Kertokaapa,te viisaammat,onko tavallista sellainen asia,että kun alkaa seurustelemaan,niin 3-5kk päästä tulee kriisi vaihde,eli tappeluja lähes joka päivä!
Tyttöystäväni sanoi eilen illalla,että se on tavallista seurustelu vaiheessa ja kun sen yli pääsee,niin suhde toimii!,sanoi että viisaammat psykologit yms. ammatti ihmiset ovat sanoneet,että ko. ajassa tulee ns. identiteetti kriisi ja kumpikin hakee rajojaan suhteeseen!
Meillä on ollut nyt varmaan reilun 2kk sellainen touhu,että parhaimillaan joka toinen päivä on jotain riitaa!
Mielestäni riitamme tulee siitä,että naisystäväni ottaa tressiä liikaa asioista ja sitten kiukuttelee minulle,josta tulee riita sitten.
Hän on vaihdevuosi iässä,mutten tiedä,onko ne syynä hänen käyttäytymiseen!?
Hän sanoo monesti minulle,että ärsytän häntä,johon minä olen sanonut,ettei hän riitävästi rakasta minua,eli jos rakastaa riittävästi,ei toisen läsnä olo mielestäni ärsytä toista!
Kuulema olen liian lähelle tunkeutuva,halaan liikaa ja pussaan liikaa ja hoen liikaa rakkautta hänelle!
Kertokaa te toise kokemuksistanne,miten on tuollainen kriisi vaihde,onko ollut muilla?
Minusta vaan,ikävä kyllä tuntuu,että tuo riiteleminen kaataa meidän koko suhteemme nurin!!!
Tyttöystäväni sanoi eilen illalla,että se on tavallista seurustelu vaiheessa ja kun sen yli pääsee,niin suhde toimii!,sanoi että viisaammat psykologit yms. ammatti ihmiset ovat sanoneet,että ko. ajassa tulee ns. identiteetti kriisi ja kumpikin hakee rajojaan suhteeseen!
Meillä on ollut nyt varmaan reilun 2kk sellainen touhu,että parhaimillaan joka toinen päivä on jotain riitaa!
Mielestäni riitamme tulee siitä,että naisystäväni ottaa tressiä liikaa asioista ja sitten kiukuttelee minulle,josta tulee riita sitten.
Hän on vaihdevuosi iässä,mutten tiedä,onko ne syynä hänen käyttäytymiseen!?
Hän sanoo monesti minulle,että ärsytän häntä,johon minä olen sanonut,ettei hän riitävästi rakasta minua,eli jos rakastaa riittävästi,ei toisen läsnä olo mielestäni ärsytä toista!
Kuulema olen liian lähelle tunkeutuva,halaan liikaa ja pussaan liikaa ja hoen liikaa rakkautta hänelle!
Kertokaa te toise kokemuksistanne,miten on tuollainen kriisi vaihde,onko ollut muilla?
Minusta vaan,ikävä kyllä tuntuu,että tuo riiteleminen kaataa meidän koko suhteemme nurin!!!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minullakai on suhteessa molemmat sellaisia luonteeltaan että kiukutellaan.. saattaa olla 4 riitää päivässä mutta yleensä tai oikeastaan aina päästään yli. Joskus ne riidat on ihan pieniä väsymyksestä aiheutuvia mutta toisinaan ne on ihan hirveän suuria.. kyllä se on ihan normaalia riidellä noinkin useasti kun mit äte riitelette.. Ja jos se sulle sanoo että liikaa rakastat häntä nii sillä vaan ei oo muuta tapaa pahottaa sun mieltä:D asiat on hyvin jos valitettaan noinki pienistä asioista. Veikkaan että siinäkin on vaan väsymys, kotityöt tai seksin puute etc.. riitelemäänki oppii aikanaan ja niistä oppii pääsemään poiskin aina helpommin... tosin jos nainen ei oikeasti tahdo olla isnun kanssa niin sitten tietenkin on eri asia. mutta kyllä riidat kuuluu suhteeseen. Ongelmia tulee aina!
