Unennäkijät tulevat

nukuin huonosti, tavallista lyhyemmän yön. Sellaisessa tilanteessa näkee useinkin työläitä unia.


Miellyttäviä unia näkee tosiaan juuri ennen heräämistä silloin, kun nukkuu paremmin ja herää levänneenä. Siinä tilanteessa unen tapahtumat liikkuvat yleensä lapsuuden joka hetki kummallisesti muuntuvissa maisemissa. Esimerkiksi, kerran katselin Ryyppymäeltä (paljon todellista korkeammalta!) syntymäkuntani kirkonkylää, jossa oli aivan outo asemakaava, New Yorkin 'avenueita' ja pilvenpiirtäjiä ja taustalla vuoristo.

ole katsellut mitään uniaiheeseeni liittyvää! Viimeksi olen lukenut ainoastaan USA:n sukkulalennosta sen tapahtuma-aikaan, Sillä lennolla oli mukana ruotsalainen "rymdnaut" (tai miten halunnevat avaruuslentäjiänsä nimettävän).

Olen nähnyt unia, jotka ovat toteutuneet juuri kuin olen ne nähnyt. Parinviikon kuluttua, unet tulivat tosielämäksi. Oli aika jolloin pelkäsin mennä nukkumaan, kun en tiennyt mitä taas näkisin. Näyttivät tulevan josta en tiennyt mitään.
Muistan myös mummuni sananlaskun: kuka uniinsa uskoo varjoonsa hukkuu. En usko tuohon sananlaskuun. Koska unet ovat tiennet tulevan.

Minä olen nykyisin hiljentänyt reippaasti laskettelu-urheilua, erityisestikin surffailua! Ei tule kirjoiteltua edes omalle sivustolleni kuin viikkojen välein. Nörttien seuraamisessakin on pitkä tauko, enkä ole haavoittanut nahkaani mistään nettipiikeistä.

Luulen, ettei kovin verenhimoisia punkkeja ole liikkeelläkään. Toisella seuraamallani kakkosnelosen palstalla on hieman tökittykin, mutta eipä ole paksuun nahkaani tullut nirhautumia.

Minä olen viime vuosina nähnyt pelkkiä kaleidoskooppiunia. Hassuinta on, että niissä unissa olen tietävinäni, että tämä uni johtuu tästä tai tuosta kokemastani tai näkemästäni.

Äitini kuoleman jälkeen näin pitkään unia lapsuudenkodista. Se oli aina aurinkoinen ja lämmin, mutta erityisesti se oli paljon suurempi kuin ja vauraampi kuin se todellisuudessa oli ollut. Tiesin, että äiti vallitsi siellä, vaikka häntä ei näkynytkään, ja minulla oli äärettömän hyvä olla.

Olen köyhästä kodista, mutta lapsuuteni oli näin jälkikäteenkin ajatellen hyvin onnellinen, vaikka surullisiakin muistoja varsinkin sota-ajalta on paljon.
Ei se unieni onnentunne siis ollut tuulesta temmattu, mutta olen päätellyt, että vasta äidin menetettyäni tajusin, miten paljon arvokasta olen lapsuudenkodistani ja erityisesti äidiltäni saanut.

Venlastiina kirjoitti:

Minä olen viime vuosina nähnyt pelkkiä kaleidoskooppiunia. Hassuinta on, että niissä unissa olen tietävinäni, että tämä uni johtuu tästä tai tuosta kokemastani tai näkemästäni.

Äitini kuoleman jälkeen näin pitkään unia lapsuudenkodista. Se oli aina aurinkoinen ja lämmin, mutta erityisesti se oli paljon suurempi kuin ja vauraampi kuin se todellisuudessa oli ollut. Tiesin, että äiti vallitsi siellä, vaikka häntä ei näkynytkään, ja minulla oli äärettömän hyvä olla.

Olen köyhästä kodista, mutta lapsuuteni oli näin jälkikäteenkin ajatellen hyvin onnellinen, vaikka surullisiakin muistoja varsinkin sota-ajalta on paljon.
Ei se unieni onnentunne siis ollut tuulesta temmattu, mutta olen päätellyt, että vasta äidin menetettyäni tajusin, miten paljon arvokasta olen lapsuudenkodistani ja erityisesti äidiltäni saanut.

Lue lisää

Useat hyvät asiat korostuvat vielä lisää,

kun ne on menettänyt.

Äiti ja lapsuudenkoti ovat niitä.

näin vain harvoin mieleen jääneitä unia. Yleensä levottoman unen näkyjä muistan useammin, heti aamulla herättyäni.

Olen toki nähnyt joskus niin miellyttävääkin unta, että herätessä on ollut melkein liikuttunut olo. Silloin on yleensä puuhailtu sadunomaisissa lapsuuden maisemissa, jotka valveilla muistaa paljon reaalisemmin.