Syksyllä teimme yhdessä päätöksen, että eroamme ja muutamme eri osoitteisiin. Minulla on ollut aina se mielipide, että kun eri osoitteisiin muutetaan, niin se on sitten siinä, eikä mitään seurustelua enää ole. Puolisoni kuitenkin toivoi, että voisin edes harkita sitä mahdollisuutta, että joskus vielä saatettaisiin seurustella.
No, muutimme erillemme ihan hyvässä yhteisymmärryksessä. Olin päättänyt pitää linjani ja pyrin yhteydenpidoissani olemaan asiallinen ilman mitään "hempeilyjä" ja pyrin olemaan yhteydessä vain silloin kuin se oli pakollista vielä jäljellä olevien yhteisten asioiden hoitamiseksi. Olin helpottunut erostamme, koska yhteiselämämme ei yksinkertaisesti toiminut.
Sitten ex:ltä alkoi tulemaan ns. asiallisten tekstiviestien yhteydessä hyvän yön toivotuksia ym. hymy-hymiöitä. Aloin ajattelemaan niitä hyviä hetkiä mitä meillä oli ollut ja siinä vaiheessa ikävä iski. Aloin itsekin ajattelemaan, että josko sittenkin meidän seurustelu toimisi ja aloin itsekin osoittamaan "hempeilyä" yhteydenpidossamme.
Tämän jälkeen ex muuttui kylmän asialliseksi. Hän on käytöksellään osoittanut, ettei hänellä ole mitään kiinnostusta enää minun suuntaan. Asiat hoidetaan ainoastaan sähköpostilla, ja silloinkin vain asiaa.. Eihän siinä mitään. Ärsyttää vaan, kun olin omasta mielestäni päässyt heti eron jälkeen uuden elämän syrjästä kiinni, niin tuntuu, että ex veti retkuun. Ja kun huomasi, että nyt sai kiinnostuksen heräämään niin veti jarrut päälle. Ja ikävän aikaiseksi.
Kyllä tämä tästä. Eroprosessi olis vaan mennyt paljon vaivattomammin ja nopeammin ilman edellämainittua "takapakkia".
No, muutimme erillemme ihan hyvässä yhteisymmärryksessä. Olin päättänyt pitää linjani ja pyrin yhteydenpidoissani olemaan asiallinen ilman mitään "hempeilyjä" ja pyrin olemaan yhteydessä vain silloin kuin se oli pakollista vielä jäljellä olevien yhteisten asioiden hoitamiseksi. Olin helpottunut erostamme, koska yhteiselämämme ei yksinkertaisesti toiminut.
Sitten ex:ltä alkoi tulemaan ns. asiallisten tekstiviestien yhteydessä hyvän yön toivotuksia ym. hymy-hymiöitä. Aloin ajattelemaan niitä hyviä hetkiä mitä meillä oli ollut ja siinä vaiheessa ikävä iski. Aloin itsekin ajattelemaan, että josko sittenkin meidän seurustelu toimisi ja aloin itsekin osoittamaan "hempeilyä" yhteydenpidossamme.
Tämän jälkeen ex muuttui kylmän asialliseksi. Hän on käytöksellään osoittanut, ettei hänellä ole mitään kiinnostusta enää minun suuntaan. Asiat hoidetaan ainoastaan sähköpostilla, ja silloinkin vain asiaa.. Eihän siinä mitään. Ärsyttää vaan, kun olin omasta mielestäni päässyt heti eron jälkeen uuden elämän syrjästä kiinni, niin tuntuu, että ex veti retkuun. Ja kun huomasi, että nyt sai kiinnostuksen heräämään niin veti jarrut päälle. Ja ikävän aikaiseksi.
Kyllä tämä tästä. Eroprosessi olis vaan mennyt paljon vaivattomammin ja nopeammin ilman edellämainittua "takapakkia".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tääläkin. Erosimme, emme siksi että rakkaus olisi loppunut, vaan siksi että olimme toiillemme liian erilaiset. Heti eromme jälkeen tapasin mukavan naisen, kenen kanssa oli hyvä olla ja "erotuska" tuntui helpottavan heti. Sitten kävi niin kuin edellisessä viestissä. Kerkesin laittamaan uuden suhteen alun jäähylle, koska ajattelin, että meillä voisi ex:n kanssa olla vielä jotakin tulevaisuutta yhdessä.
Oppia ikä kaikki ja virheistä pitäisi oppia. Mutta jälkiviisas on huono olla..
Siis joistain hymyviesteistä nyt syytät sun exääs. Kertoo kyl aika paljon teiän suhteesta, tai sun asenteesta ennemminkin. Aika hataralla lajustalla seisot.