Takana pari avo-/avioliittoa, joten aikalailla laidasta laitaan on tullut elettyä. Tiedän siis jotain molemmista puolista: yksinelämisestä ja parisuhteesta saman katon alla.
Monet vuodet oli oikea painajainen edes kuvitella, että joutuisi asumaan yksin- aivan kauhea ajatus.
Tosin, takana kun oli riittävästi pettymyksiä parisuhteista- sekä itseaiheutettuja että kärsijän roolissa olemista, niin alkoivat silmät avautua.
Sinkkuus, yksineläminen EI ole sama asia kuin yksinoleminen tai yksinäisyys. Kaikkea muuta.
Nyt kun olen pari vuotta elänyt yksin, olen sosiaalisempi kuin koskaan, harrastan monenlaista, tapaan säännöllisesti varsinkin vastakkaisen sukupuolen edustajia, nautin elämästäni, teen isot hankinnat ja päätökset täysin yksin, kysymättä keneltäkään mitään- saatika kuuntelematta kenenkään naputusta siitä, mitä teen omilla rahoillani, milloin, mihin menen ja milloin tulen etc.
Ja jos ei pane kaikkia rahojaan suoraan lähikuppilaan tai postimyyntiliikkeisiin, niin yksin elää aika mukavasi ihan pelkällä duunarin palkallakin.
Ja ennenkaikkea mustasukkaisuus on pois elämästä-vaikka tapailenkin / seurustelen usean kaunokaisen kanssa, en hermoile mustasukkaisuudesta, koska en ole tehnyt mitään sitoumuksia kenellekään- en mihinkään suuntaan.
Sekä toimivassa parisuhteessa että sinkkuudessa on molemmissa hyvät puolensa, mutta yhden neuvon annan varsinkin hyvin nuorille ihmisille, joilla on hillitön tarve sitoutua ja alkaa leikkimään kotia, tehdä lapsia ja yleensäkin kaikki elämänpituiset asiat, jotka voivat olla todella paha rasite koko lopuelämän: Oli elämäntilanne mikä tahansa- opetelkaa ensin elämään yksin- en puhu nyt viikosta- kahdesta, vaan ainakin puoli - 1 vuotta- mieluummin enemmän, jotta tulette toimeen itsenne kanssa. Sen jälkeen on kypsä myös antamaan jotain kestävää toiselle osapuolelle kun tulee oikeasti toimeen itsensä kanssa.
Monet vuodet oli oikea painajainen edes kuvitella, että joutuisi asumaan yksin- aivan kauhea ajatus.
Tosin, takana kun oli riittävästi pettymyksiä parisuhteista- sekä itseaiheutettuja että kärsijän roolissa olemista, niin alkoivat silmät avautua.
Sinkkuus, yksineläminen EI ole sama asia kuin yksinoleminen tai yksinäisyys. Kaikkea muuta.
Nyt kun olen pari vuotta elänyt yksin, olen sosiaalisempi kuin koskaan, harrastan monenlaista, tapaan säännöllisesti varsinkin vastakkaisen sukupuolen edustajia, nautin elämästäni, teen isot hankinnat ja päätökset täysin yksin, kysymättä keneltäkään mitään- saatika kuuntelematta kenenkään naputusta siitä, mitä teen omilla rahoillani, milloin, mihin menen ja milloin tulen etc.
Ja jos ei pane kaikkia rahojaan suoraan lähikuppilaan tai postimyyntiliikkeisiin, niin yksin elää aika mukavasi ihan pelkällä duunarin palkallakin.
Ja ennenkaikkea mustasukkaisuus on pois elämästä-vaikka tapailenkin / seurustelen usean kaunokaisen kanssa, en hermoile mustasukkaisuudesta, koska en ole tehnyt mitään sitoumuksia kenellekään- en mihinkään suuntaan.
Sekä toimivassa parisuhteessa että sinkkuudessa on molemmissa hyvät puolensa, mutta yhden neuvon annan varsinkin hyvin nuorille ihmisille, joilla on hillitön tarve sitoutua ja alkaa leikkimään kotia, tehdä lapsia ja yleensäkin kaikki elämänpituiset asiat, jotka voivat olla todella paha rasite koko lopuelämän: Oli elämäntilanne mikä tahansa- opetelkaa ensin elämään yksin- en puhu nyt viikosta- kahdesta, vaan ainakin puoli - 1 vuotta- mieluummin enemmän, jotta tulette toimeen itsenne kanssa. Sen jälkeen on kypsä myös antamaan jotain kestävää toiselle osapuolelle kun tulee oikeasti toimeen itsensä kanssa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että tavallinen duunari tapailee usean eri kaunottaren kanssa.
Eikö yksi riitä.
Oletko filmitähti ja tietynlainen helppoheikki?
Mielestäni täysin moraalitonta näitä toisia naisia kohtaan ja itseäsi kohtaan myös.
Ei tällä tavalla kukaan tule onnelliseksi tai edes sinnepäin.
