Lainaan alle tutkija Teija Hautasen tekstiä ja tälläkin palstalla usein miehet parjaa, kuinka heitä syrjitään huoltajuusasiassa. Väitänpä ettei pidä paikkaansa tämä asiahan on tabu. Yhteishuoltajuuteen ei pidä kenenkään suostua, jos ei vanhemmat kykene yhteistyöhön lapsen asioissa!
Naisen eläessä väkivaltaisessa suhteessa viranomaiset olivat saattaneet olla huolissaan lapsista ja lasten turvallisuudesta. Kysymys siitä, miksi nainen altistaa lapset väkivallalle, miksi hän ei suojele lapsiaan ja jätä väkivaltaista miestä, oli usein ollut ilmassa joskus lausumatta, mutta usein myös ääneen lausuttuna. Kun nainen sitten päätyi eroon, kysymyksen suunta muuttui. Jos hän kyseenalaisti väkivaltaisen miehensä toiveet yhteishuoltajuudesta ja laajoista tapaamisoikeuksista, hänen toimintaansa pidettiin nyt ongelmallisena. Häneltä kysyttiin, miksi estät lasta tapaamasta isää, miksi et tee yhteistyötä ja tue miestäsi suhteen rakentamisessa lapsiin.”
Tutkija: Väkivaltaa ei aina oteta huomioon huoltajuuskiistoissa
Väkivalta ei läheskään aina vaikuta siihen, millaisen ratkaisun käräjä- tai hovioikeus tekee huoltajuuskiistoissa.
Tampereen yliopiston naistutkimuksen laitoksen väkivaltatutkija Teija Hautanen valmistelee parhaillaan väitöskirjaa siitä, miten isyys ja väkivalta näkyvät huoltoriidoissa.
Hän esitteli tutkimustaan Helsingissä Sukupuoli ja väkivalta -seminaarissa.
Näyttökään ei riitä
Hautanen on huomannut, että parisuhteessa tapahtunut väkivalta ei toisinaan vaikuta ratkaisuun edes silloin, kun siitä on luotettavaa näyttöä.
Tutkijan mukaan perusteena voi olla muun muassa se, ettei väkivalta ole kohdistunut lapseen. Lisäksi tuomioistuin voi toisinaan painottaa, että väkivalta liittyy vain riitaiseen erokriisiin tai ei ole vaarana, koska on vain lievää.
- Oikeusistuimille pitäisi kehittää väkivallan arviointiin välineitä, Hautanen sanoo.
Hänen mukaansa oikeuksilla täytyisi olla yhteiset pelisäännöt, koska tuomiot vaihtelevat tuomareista tai tuomioistuimista riippuen.
- Nyt tuomioistuimilla ei ole yhtenäistä linjaa väkivaltaan suhtautumisessa huoltoriidoissa. Osa tuomareista ottaa uhan tosissaan, osa taas ei.
Miehiä ei syrjitä
Hautasen väitöskirjan aineistona on yli 160 huoltokiistan asiakirjat eri tuomioistuimista. Kaikissa tapauksissa on mukana jonkinlaista väkivaltaa. Fyysisen väkivallan osuus käräjäoikeuden jutuissa on kymmenisen prosenttia. Hovioikeuteen edenneissä tapauksissa jo lähes puolessa on mukana fyysistä väkivaltaa.
Yli puolessa tapauksista väkivalta viittaa isään. Neljäsosassa kiistoja kerrotaan äidin väkivaltaisuudesta. Hautasen mukaan tavallista on, ettei väkivallan laatua tai määrää kuvata tarkasti.
Hautanen kuitenkin tyrmää kiivaasti väitteen siitä, että miehiä syrjittäisiin huoltoriidoissa. Hänen tutkimuksensa ei lainkaan tue väitettä. Suomessa on myös vahvana käytäntönä se, että pyritään yhteishuoltajuuteen.
- Lisäksi julkisuudessa annetaan kuva, että huoltoriidat ovat jotenkin väärin. On tilanteita, joissa kiistoihin on oikeita perusteita ja taustalla vakava huoli lapsesta.
"Ripaus ymmärrystä"
Hautanen korostaakin tuomioistuinten vastuuta väkivallan arvioinnissa ja psyykkisten sekä fyysisten seurausten punnitsemisessa. Lisäksi mukana pitäisi olla ripaus ymmärrystä.
Hautasen tutkimus on ensimmäinen lajiaan Suomessa.