...ei se pidä paikkaansa, itse en ainakaan ole siinä vaiheessa koskaan huomannut vastaavaa. Olettaisin kuitenkin että tuossa vaiheessa kun alkuinnostus alkaa olla ohi niin riitaa tulee mikäli pari ei oikeasti sovi yhteen. Minä esim. pistän merkille että naisesi suuttuu aina kun pehmoilet, mikä kuulostaa ihan loogiselta; ei nainen mitään pikkupoikaa halua vaan miehen, ja se tarkoittaa esim. sitä että nainen tarvitsee sinua enemmän kuin sinä häntä. Muuten hän on sinua vahvempi, ja naista kiinnostaa vain mies joka on henkisesti häntä itseään vahvempi.
Mun kulta on ollut aika "jähmee" osoittamaan tunteitaan. Päätin lopettaa suhteen, kun tuntui ettei hän välitä tarpeeksi ja se sattui, kun itse tykkäsi toisesta niin kamalasti. Tämän jälkeen hän halusi minut heti takaisin ja on "pehmoillut" enemmän. Nyt huomaan että tykkäähän se musta ja koska olen pöhkönä tähän kultaani, niin halipusut tuntuu vaan erittäin hyvältä. Jos joku nainen kimpaantuu siitä että mies osoittaa tunteitaan, se mun mielestä voisi tarkoittaa sitä että hänen tunteensa miestä kohtaan on epävarmat/heikolla pohjalla.
Pitää paikkansa että ensimmäisen ihastusajan jälkeen tulee aika jolloin pariskunta yrittää löytää tasapainoa suhteessa.Käydään valtataistelua, kohdataan pelkoja, määrätään tuelvaisuutta jne. Silloin on aika tavallista että riidellään. Muutamille tämä vaihe tulee noin 3-5 kk jälkeen, muutamille vasta vuoden jälkeen. Tyttöystäväsi on oikeassa että tästä löytyy jonkinlaista tieteellistä tietoakin.
Riitelystä ei ainkaan alussa kannata huolestua, yleensä se vain ”puhdistaa” suhdetta. Ja jonkinlaista riitelyä-kinastelua-kiivasta keskustelua on tavallista kaikissa suhteissa!(ei oma mielipide vaan tutkijan mielipide) Jos riitely on kuitenkin jatkuvaa, tai siihen liittyy toisen fyysisen tai psyykkiseen koskemattomuuden loukkaamista, kyseessä on tilanne johon ei kannata jäädä. Eikä kannattaa jäädä jos toinen ei osa riidellä oikein. Pitää osata lopettaa ajoissa, pyytää anteeksi ja pitäisi myöskin osata oppia riitelystä jotain. Jokaisella on stressiä ja ongelmia-kun suhde etenee niin opii väistämään turhia riitoja, antamaan tilaa toiselle ja ymmärtämään toisen näkökulma asioista. Aikuiset ihmiset ymmärtävät että näin on ja osaavat nauraa itselleen jälkikäteen.
Kannattaa kuitenkin muistaa ettei kukaan jaksaa elää JATKUVAN riitelyn keskuudessa, joten kannattaa oppia asioita nopeasti jaminimoida riitelyä. Jos rakastaa toista niin on myöskin valmis keskustelmaan avoimesti asioista.
mahdoit huomioida miestäsi ja mikä on tilanne tällä hetkellä? Nyt voi taas lopettaa miehen huomioimisen, kun sait uhkailtua hänet takaisin silittelemän sua?
olet väärän henkilön kanssa...
Tuossa vaiheessa kaiken pitäisi olla paremmin kuin hyvin. Sanotaan että 7 vuoden kriisi on ensimmäinen parisuhdekriisi....Kaikille ei tule edes sitä.
Tietysti parit joskus riitelevätkin, mutta rajansa kaikella. Eihän tuollaisessa suhteessa ole kenenkään kiva olla.
