On niin paha olla. Ja kaikki tämä paha olo on itseaiheutettu.
Noin vuosi sitten ihastuin erääseen mielestäni upeaan mieheen vaikka elin tällöin avoliitossa, hyvässä semmoisessa. "Vanhaa" ja hyvää suhdetta oli tällöin takana lähes neljä vuotta.
Muutaman kuukauden tapailin salaa (ei seksiä) tätä uutta ihastusta. Loppujen lopuksi en voinut enää pitää sisälläni tätä valehtelua vaan esitin asiani avolle niin että mukamas halusin pientä etäisyyttä suhteeseen. Totuutta en kuitenkaan vielä tällöin kertonut.
Avo arvasi pian (muutama viikko)´että kyseessä on jou toinen mies. Kävimme lukuisia syvällisiä keskusteluja avon kanssa ja loppujen lopuksi pyysin avolta miettimisaikaa sillä ajatukseni ja tunteeni harhailivat kahden ihmisen välillä tällöin ja luonnollisesti tarvitsin aikaa ajatusteni selvittämiseksi. Sain avolta aikaa miettiä tilannetta ja sitä MITÄ MINÄ todella halusin.
Muutaman kuukauden jälkeen päädyimme eroon.
Vaikka olin vielä tällöin syvästi ihastunut tähän uuteen niin ero oli siltikin hyvin rankka paikka niin minulle kuin avollekkin.
Avo olisi halunnut antaa minulle vielä mahdollisuuden mutta sekavien ajatusteni takia en vielä silloin pystynyt päättämään mitä oikeasti halusin jolloin siis avo päätti puolestani.
Vierähti pari kuukautta niin että muutin tämän uuden ihastuksen luokse kuitenkin niin ettei avo tiennyt tästä mitään vaan valehtelin jälleen avolle että asun yksin ja että olen jättänyt tämän uuden ihastuksenkin. Ja tämä siksi koska minulla oli syvästi tunteita vielä avoakin kohtaan.
Nyt olemme siinä pisteessä että exällä uusi ihastus ja minä asun edelleen tämän "uuden" ihastukseni kanssa.. ja kadun tekojani todella paljon silä en ole onnellinen tämän uuden kanssa koska kaipaan joka ikinen päivä exää, olen tästä tilanteesta johtuen masentunut ja haluaisin yrittää vielä exän kanssa.
Annoin ensi huuman pilata hyvän ja toimivan suhteen missä oli paljon rakkautta ja onnea.
Näen exää n. kerran kuukaudessa kahvien merkeissä. Välimme ovat ihan hyvät mutta sikäli mikäli exää tunnen niin mahdollisuuksia ei enää koskaan tule olemaan.
Kuinka tästä pahasta olosta voi selvitä? Kuinka toisen ihmisen voi unohtaa jota niin paljon rakastaa? Kuinka tästä eteenpäin? Miksi vellon nyt suhteessa jossa en voi hyvin?
Viitaten edelliseen lauseeseen. Voin sanoa aivan suoraan että asun tämän uuden ihastukseni kanssa vain siksi että pelkään yksinjäämistä enkä tällä hetkellä ole niin vahva että kykenisin elämään yksin ja ennen kaikkea itselleni.
Nyt voin sanoa että olen tehnyt elämäni suurimman virheen mitä kadun varmasti lopun elämääni.
Kirjoitukseni on varmasti hyvin sekava mutta näitä asioita kun on niin vaikea kirjoittaa..
Vinkiksi teille jotka painitte samojen asioiden kanssa!
Miettikää ja punnitkaa asioita ja niin kuin kirjoitin niin ensi huuma saa ihmisen kuin ihmisen "näyttämään" ja ja kuullostamaan hyvältä mutta kun aikaa menee niin ei se olekkaan enää niin hienoa ja ihanaa..
Noin vuosi sitten ihastuin erääseen mielestäni upeaan mieheen vaikka elin tällöin avoliitossa, hyvässä semmoisessa. "Vanhaa" ja hyvää suhdetta oli tällöin takana lähes neljä vuotta.
Muutaman kuukauden tapailin salaa (ei seksiä) tätä uutta ihastusta. Loppujen lopuksi en voinut enää pitää sisälläni tätä valehtelua vaan esitin asiani avolle niin että mukamas halusin pientä etäisyyttä suhteeseen. Totuutta en kuitenkaan vielä tällöin kertonut.
Avo arvasi pian (muutama viikko)´että kyseessä on jou toinen mies. Kävimme lukuisia syvällisiä keskusteluja avon kanssa ja loppujen lopuksi pyysin avolta miettimisaikaa sillä ajatukseni ja tunteeni harhailivat kahden ihmisen välillä tällöin ja luonnollisesti tarvitsin aikaa ajatusteni selvittämiseksi. Sain avolta aikaa miettiä tilannetta ja sitä MITÄ MINÄ todella halusin.
Muutaman kuukauden jälkeen päädyimme eroon.
Vaikka olin vielä tällöin syvästi ihastunut tähän uuteen niin ero oli siltikin hyvin rankka paikka niin minulle kuin avollekkin.
Avo olisi halunnut antaa minulle vielä mahdollisuuden mutta sekavien ajatusteni takia en vielä silloin pystynyt päättämään mitä oikeasti halusin jolloin siis avo päätti puolestani.
Vierähti pari kuukautta niin että muutin tämän uuden ihastuksen luokse kuitenkin niin ettei avo tiennyt tästä mitään vaan valehtelin jälleen avolle että asun yksin ja että olen jättänyt tämän uuden ihastuksenkin. Ja tämä siksi koska minulla oli syvästi tunteita vielä avoakin kohtaan.