Naisen eläessä väkivaltaisessa suhteessa viranomaiset olivat saattaneet olla huolissaan lapsista ja lasten turvallisuudesta. Kysymys siitä, miksi nainen altistaa lapset väkivallalle, miksi hän ei suojele lapsiaan ja jätä väkivaltaista miestä, oli usein ollut ilmassa joskus lausumatta, mutta usein myös ääneen lausuttuna. Kun nainen sitten päätyi eroon, kysymyksen suunta muuttui. Jos hän kyseenalaisti väkivaltaisen miehensä toiveet yhteishuoltajuudesta ja laajoista tapaamisoikeuksista, hänen toimintaansa pidettiin nyt ongelmallisena. Häneltä kysyttiin, miksi estät lasta tapaamasta isää, miksi et tee yhteistyötä ja tue miestäsi suhteen rakentamisessa lapsiin.”
Tutkija: Väkivaltaa ei aina oteta huomioon huoltajuuskiistoissa
Väkivalta ei läheskään aina vaikuta siihen, millaisen ratkaisun käräjä- tai hovioikeus tekee huoltajuuskiistoissa.
Tampereen yliopiston naistutkimuksen laitoksen väkivaltatutkija Teija Hautanen valmistelee parhaillaan väitöskirjaa siitä, miten isyys ja väkivalta näkyvät huoltoriidoissa.
Hän esitteli tutkimustaan Helsingissä Sukupuoli ja väkivalta -seminaarissa.
Näyttökään ei riitä
Hautanen on huomannut, että parisuhteessa tapahtunut väkivalta ei toisinaan vaikuta ratkaisuun edes silloin, kun siitä on luotettavaa näyttöä.
Tutkijan mukaan perusteena voi olla muun muassa se, ettei väkivalta ole kohdistunut lapseen. Lisäksi tuomioistuin voi toisinaan painottaa, että väkivalta liittyy vain riitaiseen erokriisiin tai ei ole vaarana, koska on vain lievää.
- Oikeusistuimille pitäisi kehittää väkivallan arviointiin välineitä, Hautanen sanoo.
Hänen mukaansa oikeuksilla täytyisi olla yhteiset pelisäännöt, koska tuomiot vaihtelevat tuomareista tai tuomioistuimista riippuen.
- Nyt tuomioistuimilla ei ole yhtenäistä linjaa väkivaltaan suhtautumisessa huoltoriidoissa. Osa tuomareista ottaa uhan tosissaan, osa taas ei.
Miehiä ei syrjitä
Hautasen väitöskirjan aineistona on yli 160 huoltokiistan asiakirjat eri tuomioistuimista. Kaikissa tapauksissa on mukana jonkinlaista väkivaltaa. Fyysisen väkivallan osuus käräjäoikeuden jutuissa on kymmenisen prosenttia. Hovioikeuteen edenneissä tapauksissa jo lähes puolessa on mukana fyysistä väkivaltaa.
Yli puolessa tapauksista väkivalta viittaa isään. Neljäsosassa kiistoja kerrotaan äidin väkivaltaisuudesta. Hautasen mukaan tavallista on, ettei väkivallan laatua tai määrää kuvata tarkasti.
Hautanen kuitenkin tyrmää kiivaasti väitteen siitä, että miehiä syrjittäisiin huoltoriidoissa. Hänen tutkimuksensa ei lainkaan tue väitettä. Suomessa on myös vahvana käytäntönä se, että pyritään yhteishuoltajuuteen.
- Lisäksi julkisuudessa annetaan kuva, että huoltoriidat ovat jotenkin väärin. On tilanteita, joissa kiistoihin on oikeita perusteita ja taustalla vakava huoli lapsesta.
"Ripaus ymmärrystä"
Hautanen korostaakin tuomioistuinten vastuuta väkivallan arvioinnissa ja psyykkisten sekä fyysisten seurausten punnitsemisessa. Lisäksi mukana pitäisi olla ripaus ymmärrystä.
Hautasen tutkimus on ensimmäinen lajiaan Suomessa.
Vastaukset 47
Vanhimmat
silmälasit! Tämä sinun inttämäsi asia TIEDETÄÄN JO, yhdenäMMän tutkimus ei sitä muuksi muuta.
eli SYRJITÄÄN ja rankasti.
Kirjoituksestasi puuttui perustelut. Oletko koulusta joululomalla?
Eihän tämä mikään kilpailu ole, eihän? Elämä opettaa näkemään totuuden! "Laitinen tutkii" Siinä perustelut!
http://www.nettipsykologi.com/artikkelit/eroisat.html
joka loppuu sanoihin: "Suomessa on siis tavaton määrä isiä, jotka haluaisivat elää lastensa kanssa myös päivittäistä arkea, mutta joille se on heistä riippumattomista syistä, useimmiten lasten äidin toimesta mahdotonta."
psykoterapeutin näkemys, omista asiakas kokemuksitaan.