Sellasta se vähän on täälläkin. Tosin ollaan nuorempia ja oltu yhdessä vasta reilu vuosi mutta kun kaksi tulisielua toisiinsa rakastuu niin se on menoa se... Jos riidat on rajuja niin on sitte se rakkauski hellyyttä ja lähellä oloa ja toisesta tykkäämistä niin että ihan kipeetä tekee. Mut tää on meidän elämää, joka alkaa jo tasaantua onneks. Oli se jossain vaiheessa samanlaista, kaikesta pikkuasioista pitikin tapella. Toisilla ihmisillä kun on ihan oikeitakin ongelmia niin tuntuu niin turhanpäiväiseltä riidellä jostaki tiskeistä tai pyykeistä. Kriisejä tulee ja menee. joku joskus sanoi, että suhteessa sellaset kriisihommat tulee keskimäärin vuoden, viiden vuoden ja 7 vuoden taitteessa. Tiedä sitten kuinka pitää paikkaansa.
aivan normaalia, että alkaa riitelyt.
naisesi on oikeassa siinä että se oma identiteetti alkaa muodostua, omia rajoja haetaan ja se "symbioosivaihe" mikä on rakastuessa (kun kumpikin on toisissaan kiinni) lähtee pois, ja tilalle tulee erillisyysvaihe. se tulee kummallakin eri aikaan, joten naisellasi se on alkanut ensin, koska sinä haluat vielä olla hänessä kiinni.
riitelyitä tulee aina, kun kaksi erilaista ihmistä eriliaista perheistä erilaisine historioineen alkaa elää yhdessä. mitä muuta edes kuvittelet. jos sulla on siskoja tai veljiä niin tiedät että riitelet niittenkin kanssa vaikka ne tulee samasta perheestä.
elä missään nimessä ainakaan lopeta suhdetta eläkä loukkaannu toisen erillisyyden tarpeesta, nyt te haette omia uomianne ja ne asettuvat paikoilleen ajan kuluessam jolloin asiat "ratkeavat" kuin itsestään.
ole kuullut. Voipi riippua niin monesta asiasta.
Jos asutte saman katon alla jo tiivistä yhteiselämää, niin toki riitoja helpommin tuleepi.
Mut jos vain seurustelette ja asutte erikseen, niin ei kai riitoja vielä...
Ite olen "seurustellut" puolisen vuotta, yhteen en halua muuttaa, itsenäisyys ainakin nyt tärkeää.
Meillä ei kyllä riidellä, erimielisyyksistä jutustellaan.
Ja ollaan molemmat aikas lepposia tyyppejä, huumorilla menty monta kiperää tilannetta. Ja annetaan tilaa toisillemme sekä omille menoille, jutuille.
Minä enemmän halittelen ja suukottelen, mies saisi mielestäni olla aktiivisempi kaikissa jutuissa. Jospa se sieltä heräilee, harkitsevainen kun on.
Kyllä me olemme melkein heti asuneet yhdessä,en ensi treffien jälkeen asunut montaa päivää omassa asunnossa!
Tuo psykologin siskon vastaus oli mielestäni hyvä,kiitos siitä ja kiitos tässä vaiheessa kaikille asiaan kommentoineille!
Olemme päälle 40v pari. Olemme olleet yhdessä 3v, joista asuneet pari vuotta yhdessä.
Naisena kaipaisin enemmän läheisyyttä, haleja, pusuja.
Riitelyä meillä ei ole, mutta yhteisiä keskusteluja kaipaisin enemmän. Hän toivoo aiheen, josta keskustelemme..
Asioistahan voi aina keskuskustella, miksi aihe ??
Kaikissa meissä on vikamme..
Asia, joka häiritsee, on puhtaus.. Miksi täytyy toista pyytää peseytymään ? Miksi hän kuvittelee, että alusvaatteet vaihdetaan kerran viikossa ??
Ei ole kovin kiva huomauttaa jatkuvasti peseytymisestä, mutta eikö asia ole itsestään selvää, tullessamme syömään pestään kädet tai tullaan lenkiltä mennään suihkuun ?????
