sen täytyy olla paljon parempaa. Siinä täytyy olla rakkautta, siinä täytyy olla unelmii...mannapuuroa ja mansikkaa...juuri oikeenlaista kemiaa...sen täytyy joskus satuttaa...sen täytyy voida naurattaa...ei siitä muuten mitään tuliskaan...ilman oikeenlaista kemiaa... SIKSI ANNA mulle ANTEEKSI ettei SIITÄ TULLUT MITÄÄN. Toivon, että saat elämäsi järjestykseen ja PÄRJÄÄT poikien kanssa . Olet kuitenkin AINA yksi minun tärkeistä ihmisistäni.
Mut hei ei se riitä
ET ON MUKAVAA
6946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on nyt ihan samanlainen fiilis... Tekis mieli sanoa avomiehelleni, että "anteeksi rakas, mutta ei tästä tule enää mitään". Kaikki tuntuu niin vaikealta, ja tuntuu että olemme tulleet tiemme päähän...
niin, voikun se olisi niin helppoa... =/ minun tekisi oikeastaan mieli pakata ja lähteä..
joka pakenee
mitä vastuuta mielestäsi pakenen???? Kaksi aikuista ihmistä tapaa toisensa, kulkevat kappaleen matkaa yhdessä, alkaa tuntua ettei mitään tule, monista eri syitä, niitä tarkemmin erittelemättä ja ketään syyttelemättä. Ero tulee. Hylkääjällä on kuitenkin suru ja murhe jätetystä ja hänen pojistaan ja siitä miten he pärjäävät elämässä tästä eteenpäin vaikka ei heistä vastuussa olekaan. Ero kun hoidettiin kuitenkin ihan keskustelemalla ja avoimesti ja ilman kolmansia osapuolia. Kysyn siis mistä vstuusta ja pakenemisesta oli mielestäsi kyse?
Kenenkään kanssa, eikä muistakaan "vääristä" syistä. Näin se menee, kaikki loppuu aikanaan, mikään ei ole ikuista, ei elämä itsessäänkään. Lyhyemmän tai pitemmän aikaa (joillakin elämän loppuun asti, mutta ei kaikki ole niin onnekkaita) kuljetaan yhtä matkaa, ja sitten se loppuu. On sallittava tämä epävarmuus ja luopuminen sekä itselle, että toiselle. Kenenkään kanssa ei voi eikä pidä olla väkisin, siinä pettää vaan itseään ja toista, sekin on väärin. Paljon reilumpaa on tehdä rohkea päätös ja lopettaa kertalaakista huono/epätyydyttävä/toimimaton suhde. Syyt voivat olla mitä moninaisempia. Se on vaikeaa, mutta se on tehtävä. Kokemusta on. Tämä ei ole vastuun pakoilua, vaan nimenomaan sen ottamista. Miksi on niin vaikea hyväkyksyä kaiken (myös ihmissuhteiden) katoavaisuutta?
todella hyvä kirjoitus..