Nyt olemme siinä pisteessä että exällä uusi ihastus ja minä asun edelleen tämän "uuden" ihastukseni kanssa.. ja kadun tekojani todella paljon silä en ole onnellinen tämän uuden kanssa koska kaipaan joka ikinen päivä exää, olen tästä tilanteesta johtuen masentunut ja haluaisin yrittää vielä exän kanssa.
Annoin ensi huuman pilata hyvän ja toimivan suhteen missä oli paljon rakkautta ja onnea.
Näen exää n. kerran kuukaudessa kahvien merkeissä. Välimme ovat ihan hyvät mutta sikäli mikäli exää tunnen niin mahdollisuuksia ei enää koskaan tule olemaan.
Kuinka tästä pahasta olosta voi selvitä? Kuinka toisen ihmisen voi unohtaa jota niin paljon rakastaa? Kuinka tästä eteenpäin? Miksi vellon nyt suhteessa jossa en voi hyvin?
Viitaten edelliseen lauseeseen. Voin sanoa aivan suoraan että asun tämän uuden ihastukseni kanssa vain siksi että pelkään yksinjäämistä enkä tällä hetkellä ole niin vahva että kykenisin elämään yksin ja ennen kaikkea itselleni.
Nyt voin sanoa että olen tehnyt elämäni suurimman virheen mitä kadun varmasti lopun elämääni.
Kirjoitukseni on varmasti hyvin sekava mutta näitä asioita kun on niin vaikea kirjoittaa..
Vinkiksi teille jotka painitte samojen asioiden kanssa!
Miettikää ja punnitkaa asioita ja niin kuin kirjoitin niin ensi huuma saa ihmisen kuin ihmisen "näyttämään" ja ja kuullostamaan hyvältä mutta kun aikaa menee niin ei se olekkaan enää niin hienoa ja ihanaa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanon vaan SITÄ saa mitä tilaa!Nosta se pää ylös ja jätä ensi tilassa se uusi jos ei sen seura kelpaa sen jälkeen kysyt suoraan vanhalta miten olis jos mentäis yhteen takas ja jos se ei toimi niin sitten nautit tulevasta kesästä sinkkuna.
Voi sua, varmasti tuntuu kauhialle, erot on aina ikäviä ja varsinkin pitkästä suhteesta kestää toipua, vaikka miten oisi päättynyt. Tietenkin jättäjälle se on aina helpompaa.
Toi on kyllä nähtävästi tosi valitettavan yleistä, että pitkässä suhteessa olevat nuoret rupeavat haikailemaan sitä ihastumisen ja alkuhuuman tunnetta ja sitten menevät pilaamaan turvallisen ja toimivan ihmissuhteen. Tietenkin nuoruus on elämistä varten ja eikai sille mitään voi jos rupee kaipaamaan taas sitä palavan rakkauden tunnetta yms. Mutta jokainenhan suhde tulee jossain vaiheessa siihen, ettei se ole enää sitä alkuhuumaa vaan arkista välittämistä ja yhdessäoloa rakkaudella tietenkin.
Sinuna kyllä eroisin nyt tästä "ihastuksesta", se ei taidakaan olla se ihan unelmamies ja et selvästi ole päässyt yli vielä exästä. Usko pois että pienen totuttelun jälkeen on ihan terveellistä elää välillä sinkkuna vapaasti ja tutustua myös itseensä. Muuten käy helposti niin, että sitten vanhempana alkaa katumaan elämätöntä nuoruuttaan, joka tuli vietettyä ehkä huonossa suhteessa.Aluksi varmasti yksinäistä, mutta sitten rupee huomaamaan senkin positiiviset puolet. a uusi suhde harvoin toimii jos exä vielä mielessä, ero kannattaa aina käsitellä yksikseen rauhassa pois ajatuksista ja sitten taas ihastua täysillä.
Tsemppiä ja aurinkoa sinne päin!!!
Tilanteesi kuulostaa oikein harmilliselta, tässä siis pikavinkit mitä itse tuossa tilanteessa varmaan tekisin:
1. Jätä tämä uusi "ihastus", oikeasti parempi olla vaikka yksin kuin huonossa suhteessa
2. Ole salapoliisi! Eli kun näet exääsi, tarkkailepa hänen käytöstään, voisiko siellä olla vielä tunteita sinua kohtaan kuitenkin jäljellä...? Yhteiset tutut on kanssa hyviä tietolähteitä, kunhan ei liian suoraan kysele... ;)
3. Jos tuntuu että tunteita voisi vielä olla, niin tee kaikkesi että saat hänet takaisin, jos hän kerran oli se elämäsi rakkaus jonka kanssa haluaisit olla. Eihän sulla ole mitään hävittävääkään; parhaassa tapauksessa saat hänet, tai sitten et, ja silloinkin olet vain samassa jamassa kuin nyt.
4. Jos ei hän ole enää takaisin tulossa, eipä siinä sitten muu auta kuin unohtaa, elelet niin pitkään yksin kuin on tarvis, kyllä sen sitten tietää kun on valmis uuteen vakavampaan suhteeseen.
Tsemppiä!
Tosiaan painin samojen tunteiden kanssa.Olen ollut tähän asti naimisissa n.15vuoden ajan.Sitten elämääni saapui tämä toinen nainen jonka olen tuntenut lapsesta saakka ja omalla tavallani rakastanut häntä.Tämä minun ihastus tuntee samoin minua kohtaan kuin minä häntä.Silti päätin jatkaa vaimoni kanssa ja nyt tuntuu kuin olisin kuollut sisäisesti,enkä tiedä kuinka jatkaisi tästä eteen päin.