Mikäs se hänen ensisijainen tehtävä olikaan? Asiakkaan ymmärtäminen ja kuunteleminen. Psykiatria käsittelee vanhemmuutta niin, että isyyttä pitää tukea, vaikka kyseessä olisi kaltoin kohtelua ja lapseen kohdistunutta väkivaltaa.
- näin minunkin mielestä, mutta rajansa sillä mihin saakka sitä pitää tukea.
eli psykoterapeutin ammattinäkemyksen mukaan.
Mihinkä se perustuu?
Mikäs olikaan hänen ensisijainen tehtävä? Asiakkaiden ymmärtäminen ja kuunteleminen. hehän ovat kertoneet omat näkemyksensä ja tuntonsa, joka ei perustu tutkittuun faktaan!
Psykoterapioista ei ylipäätään ole tieteellistä näyttöä mihin ne perustuu ja ketä ne auttaa?
- Ainakin terapeuttien tilien saldo kasvaa.
Mitäs mieltä olet siitä, että psykiatria tukee myös väkivaltaista isää vanhemmuuteen, lapsen kustannuksella?
Ensinnäkin henk.koht. epäilyttää kaikki tutkimukset, joita suorittaa nainen naistukimuslaitoksesta ja ehkä enemmän vielä jos lähtökohtaisena aiheena on jo "isyys ja väkivalta.."
Väistämättä vaikka ei haluaisi, niin minulle herää kysymys puolueettomuudesta.
No niin tai näin ja omia mörköjäni päin..
Missään ei näkynyt otokseen otettujen ratkaisujen lopullista jakaumaa. Se kertoo tilanteen otoksen osalta. Mikäli otetaan 160 tapausta, niin onko huoltajuudet ratkaistu siten, että miehiä ja naisia on määrätty huoltajiksi yhtäpaljon. Onko 80:ssä tapauksessa huoltajaksi määrätty mies (isä)?
Jos on ok.
Silloin otetun otoksen miehiä ei ehkä ole syrjitty karkealla sukupuolijakaumalla vertailtaessa.
Muistaisin vain, että joku tutki oikeustapauksia (huoltajuuspäätöksiä) ja totesi juttujen päättyvän 70 %:sesti äidin voittoon. Täten isien (miehien) osuus olisi 30 %. Tämänkin kirjoittelun otsikkona silloin oli "Miehiä ei syrjitä huoltajuuspäätöksissä". (tämä oli jossain lehdessä viime syksynä)
Vertailuksi voisi ottaa polemiikin naispalkkauksesta.Jollakin aloilla oli löytynyt naistyöntekijöitä, jotka tekivät samaa työtä 90 % alemmalla palkalla. Muistaakseni tästä vedettiin johtopäätös suorasukaisesti, että kaikkia naisia syrjitään ja että naisen euro on vain 90 senttiä.
Sittemminhän tämä palkkausasia on selvinnyt ja on todettu ettei se pidä paikkansa vaan joissain tapauksessa naisen euro olikin yli euron. Tästä taasen ei noussut polemiikkia, koska syrjintä kohdistuikin miehiin eli "miehiä ei syrjitty".
Tutkimusaineisto muodostuu vuonna 2001 ratkaistujen ja 2001 oikeuksiin tulleiden huoltoriitojen oikeudenkäyntiasiakirjoista, joita Hautanen on kerännyt käräjä- ja hovioikeuksista. Tapauksia on yhteensä noin 160. Hän on valinnut aineistoonsa tapauksia, joissa fyysinen väkivalta tai lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulee jollain tapaa esille.
- ja sinun mielstä nämäkin tapaukset pitäisi päättää 80 tapausta isän edelleen huoltoon?
Taitaa olla paha asennevamma, jos näin sen ajattelet?
"Väistämättä vaikka ei haluaisi, niin minulle herää kysymys puolueettomuudesta"
"Lainaan alle tutkija Teija Hautasen tekstiä ja tälläkin palstalla usein miehet parjaa, kuinka heitä syrjitään huoltajuusasiassa"
"Hän on valinnut aineistoonsa tapauksia, joissa fyysinen väkivalta tai lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulee jollain tapaa esille. "
Oikeinko on pitänyt valita "tapaukset"?
Taisi olla "valittu" tapaus se naisen euro on vain 90 senttiä.
Kenelläkö sitten on se asennevamma?
Naisasiaa ajavia ns. "feministitutkimuksia" on olemassa vinot pinot. Aika monia niistä minusta vaikuttaa yhdistävän tarkoituksenhakuisuus. Ketään ei tunnu kiinnostavan asioiden oikea tutkiminen. Tälläkin palstalla (perheväkivalta osiossa) joku nainen tutki perheväkivaltaa ja halusi saada naisilta kokemuksia perheväkivallasta. Joopa joo. Perheväkivaltahan ei tietenkään sisällä lapsiin ja miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Joten ei epäilystäkään mikä on senkin tutkimuksen tulos.
