Mikä ihme saa

Mikään ihmissuhde ei ole jatkuvaa onnea. Väistämättä tulee eteen vaikeitakin erämaataipaleita. Niistä jos selvitään yhdessä, voi olla taas hyviäkin aikoja yhdessä.

Ei jatkuva onnen tavoittelu ja erot toinen toistensa perään koskaan luo ainakaan parempia lähtökohtia onneen. Yleensä niissä haavoitutaan kerta toisensa jäkeen niin pahasti, että lopputuloksena on täydellinen kykenemättömyys elää parisuhteessa.

En todellakaan ymmärrä.. Eräs tuttava pariskunta ollut yhdessä noin 10 vuotta. alusta asti molemmat tyytymättömiä toisiinsa. Löytävät vain virheitä toistensa tekemisistä ja kinastelevat aivan kaikesta, esim kumman Vuoro se on viedä roskapussi.. huh huh, aina kun käyn kylässä jaksan iloita siitä että itselläni on hyvä ja terve suhde..

On ihan kunnioitettavaa että jaksaa ymmärtää ja hyväksyä toisen virheitä, joita aina silloin tällöin sattuu, ja antaa anteeksi. Mutta jos koskaan ei toisen lähellä voi tuntea itseä täydellisesti hyväksytyksi, en ymmärrä kuinka pakkomielteinen riippuvuussuhde täytyy olla, jotta ainaista erimielisyyttä jaksaa..

Itelläni on todella paha olla mieheni kanssa pahaa oloa on kestänyt vuosia mutta lasten tähden jatkan teeskentelyä ulkopuolisille. olen nukkunut sohvalla yli 2v mieheni viereen on turha mennä kun siel ei tapahdu mitään olen viime päivinä sanonut monesti että kotona on kurjaa ja hän jaksaa vaan sanoa yritetään viel hän yrittää olla niin pirteä ja mä olen vaan hapan

yhteinen asunto

ensinnäkään, vaikka aina ei olisi toisen kanssa hyvä olla, on kuitenkin aikoja kun on todella hyvä olla.
vaikka aina ei olisi sitä hehkuvaa rakkauden paloa, on sitä vuosien tuomaa järkähtämätöntä kiintymystä, joka hitsaa omalla tavallaan yhteen.

velvollisuudentunto (muutenkin kuin lapset), se ettei tahdo satuttaa toista, joka on onnellinen nykyiseen tilanteeseen. järki. aika.

syitä on yhtä monia kuin on tilanteitakin. aina ei ole kyse riippuvuudesta, vaan vapaaehtoisesta valinnasta.

Eroamisen vaikeus, tottumus, yksin jäämisen pelko, muutoksen pelko, se että muilla elämänalueilla menee hyvin, vaikka jollakin menisi huonosti. Onhan näitä syitä. Nimimerkillä "monen vuoden kokemus" (nyt eroon päässyt).

Samaa olen joskus itsekin miettinyt. Ehkä se on juuri se tapa, tottumus ja joillain pelko jäädä yksin. Ehkä epävarmuus mitä todella haluaa ja ehkä usko että asiat ovat joskus paremmin.