on yli 30 vuotta yhteistä aikaa, ja lapsiakin vielä kotona, joten ei kai se auta kuin yrittää uskoa tulevaisuuteen ja antaa TAAS mahdollisuus toiselle. Omat tunteet olen haudannut ja yritän löytää liitosta ystävyyspohjalta hyviä asioita.
Joten tartu siihen puhelimeen ja ota se asunto, katso sitten mihin tilanne menee. Ja hankkikaa ulkopuolista apua!
olen itse ajatellut samaa viimeksi äsken kun 2 promillen kännisä oleva mieheni kävi haukkumassa minua ja uhkailemassa mitä aikoo tehdä. Taisi juuri sammua. En tiedä kuinka uskallan nukkua kun jo pelottaa mitä tapahtuu. Mutta vuokrataan asunto ja muutettan pois ja nukutaan yömme rauhassa.