Maailma muuttuu ja termistö sen myötä.
Muutama esimerkki:
Perheväkivalta = naisiin kohdistuvaa väkivaltaa
Tasa-arvo = nainen saa syrjiä miestä kaikessa
Haluatko edistää tasa-arvoa? Minä en.
Enkä tule äänestämään seuraavissa vaaleissa sitä puoluetta, joka suustaan päästää "tasa-arvon edistämisen".
Minä haluan edistää samanarvoisuutta!
Hautasen väitöskirjan aineistona on yli 160 huoltokiistan asiakirjat eri tuomioistuimista. Kaikissa tapauksissa on mukana jonkinlaista väkivaltaa. Fyysisen väkivallan osuus käräjäoikeuden jutuissa on kymmenisen prosenttia. Hovioikeuteen edenneissä tapauksissa jo lähes puolessa on mukana fyysistä väkivaltaa.
Yli puolessa tapauksista väkivalta viittaa isään. Neljäsosassa kiistoja kerrotaan äidin väkivaltaisuudesta. Hautasen mukaan tavallista on, ettei väkivallan laatua tai määrää kuvata tarkasti.
Hautanen kuitenkin tyrmää kiivaasti väitteen siitä, että miehiä syrjittäisiin huoltoriidoissa. Hänen tutkimuksensa ei lainkaan tue väitettä. Suomessa on myös vahvana käytäntönä se, että pyritään yhteishuoltajuuteen.
- Lisäksi julkisuudessa annetaan kuva, että huoltoriidat ovat jotenkin väärin. On tilanteita, joissa kiistoihin on oikeita perusteita ja taustalla vakava huoli lapsesta.
Mihin ohitit: Neljäsosassa kiistoja kerrotaan äidin väkivaltaisuudesta.
Eikö asiasta saa keskustella ja edelleen kysymys kuuluu, että hyväksyt asian??
"Yli puolessa tapauksista väkivalta viittaa isään. Neljäsosassa kiistoja kerrotaan äidin väkivaltaisuudesta"
Viittaa isään..
Kerrotaan äidin..
Pelkällä sanavalinnalla saadaan luotua mielikuvia.
Jos viitataan johonki.. se esitetään lähes totuutena
Jos kerrotaan jotakin.. luodaan mielikuva epätodesta (esim. satuja kerrotaan)
Mitkäs oli ne sukupuolittain olevat päätösprosentit? fifty-fifty?
Kuinka monessa tapauksessa, joissa nainen oli väkivaltainen huoltajuus tuomittiin miehelle? Entäpä toisinpäin?
Miten ylipäätään voi päätyä johonkin lopputulokseen, jos sitä ei kerro. Esiin ei ole tullut mitään muita lukuja kuin että tutkimuksessa oli otantana 160 valikoitua tapausta.
Esitä pyytämäni luvut. Kiitos.
Kuinka monessa avioerossa kyse ensinkään on väkivallasta? Lukuja.....
puolet eroista johtuu väkivallasta tai väkivallan uhasta. Eli näitä eroja on vuosittain 7000-8000. Näistä vajaassa puolessa kiusaaminen jatkuu eron jälkeenkin.
Ja hopö höpö! Noin 3% eroista on suorasta väkivallasta johtuvaa. Asiasta kyllä ihan tutkittua tietoakin. Ehkä saman verran kokee olonsa uhatuiksi avioliitossa. Se on kyllä totta, että vain pieni osa olonsa uhatuksi tuntevista on miehiä.
Avioerojen syyt ovat paljon lukuisammat, kuin ihmiset yleensä kuvittelevat. Jokainen kuvittelee oman eronsa olevan jotenkin tyypillinen.
Syitä on mm. eron kautta saatu varallisuus, kyllästyminen, toiseen ihastuminen, puolison sairaus, puolison luonnevika, oma luonnevika, äkipikaistuksissa otettu ero jne...Kyllä se on harvinaista, että lyömisen takia ero otetaan. Tottakai sitäkin tapahtuu.
johon kalikka kalahtaa!
joka vanhoja muistelee "suomalainen sananlasku"
miesten tapa keskustella, kun aivot lopuu käytetään persettä ja nyrkkejä!
Tutkittua tietoa lähisuhdeväkivallasta Suomessa
Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on tutkittu Suomessa kattavalla uhritutkimuksella vuosina 1997 ja 2005. Jälkimmäisen, joulukuussa 2006 julkaistun, tutkimuksen mukaan naisiin kohdistuva väkivalta ei ole juuri vähentynyt kahdeksassa vuodessa.
43,5 % naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi joskus elämässään 15 vuotta täytettyään (40 % vuonna 1997).
