...fyysiset halut palaamaan omaan mieheen? Kaikki haalennut. Läheisyyttä/hellyttä ei ole ollut yli vuoteen. Seksiä pari kertaa viimeisen kahden vuoden aikana.
Ei vaan kiinnosta. Muuten toimii suhde. Siis ystävyyttä ja kaveruuttako se sitten?
Ei vaan kiinnosta. Muuten toimii suhde. Siis ystävyyttä ja kaveruuttako se sitten?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kysyä mieheltä, toimiiko suhde myös hänen mielestään...
ollaan keskusteltu. Paljon. Hän sanoi että on ollut muuten onnellinen, että on ajatellut että ok ollaan näin. Mutta nyt ollaan mietitty eroamista. Ja yksi iso syy tähän on tuo että minun halut on kokonaan kadonneet. Mitä enemmän yritän, sitä enemmän ahistaa.
Josko jollain oisi kokemusta? Eikä turhanpäiväisiä kysymyksiä... =( Huoh. Riittävän allapäin tässä muutenkin.
..tai oikeastaan selvennys. Siis lähinnä haen takaa sitä että onko halut ylipäänsä mahdollista saada takaisin? Ja jos niin miten. Tällä hetkellä ainakin tuntuu että töitä tarvittaisiin ja paljon.. Ongelma vaan ettei edes tiedä mistä aloittaa. Asioiden, perimmäisten kysymysten ajatteleminen ja väkisin yrittäminen ei ainakaan auta.
no siis mulle ainakin tuli kysymys mieleen mitä et valoittanu ollenkaan, että MIKSI et halua omaa miestäsi? siihen on aina joku syy.
käytätkö valtaa häntä kohtaan sillä että "pihtaat"? onko hän tehny jotain pahaa sulle joskus?
haiseeko hän? eikö kosketa oikein? oletko häntä koskaan halunnut? missä vaiheessa se halu lopahti? mitä silloin tapahtui?
jos intohimoa ei ole koskaan ollutkaan, niin ette ole sopiva pari.
sellainen sanonta on että liitto missä ei ole seksiä on pian täynnä seksiä ilman liittoa. ei sellainen kestä.
halut voi saada takaisin joko vaihtamalla kumppaniin johon on fyysinen ja psyykkinen yhteys, tai sitten selvitätte mistä kenkä puristaa (koska jostain tuo ON oire, se on varmaa) ja teette sille oikealle asialle jotain.
Miten olisi terapiakäynnit? Seksologit ja parisuhdeneuvojat antavat keskusteluapua ja saattaisivat aukaista solmuja, siis jos te todella haluatte olla yhdessä ja korjata tilanteen. Joillakin auttaa porno, mutta se ei välttämättä sovi kaikille.
että saat vastauksia ja tyhmiä kysymyksiä ihmisiltä,joilla ei ole mitään omaa kokemusta asiasta,ja silloinhan ollaan hyviä neuvomaan.
Minä olin pitkässä liitossa(yhdessäoloa24v)ja mies oli suuri rakkauteni,nuorena(15v)ihastuin ja oli onni saada hänet miehekseni.Seksi toimi aluksi hyvin reilun 10vuotta,sitten alkoi vaikeudet,joita en ensin huomannut ollenkaan.
-pikkuhiljaa hiipivät väliimme,huomasin että jos väsytti,ei haluttanut,mieheni loukkaantui.Aloin huomata että kieltäytymisen mahdollisuutta ei ollut.
Seuraavien n5vuoden aikana tilanne kärjistyi niin että mieheni yritti, varoiksi joka ilta ja minä kieltäydyin yhä aktiivisemmin,en edes tiedä haluttiko enää vai ei,kun itsemääräämis oikeuteni puski tosi vahvasti esiin.
Kaikilla muilla alueilla meni tosi hyvin,kummankin mielestä.
Siinä vuosien taistelun jälkeen mieheni kävi vieraissa ja tunnusti heti kotiin tullessaan sen.Tuntui pahalta ja seurasi valtavasti itkua,sotkua, paljon puhumista,saimme liiton kuntoon ja seksi parani,niin hassulta kun se tuntuukin.
Mutta myös mieheni taisi saada kelpaamisen tunteensa takaisin,josta kaikki paranemisen eväät lähti.
Valitettavasti korjaantuminen oli väliaikaista ja ajauduimme samaan tilaan.
k
Kävimme pariterapiassa joka oli hyvää, suorasukaista ja valaisevaa minullekin.Jos olisimme älynneet mennä aikaisemmin,se olisi voinut korjata tilanteen,nyt olimme pahasti myöhässä ja ero tuli,juuri niin perustein että seksi välillämme ei ollut korjattavissa.