Ja usko mitä uskot, nämä sinun tapaamasi naiset ovat niitä alapäänjakelijoita ja ihan tavallisen
meikkinaamion omistavia taviksia.
//Ja ennenkaikkea mustasukkaisuus on pois elämästä-vaikka tapailenkin / seurustelen usean kaunokaisen kanssa, en hermoile mustasukkaisuudesta, koska en ole tehnyt mitään sitoumuksia kenellekään- en mihinkään suuntaan.//
Luithan / luittehan tämän kohdan juuri niinkuin sen tarkoitin?
En petä ketään- tapailu on täysin avointa- puolin ja toisin. En siis salaa enkä kiellä keneltäkään mitään. Tapailemani naiset toimivat todennäköisesti juuri samalla tavoin.
He tietävät, että tapailen muita, ja saman suon luonnollisesti heille.
Mielestäni on paljon moraalittomampaa tuomita ko. naiset alapäänjakelijoiksi tietämättä kokonaistilanteesta yhtään mitään, kuin se, että pelaan täysin avoimin kortein?
Jos olen parisuhteeessa, silloin elämään ei kuulu kuin se yksi ainut- ei tässä sen ihmeempää ole.
Tuo ei kylläkään ollut tärkein poitti koko jutussa, vaan nimenomaan se, ettei mielestäni kannata väkisin riutua huonossa parisuhteessa, eikä epätoivoisesti etsiä jotain unelmien prinssiä / prinsessaa, koska ei sellaista välttämättä ole olemassakaan.
Moni käsittää myös tuon tavallinen duunari-käsitteen monella eri tavalla. Kyllä duunarikin voi pukeutua siististi, käyttäytyä korrektisti, olla sivistynyt ja lukenut- mitään näistä en kieltänyt. Koska en ole johtavassa asemassa, vaan toisen palkkalistoilla, olen mielestäni duunari. Ei tuossakaan sen ihmeellisempää ole.
Toivon, että alkuperäisen kirjoitukseni olennaisin osa käsitettäisiin, jottei tehtäisi koko elämää koskevia lopullisia ratkaisuja vain siksi, että on tuskastunut yksinoloon ja että on pakko olla joku rinnalla.
Tulkitkoon kukin, miten haluaa, toivottavasti joku löytää sen punaisen langan, kuten huomasin jo muutaman tehneenkin.
Hyvää vuodenalkua kaikille ja otetaan jokaisesta hetkestä irti se, mitä kullakin hetkellä on mahdollista.
Hyvin sanottu. Olet selvästi löytänyt kultaisen keskitien jota kelpaa kulkea. Nuorille antamasi vihje on myöskin kullanarvoinen. Oman itsensä herra ei aina ole helppo olla, vaikka itselle muuta uskottelisikin. Ja aivan totta, miksi turhaan vääntäytyä väkisin suhteeseen kun voi rauhassa seukata erilaisten ihmisten kanssa ja nautiskella ilman sitoumuksia.
ei ole sinkkuelämää tai parisuhde-elämää. On vain Elämää.
Ei kai avioliitossa ole pakko riidellä jos yksinelo sen vuoksi tuntuu paremmalta? Olen itse ollut koko ikäni yksin ja asunut kauan yksin muutettuani pois kotoa. Itseni kanssa tulen kyllä toimeen mutta tämä yksinäisyys raastaa minut rikki! Kavereita kyllä on mutta haluan olla lauantai-iltana kotona oman rakkaan kanssa enkä missään baarissa riekkumassa.
Ihmettelen että tapailet /seurustelet useamman kanssa, se loukkaa ja satuttaa naisia hyvin todennäköisesti.
Naissinkut ovat ainakin usein yksin: harva seurustelisi usean kanssa -tuomio tulee heti. Mutta sama se on miehellä että aika oudolta kuulostaa, ainakin siis minun mielestäni.
Ihmettelen että tapailet /seurustelet useamman kanssa, se loukkaa ja satuttaa naisia hyvin todennäköisesti.
Naissinkut ovat ainakin usein yksin: harva seurustelisi usean kanssa -tuomio tulee heti. Mutta sama se on miehellä että aika oudolta kuulostaa, ainakin siis minun mielestäni.
"yhden neuvon annan varsinkin hyvin nuorille ihmisille, joilla on hillitön tarve sitoutua ja alkaa leikkimään kotia, tehdä lapsia ja yleensäkin kaikki elämänpituiset asiat, jotka voivat olla todella paha rasite koko lopuelämän: Oli elämäntilanne mikä tahansa- opetelkaa ensin elämään yksin- en puhu nyt viikosta- kahdesta, vaan ainakin puoli - 1 vuotta- mieluummin enemmän, jotta tulette toimeen itsenne kanssa."
Siinäpä se kiteytyy, kaiken henkisen kehityksen ja parannuksen peruskaava. Itse olen jopa parantunut kauheista taudeista, kun yksinolo tarjosi tilaisuuden tutkia elämäntapoja, terveysmethodeja ja pääsi ikäänkuin kontrolliin itsestään.
Minä kyllä hokasin mitä tarkoitat, puhut täyttä asiaa