Nykyisen puolison tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi on joutunut 19,6 % parisuhteessa olevista naisista (22,2 % vuonna 1997).
Entisen puolison väkivallan tai uhkailun kohteeksi on joutunut 49 % avio- tai avoliitossa olleista naisista (49,9 % vuonna 1997). (Ks. lähde 1)
Vuosina 2000-2004 perheväkivaltaan kuoli keskimäärin 23 naista vuodessa. Näistä keskimäärin 17 vuodessa oli parisuhdeväkivaltaa. Vuosina 1995-1999 vastaavat luvut olivat 25 ja 20. (Ks. lähde 2)
Vaikka poliisin tietoon tullut perhe- ja parisuhdeväkivalta on kasvanut, suurin osa naisiin kohdistuvasta väkivallasta jää poliisilta piiloon. Poliisin tilastojen mukaan naisiin kohdistuva perheväkivalta on lisääntynyt vuodesta 1997 vuoteen 2005 47 prosenttia ja parisuhdeväkivalta 38 prosenttia. Kaikesta perheväkivallasta naisiin kohdistui 79 prosenttia, parisuhdeväkivallasta 90 prosenttia (vuosien 1987-2005 keskiarvo) (Ks. lähde 3)
Noin kaksi kolmasosaa väkivaltaa kokeneista naisista ei ole hakenut apua tilanteeseensa viralliselta taholta (esim. poliisi, terveyskeskus). Yli puolet väkivaltaa kokeneista naisista oli kuitenkin kertonut väkivallasta läheiselle ystävälleen.
22 prosenttia suomalaisnaisista kokee vuosittain sukupuolista häirintää. (Ks. lähde 4)
Raiskauksista vain pieni osa tulee poliisin tietoon, ja näistäkin vain harva etenee tuomioistuimeen saakka. Poliisin tietoon tuli vuosina 1999–2002 yhteensä 2 103 raiskausta tai sen yritystä. Syytteitä eri raiskausrikoksista ja niiden yrityksistä nostettiin samana aikana kuitenkin vain 327. (Ks. lähde 5)
Lähteet:
1) Heiskanen, Markku ja Minna Piispa (1998): Usko, toivo, hakkaus. Kyselytutkimus miesten naisille tekemästä väkivallasta, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Tilastokeskus, Oikeus 1998:12, Sukupuolten tasa-arvo, SVT; Piispa, Minna; Heiskanen, Markku; Kääriäinen, Juha ja Sirén, Reino (2005): Naisiin kohdistunut väkivalta 2005, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, HEUNI, Publications Series No. 51
2)Tilastokeskuksen kuolemansyytilasto
3)Poliisin tilastoimat perhe- ja parisuhdeväkivaltarikokset
4)Piispa, Heiskanen, Kääriäinen ja Sirén 2005
5)Kainulainen Heini (2004): Raiskattu? Tutkimus raiskausten käsittelemisestä rikosprosessissa, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 212, Oikeus 2004:16, Tilastokeskus
Tämä on taas sitä Tampereen naistutkimusta. Sen kuulun Tampereen tutkimukseen mukaan voidaan lähinnä vetää se johtopäätös, että 43,7% miehistä puhuu toisinaan omassa kodissaan kovalla äänellä. Voidaan vetää myös se johtopäätös, että osa naisista, erikseen kysyttäessä, pitää tätä kovaäänistä puhetta uhkaavana. Väkivallasta se tutkimus ei kerro mitään.
Poliisin väkivaltatilastot kertovat taas koruttomasti, että lapsella on suurin todennäköisyys joutua surmatuksi oman äitinsä toimesta. Sitä ei ilmeisesti Tampereella ole haluttu tutkia, kuinka uhkaavana lapset kokevat oman äitinsä heille huutamisen.
Eipä selvinnyt vieläkään kuinka monta avioeroa Suomessa vuosittain johtuu väkivallasta. Kaikenlaisia kiihkoilijoita löytyy kyllä mutta asiallista vastausta en saanut. Liekkö asiaton palstakin...
Joku halus taas selittää miksi miehiä PITÄISI syrjiä huoltajuusasioissa. Että jos mies saa asiallisen kohtelun ja lapset saavat pitää myös isän, niin mies onkin väkivaltainen.
Kaikkea te jaksattekin keksiä.
Naisetko ei ole väkivaltaisia? Kokemukseni mukaan asia on juuri päinvastoin. Yleistän oman ainoan vaimoni käytöksen koskemaan kaikkia naisia. Olette sadistisia lapsenhakkaajia kaikki.
sinun otoksesi onkin.