Silti uskon et ajoissa on mahdollisuuksia,jos hakee apua.
Terapeutti sanoi meille,että olette liian paljon vain ystäviä ja ystävän kanssa ei kuulukaan rakastella.
Olen usein jälkeen pohtinut mistä se tulee se kaamea tunne,et ei kertakaikkiaan halua miestään,vaikka kuinka rukoilisi ,et tule se tunne!
Kaikkeni olisin antanut siitä tunteesta,vaan ei.Ja varmasti yritin!
Ihan frigidikään en ole ,vaikka välillä jo luulin,sillä minulla on nykyään ihan aktiivinen ja toimiva seksielämä,nykyisen aviomieheni kanssa.Ihanaa kun haluan hänta.
Ps.edellisessäkään miehessäni ei ollut mitään vikaa,minä en vain häntä halunnut,mut hänenkin nykyinen varmasti haluaa.Hyvä niin.
Näistä asioista puhutaan niin kauhean vähän.. tai ainakaan mä en oo juuri koskaan törmännyt tällaiseen. Ja ei varmaan toisaalta oo hirveen yleistäkään.
Me ollaan kanssa seurusteltu 17-vuotiaista saakka (nyt 13 v yhdessä). En oikeasti tiedä onko sitä intohimoa ollu koskaan, ainakaan mun puolelta. Läheisyyttä ja hellyyttä on ollut, mutta sekin poistunut lähivuosina. Pitkään meni hyvin, ja olin (oltiin) tyytyväisiä, mutta sitten alkoi ihmeelliset ajatukset heräilemään. Että tällaistako tämän kuuluu olla. Nuoria ollaan vielä jne. Ja mä vaan en halua, ja se ei tunnu kivalta. Ja niin väärältä toista kohtaankin.
Oon kanssa jo alkanu miettimään että onko mussa totaalisesti jotain vikaa. Että pitäisi mennä laittamaan elämäni ja ajatukseni kaikenmaailman terapioihin uusiksi. Mutta luulen kuitenkin, että kyllä mulla haluja on/olisi..
No oon menossa tässä terapiaan jo muutenkin, koska tilanne meillä tulehtunut aika pahaksi. Kaveruus ja ystävyys edelleen syvää ja asioista voidaan keskustella, mutta riittääkö se koko elämäksi?
On se aika yleistä,mut ihmiset ei kehtaa tunnustaa,näytellään vaan et kaikki ok.Eron jälkeen ku puhuin niin muutkin.
Te olette kieltämättä jo "vanha pari" ja aika tavallista on, että seksielämä hiipuu jossain vaiheessa vuosien yhdessäolon jälkeen. Mutta naisen haluttomuudelle löytyy joskus yksinkertaisempikin syy, hormonit.
Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Tiesitkö, että e-pillerit ja muu hormonaalinen ehkäisy käytännössä lähes lakkauttaa naisen oman hormonitoiminnan vaihdevuosien tasolle? Saa siinä sitten miettiä, miksei haluta! (Ja lääkärithän eivät tätä tosiasiaa kerro pillerireseptiä tyrkyttäessään...) Tämäkin on tietysti yksilökohtaista, toisille mitään negatiivisia sivuvaikutuksia ei tule.
Itse olen vuosien haluttomuuden jälkeen muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi jätettyäni pillerit pois. Enkä niihin koske enää pitkällä tikullakaan!
Pointtini siis on, että kun ilmeisesti haluat pelastaa muuten hyvän suhteesi, ei siitä varmasti haittaakaan ole jos kokeilisit pillerittömyyttä jonkin aikaa (riittävän pitkään, oman hormonitoiminnan normalisoituminen voi viedä kuukausia).
Tsemppiä sinulle! :)
yrittäneen kaikkeni, meidän suhteen eteen.
Pidin sinua kuin prinsessaa, sait kaiken mitä halusit, enkä painostanut sinua koskaan mihinkään.
Sehän vain ei riittänyt, nyt en enää viitsi, olen aivan kypsä. Yhtä kypsä kuin sinäkin. Kumpikaan ei vain sitä toiselle vielä myönnä, että kaikki on ohi.
Sitä vain yritän sinulle sanoa, ettei sinunkaan kannata enää yrittää, ei ainakaan minun kanssani, koska minäkään en enää halua yrittää sinun kanssasi.
Olen pahoillani, mutta se on totuus.
"Läheisyyttä/hellyttä ei ole ollut yli vuoteen."
Oletko itse yrittänyt mitään? Onko niin, ettei vaan kiinnosta koskettaa miestä, kun paljon hauskempaa on, kun mies koskettaa sinua?
"Ei vaan kiinnosta."
Se voi kuule olla, kuten edellä jo totesin.