Hei Siskot !
Olen kerran ollut aviossa ja se liitto päättyi eroon mieheni väkivaltaisuuden vuoksi.
Minua kohtasi uusi onni ja olen ollut rakastunut jo useamman vuoden.
Olen salaa toivonut jo pitkään, että rakkaani kosisi minua ja että jonain päivänä astelisimme alttarille, saisimme lapsia ja eläisimme onnellisesti elämämme loppuun asti.
Nyt rakkaani sitten ilmoitti haluavansa avioon. Kirkkohäät, lapsia, koira ja farmariauto ;-)
Tietysti olen aivan onnesta soikeana, mutta nyt kun ensi "järkytyksestä" olen toipunut,
niin minusta tuntuukin yht'äkkiä siltä, että naimisiin menolla ei ole mitään merkitystä.
Minulle riittää tunne ja tieto siitä että rakkaani haluaan rakastaa minua
ja on valmis sitoutumaan siihen rakkauteen.
Jopa lapsen saaminen, josta olen jo pitkään salaa haaveillut, tuntuukin nyt vähän jopa pelottavalta.
Tunteet vellovat puoleen ja toiseen ja tiedän että syy on siinä, että vanhat muistot painavat nyt mieltä ja pelkään epäonnistumista.
Olen heittäytynyt tähän rakkauteen jokaisella sieluni solulla, mutta nyt kun olisi sitoutumisen aika, niin äkkiä tunteeni heittävätkin häränpyllyä.
Minulle ensimmäisen avioliiton päättyminen eroon oli suuri pettymys itseeni ja tiedysti aviomieheeni.
Suhde oli surkea, mutta se että piti vielä mennä naimisiin, vaikka tiesin asioiden todellisen laidan.
Yritin silloin väkisin uskoa onneen ja kaikki osoittautuikin suureksi virheeksi.
Tiedän, että elämässä ei pidä katsella taaksepäin ja olen elänyt vain tätä päivää jo useamman vuoden. Mutta nyt tulikin seinä ja menneisyys vastaan....
Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta.
Haluaisin todella mielelläni kuulla muiden vastaavassa tilanteessa olleiden mielipiteitä.
Olen kerran ollut aviossa ja se liitto päättyi eroon mieheni väkivaltaisuuden vuoksi.
Minua kohtasi uusi onni ja olen ollut rakastunut jo useamman vuoden.
Olen salaa toivonut jo pitkään, että rakkaani kosisi minua ja että jonain päivänä astelisimme alttarille, saisimme lapsia ja eläisimme onnellisesti elämämme loppuun asti.
Nyt rakkaani sitten ilmoitti haluavansa avioon. Kirkkohäät, lapsia, koira ja farmariauto ;-)
Tietysti olen aivan onnesta soikeana, mutta nyt kun ensi "järkytyksestä" olen toipunut,
niin minusta tuntuukin yht'äkkiä siltä, että naimisiin menolla ei ole mitään merkitystä.
Minulle riittää tunne ja tieto siitä että rakkaani haluaan rakastaa minua
ja on valmis sitoutumaan siihen rakkauteen.
Jopa lapsen saaminen, josta olen jo pitkään salaa haaveillut, tuntuukin nyt vähän jopa pelottavalta.
Tunteet vellovat puoleen ja toiseen ja tiedän että syy on siinä, että vanhat muistot painavat nyt mieltä ja pelkään epäonnistumista.
Olen heittäytynyt tähän rakkauteen jokaisella sieluni solulla, mutta nyt kun olisi sitoutumisen aika, niin äkkiä tunteeni heittävätkin häränpyllyä.
Minulle ensimmäisen avioliiton päättyminen eroon oli suuri pettymys itseeni ja tiedysti aviomieheeni.
Suhde oli surkea, mutta se että piti vielä mennä naimisiin, vaikka tiesin asioiden todellisen laidan.
Yritin silloin väkisin uskoa onneen ja kaikki osoittautuikin suureksi virheeksi.
Tiedän, että elämässä ei pidä katsella taaksepäin ja olen elänyt vain tätä päivää jo useamman vuoden. Mutta nyt tulikin seinä ja menneisyys vastaan....
Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta.
Haluaisin todella mielelläni kuulla muiden vastaavassa tilanteessa olleiden mielipiteitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minunkin ensimmäin avioliittoni oli melkoinen painajainen.
Ei minullakaan ollut mitään kiirettä avioitua uudestaan, mutta kun nykyinen vaimoni halusi olla rouva..
Kai minä olen hyvä ns. lukemaan rivien välistä, mutta tiesin hyvin, ettei mitään kielteistä ole liittoutumisen seurauksena odotettavissa.
Niin nuo menneisyydessä selvittämättömät asiat täytyy kohdata! Avioeroosi liittyvät asiat palautuvat mieleesi, koska olet ehkä paennut eron tuskaa uuteen ihmissuhteeseen. Olet elänyt illuusiossa, mutta nyt on peiliin katsomisen paikka. Oletko valmis avioitumaan? Vai pelkäätkö menneisyyden virheiden toistavan itseään?
Väkivaltaisen liiton kokenut nainen saattaa helposti ajatua samaan kierteeseen uudelleen. Kun suhde ns. vakiintuu, alkaa se "opittu" avioliittokäyttäytyminen usein toistua. Oletko pohtinut näitä asioita? Kirjoituksesi perusteella olet taipuvainen elämään pilvilinnoissa, joten ehkäpä kannattaa nyt realistisesti pohtia nykysuhteesi hyviä ja huonoja puolia. Sinulla on täysi oikeus pitkittää suostumustasi avioliittoon. Älä ihmeessä ala miellyttämään ketään tämän takia. Mies kyllä odottaa jos on sinusta kiinnostunut.
täysin päivastaista mieltä kanssasi.
Menneisyys on menneisyyttä ja toistaa itseään jos uskot siihen ja mietit sitä.
Uusi suhde on erilainen ja uusi mies sen mukana.
Ymmärtääkseni olet jo kauemmin elänyt tätä uutta elämää,niin miksi avioituminen tekisi sen jotenkin huonommaksi?
Avioliittoon toki pitää suhtautua vakavasti,mut liika pelko ja analysointion kyllä tuhoon tuomittu juttu.
Ymmärrän toki rimakauhun silti,normaalia kun iso haave toteutuu,mut jos tunteesi on samat kuin ennen,ei menneen kannata antaa vaikuttaa ratkaisuun.
Luulen et jos sanot ei nyt ja myöhemmin heti haulatkin,miehesi loukkaantuu ja pettyy,ystävälleni kävi niin.
Hän ei uskaltanut mennä heti vuoden päästä erosta uusiin naimisiin, vaikka vauva oli tulossa,mies loukkaantui tietysti,kun perhettä silti perustettiin.
Myöhemmin ystäväni oli valmis ja halusi,mut mies sanoi haluavansa pohtia asiaa ja suhdetta,kun luuli sitä alkujaan muuksi.Yhdessä ovat vieläkin ja 3 lasta,vanhin 10v vaan ei ole ystäväni naimisiin päässyt.
Mielestäni pohtivat vähän liikaa!