Kummallinen oma tulkintasi: "Joku halus taas selittää miksi miehiä PITÄISI syrjiä huoltajuusasioissa"
tää alotus tuntuu olevan jatkoa tuolla alempaa vatvotuille jutuille miten saada huoltajuus kokonaan isältä pois ja sinnekkin laitettu oikein kko,n päätös jostain tapauksesta missä isä oli velvotettu maksamaan tapaamiskulut. nyt sitten löytyy artikkeli missä miehet on väkivaltaisia vaikka niille on annettu huoltajuus. akkojen lätinää, samaa kastia te olette kaikki. yksisilmäisiä ja ahdasmielisiä, epävarmoja ja onnettomia. en ihmettele jos ukko lähti.
Oliko tämä keskustelupalsta?
Lohdutukseksesi voin todeta, että mieheni ei lähtenyt mihinkään. Eikö olisi hauskempaa pysyä keskustelulinjalla?
Kommentoin vielä tekstiäsi: "nyt sitten löytyy artikkeli missä miehet on väkivaltaisia vaikka niille on annettu huoltajuus"
Nämähän olivat yhteishuoltajuudessa eikä niille ollut annattu yh-huoltajuutta. Näyttää tosin tunteita nostavan pintaan ja asiallinen mielipiteiden vaihto jää taka-alalle!
Mikä riepoo? Ymmärrettävää että avioero ahdistaa mutta pitääkö se purkaa niihin joilla on sama kohtalo....
Kuten jo mainitsin, en pode eroa.
Halusin vain tarkistaa vastaustasi, mutta tunteesi ajavat nyt edelle.
Hyvää päivän jatkoa, myös Sinulle.
???
Meille miehiemme pahoinpidellyksi joutuneille naisille hoetaan aina, että kaikki miehet ei ole sellaisia. Yleistää ei voi eikä pidä, vaikka yhteen epäsikiöön olisikin törmännyt.
Ja niinhän se on. Pitäisi toimia myös toisin päin. Ei miestenkään pidä leimata ja tuomita kaikkia naisia, jos yksi oli epäkelpo.
Katkeruuteen ei kannata jäädä rypemään.
"oikein kko,n päätös jostain tapauksesta missä isä oli velvotettu maksamaan tapaamiskulut"
KKO se käsiteleekin tusinoittain huoltajuuskiistojen tapaamiskuluja.
onkin kolme,kaikki väkivaltaisia ja kahden heistä kanssa lapsia, joille molemmille lapset avioerossa.Toisen kanssa 10v aviossa,toisen 14v.Kolmannen kanssa 5v avoliitossa.Ei naisenkaan väkivalta heti ilmene.Kannattaisiko mielestäsi vielä yrittää uskoen että toisenlaisiakin naisia on.
huonoa miestä on osunut munkin kohdalle.
En silti suostu uskomaan, että kaikki ovat sellaisia. En sitten millään!
Sen tosin joudun jo uskomaan, että jostain kumman syystä sitä valitsee aina samantapaisen ihmisen. Ennen en uskonut, vaan kuvittelin, että yhden huonon kokemuksen jälkeen on kyllä silmää valita toisin.
Itse en aio yrittää enää kolmatta kertaa, mutta en silti usko, että kaikki miehet on samanlaisia, kuin mun kohdalle osuneet. Eivät varmasti ole!
Katkeruuteen jäämällä tuhoat vain oman elämäsi!
Toisenlaisiakin naisia on ja tiedät sen itsekin, mutta uutta suhdetta ei kannata edes harkita, ennen kuin olet sinut menneen kanssa.
Tätä elämää voi elää myös ilman parisuhdetta varsin mainiosti.
Minä ainakin olen ihan tyytyväinen ihan itsekseni.
Ketään syyttämättä tai syyllistämättä.
Sanotaan, että eronneiden uudet kumppanit, muistuttavat entistä puolisoa. Tiedostamattaan ihailee/etsii samoja piirteitä ja ominaisuuksia.
Ihminen toistaa omia virheitään niin kauan kunnes tajuaa, ettei lyö päätään enää seinään. Eräillä se kestää kauemmin, kuin toisilla.
Saitko pienenä lapsena selkääsi, oliko äitisi väkivaltainen? Ensin yrittäisin muuttaa oppimaani asennevammaa. Siitäkin voi opetella pois.
Ei ne kaikki miehetkään ratko ongelmiaan väkivallalla, joskin osa puhuu nyrkeillään, kun verbaaliset taidot on ratkaisumalliksi oppimatta.
miehet on enemmän väkivaltaisia. MUTTA on myös sellaisia äitejä, tämän tiedän myös kokemuksesta. Mutta enitenhän on niitä ihan tavallisia isejä ja äitejä. :) Onneksi. Minua ei oikeastaan näissä huoltajuus- tai palkka-asioissa (joista ylempänä keskusteltiin) kiinnosta tasa-arvo vaan ansioiden mukaan mennään, ei se sukupuoli saa olla määräävä tekijä, myöskään tasa-arvoa vaalittaessa. Jos on alkoholistipahoinpitelijä vanhempi niin hyvä vaan että toinen vanhempi sen yksinhuoltajuuden saa, oli mies tai nainen. Parastahan olisi jos kumpikin osaisi olla ihmisiksi ja vanhemmiksi.
Sellaiset tapaukset kyllä saavat veren kuohahtamaan, jossa lapsi annetaan äidille vain sen sukupuolen vuoksi vaikka toinen olisi kunnollinen vanhempi ja huoltajuuden saanut taas aiheuttaisi enemmän vahinkoa kuin haittaa.
Tutkimuksessa mm. "äitejä on pyydetty määrittelemään, miten heidän miehensä toteuttavat isyyttään."
Eli just joo, äidithän ne päättävät mikä on oikeaa ja hyvää isyyttä.
Hänen mielestään on oleellisen tärkeää sukupuolittaa väkivaltaa.
Hautanen painottaa myös sitä, että miehen väkivaltaisuutta ei ole tutkittu yhdessä isyyden kanssa. Eli ei oikeasti ole edes perehtynyt siihen vaikuttaako puolisoon kohdistuva väkivalta siihen millainen isä hän on lapsilleen.
Aloittajalta todelline provokaatio julistaa tällaista isät ovat väkivaltaisia -juttujaan.
Siksipä näihin ei kannata provosoitua :)
Aivan, sehän ei vakuta lapseen/lapsiin mitenkään, jos perheväkivaltaa on! Jos äiti hakkaa isää tai isä, äitiä niin se on oikein kehittävää lapsen kasvulle ja kehitykslle.
Tottakai se vaikuttaa lapseen, jos lapseen kohdistuu väkivaltaa. Rikostilastojen mukaan lapsella on suurin todennäköisyys joutua äitinsä surmaamaksi.
Tämä äitien lapsiinsa kohdistama väkivalta ohitetaan täysin huoltajuuksista päätettäessä. Lisäksi eronneiden äidin järkkynyt mielentila ohitetaan "naisellisuudella" ja "asiaan kuuluvana". Suurin osa lasten kokemasta erotraumasta on heijastetta äidistä.
"...naistutkimuksen laitoksen väkivaltatutkija.."
sieltähän se "totuus" on aina löytänyt. Tampereereen yliopiston naistutkimuslaitokselta! Samat akat levittivät maailmalle tiedon, että 70% suomalaisista miehistä hakkaa vaimojaan.
Tutkija oli kysynyt tutuilta ämmiltä ja naistutkimuksen laitoksen opiskelijoilta, onko näiden mies joskus suuttuessaan puhunut kovaäänisesti. Kovaääninen puhe oli tulkittu uhkaavaksi käytökseksi. Uhkaavaa käytöstä Tampereen yliopiston naistutkimuslaitoksen tutkija piti naiseen kohdistuvana väkivaltana.
Siis: 70% miehistä on väkivaltaisia parisuhteessa M.O.T.!!!
Miksi viittaat tähän tutkimukseen, jos haluat puhua sukupuolten tasapuolisesta kohtelusta huoltajuuskiistoissa?
Tässähän viitataan väkivallan huomioon ottamiseen huoltajuuskiistoissa. Haluatko sanoa, että mies on aina väkivaltainen ja nainen ei? Vai halutako sanoa, että kaikissa liitoissa on väkivaltaa? Vaiko, että kaikissa huoltajuuskiistoissa on kyse väkivallasta ja se pitää ottaa huomioon?
Tällä tutkimuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa syrjitäänkö miestä huoltajuuskiistojen ratkaisuissa vai ei. Ei yhtään mitään.
Jopa oikeuslaitos pitää kiinni siitä, että yhteishuoltajuuksia ei pureta vaikka näyttöä perheväkivallasta on, niin kuinka ne syrjii huoltajuuskiistoissa miehiä?
Aivan kuten kirjoitit "Tässähän viitataan väkivallan huomioon ottamiseen huoltajuuskiistoissa" Enkä missään ole sanonut, että mies on aina väkivaltainen! On se mies tai nainen niin asiaan pitää puuttua! Ihmeellistä on se, että asian esiin nostaminen saa vastarintaa ja tunnekuohun. Siitä ei siis saa puhua?
Enkä usko miesten syrjintään. Miehet eivät erota lastenvalvojalla tekemäänsä sopimusta, vanhempien väliseksi sopimukseksi ja niin ollen kokevat kokeneensa vääryyttä. Asenteet ovat miesten omissa päissään.
Kukas siihen voi puuttu, jos vanhemmat sopivat ja sitten itku alkaa?
Tunnekuohuinen purkauksesi on aivan sekavaa. Olen pahoillani, jos miehesi on puhunut sinulle kovaäänisesti.
Se, että on jotkut miehet suutuksissaan lyövät vaimojaan ei liene syy syrjiä meitä muita miehiä huoltajuuskiistoissa. Vai oletko eri mieltä?
Pitäisikö samalla logiikalla kaikkia äitiä kohdella vaarana lapsilleen sen vuoksi, että lähes kaikki lapsen murhat ovta oman äidin tekemiä?
Turha keskustella, kun kognitiivinen puoli tuntuu jumittavan.
Koeta pärjätä.
Mielestäni kertoo paljon "naistutkijoiden" kognitiivoisen puolen jumituksesta, jos tutkimalla muutamia perheväkivaltatapauksia, jotka ovat tietenkin hyvin ikäviä, vedetään johtopäätöksiä normmaleista huoltajuuskiistoista.
Toisaalta, juuri näitä naurettavia nollatutkimuksiahan sosiaalipuoli tilaa ja käyttää hyväkseen.
Joskus tulee mieleen, että naistutkimuksen metodit ovat suoraan Neuvostoliiton 50-luvun yliopistoista lainattuja.
Olkaa miehet miehiä.
Ajatelkaa avieroa uutena mahdollisuutena!
Mikään ei ole turhempaa kuin alkaa tappelemaan entisen akan kanssa, jostain pennuista ja elatusmaksuista.
Ei muuta kuin entinen akka ulos torpasta ja sitten vaan seuranhakupalstalle tarjoamaan akan paikkaa maataloon. Voitte uskoa, kuinka hyvin flaksi käy näinä aikoina.Nytkin on akkakokelaita tulossa useampi. On mistä valita.
Akkoja minulla on ollut paljon ja varmaan ehdin vielä useamman kokeilemaan ennen kuin heitän puurolusikan nurkkaan.
Minulla on kokemusta useammasta avioerosta ja on niitä lapsiakin tietty siunaantunut.
Palkastani menisi tietenkin melkoinen osa elareihin, mutta olen kylvömies ja elän pääosin maataaloustuen varassa. Mökkini on kiinnitetty lattiasta kattoon ja velkaa on reilusti enemmän kuin omaisuutta, joten ei ole akka päässyt velkaisesta talosta paljon hyötymään.
Palkkatuloja minulla ei juurikaan siis ole ja sen seurauksena elareita ei ole tarvinnut maksella.
Kyllä nuo akat aina käyvät valittamassa ja kinuavat pennuilleen vaaterahoja ja muita maksuja maksettavaksi.
Olenkin syvästi uskonnollinen mies ja olen toteuttanut herran opetuksia:
Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. ...
Olkaa siis miehet miehiä ja älkää itkekö pienistä.
Älkää miehet koskaan ottako vastuuta mistään ja syyttäkää aina kaikesta muita. Mielellään naisia.
Mutta älkää sitten ihmetelkö tyhjää ja tarpeetonta oloanne ja vierittäkö siitä syitä taas naisten niskoille.
Itsehän sellaiseen elämään pyritte.
Ruotsin malli myös Suomeen. Väkivaltaiselle ei anneta huoltajuutta ja tapaamiset valvotusti.
Mielipiteeni: Sukupuoleen katsomatta!
Kyllä! Ja tietenkin pitäisi äidin lapsilleen kohdistama kovaääninen puhe katsoa väkivallaksi. Katsotaanhan miehenkin kovaääninen puhe väkivallaksi vaimon taholta.
Lapset ahdistuvat äitinsä huudosta ja pissivät yöllä alleen. Näin on!
Taistelin lapsista loppuun asti mutta miehelle meni lähihuoltajuus. Sillä on parempi työ, paremmat tulot, isompi asunto ja asuu lähempänä lasten koulua. Mulla vuorotyö, pieni palkka ja katsottiin että olisi vaikeuksia järjestää varsinkin nuoremmalle hoitoa työvuorojeni takia. Miehellä on toinen nainen talossa. Se hoitaa lapset jos mies on työmatkoilla. Voi olla että tein virheen kun vedin pinnat sen muijan muutosta miehen luokse ja tölväsin suusta etten sitten hoida lapsia jos mies on matkoilla ellei se muija häivy talosta. Menin siihen tapaamiseen suoraan terassilta, että ei tainnut olla viisasta sekään. Nyt makselen pientä elatusapua vaikka mies ei olis halunnut. Niillä on kyllä varaa hoitaa kaikki niiden yhteiset lapset, kyllä mä sen tiedän, mut kyse on periaatteesta etten näyttäis huonolta äidiltä. Lapset on mun luona joka toinen viikonloppu. Mies tuo ja vie. Minä en niille nurkille mene vaikka olisi pakko.