Minulle se on itsestään selvyys.
Surullista, jos suhde kaatuu siihen, ettei toinen pidä huolta puhtaudestaan. Tulee vain mieleen mikä on normaalia ?? Normaalia ei ole pyytää toista peseytymään. Olen nätisti sanonut asiasta, mutta hän vain nauraa. Koskaan ennen, en ole miestäni joutunut pyytämään peseytymään.
Kaikilla meillä on omat ongelmat, koskaan asiat eivät mene niinkuin suunnitelee tai kuvittelee...
Ei riidat todellakaan kuulu parisuhteeseen. On totta että rajat täytyy hakea ja se saattaa aiheuttaa erimielisyyksiä, mutta jatkuva kinastelu ei ole normaalia. Me ainakin kyetty keskustellen käymään "säännöt" selviksi.
Ja ensimmäinen vuosi oli yhtä tunteen paloa, ei toisen läheisyydestä meinannut saada tarpeeksi.
Mielesstäni tuollaista ei kannata sietää. Olipa nainen minkä ikäinen tahansa, ihan selvästikään hän ei ole kykeneväinen sivistyneeseen tapaan selvittää erimielisyydet..
Jos meillä jompaa kumpaa rupeaa kovasti kiukuttamaan, meillä on tapana lähteä käymään lenkillä yksinään tai tiskata tai tehdä jotain sellaista, johon ylimääräisen kiukun pystyy purkamaan, ettei sano toiselle mitään sellaista, jota joutuu vähän ajan päästä katumaan. Kun tilanne on hiukan rauhoittunut omassa mielessä, keskustelemme siitä, syyttämättä toisiamme, etsimättä vikoja toisistamme.
Tähän mennessä on toiminut hyvin, mitään ei ole jäänyt hampaan koloon eikä yhtäkään henkilökohtaisuuksiin menevää loukkausta ole ilmoille päästetty. Rakkaus on vain syventynyt ja nyt, kuuden vuoden jälkeen, häitä odotellaan..
Et varmasti ole ansainnut kumppaniksesi riitapukaria, jollainen naisesi tuntuu olevan. Etsi jostain käsiisi John Grayn Miehet ovat Marsista, naiset venuksesta, lukekaa se kirja (kertoo miesten ja naisten välisistä eroista ja siitä kuinka tullaan keskenämme parhaiten toimeen) molemmat ja miettikää mitä suhteeltanne haluatte vai haluatteko mitään..
Yleensä riidan aiheet läpikotaisin,etä tuliko riitaa tyhjästä!
Tämä on ensimmäinen suhde,jossa riidat käydään heti melkein läpi,ja puhutaan asiat selviksi!
aikaisemmissa suhteissani,emme ole riitaa käsitelleet kunnolla läpi,mutta tässä nykyisessä käsittelemme,se on sellainen asia,josta pidän kovasti,ettei kummallekkaan jää mitään hampaankoloon!
Olen edelleen sitä mielta että jatkuvat riidat eivät kuulu normaaliin parisuhteeseen. Alkuperäisessä viestissä itsekin sanoit jotain että pelkäät riitojen takia koko suhteen kaatuvan..
En oikein ymmärrä.. Nyt sanotkin että on hyvä että riitojen kautta saatte käytyä asioita läpi..
Tiesitkö, että on muitakin tapoja käydä asioita läpi kuin riiteleminen? Esimerkiksi ihan normaali keskustelu! Ei ole hyvän parisuhteen merkki jatkuvat riidat ja pelko, että suhde kaatuu niihin.. Ehkä teidän pitäisi opetella muita kommunikoinnin tapoja..
Ja jos tyytyväinen olet tilanteeseen, ja tunnet ettei mitään ole hampaankolossa, miksi ihmeessä puit asiaa tällä palstalla etkä kumppanisi kanssa?
en oikein ole tyytyväinen tähän riitelyyn,mutta muuten suhtkoht tyytyväinen tähän suhteeseen,seksiä saisi olla vähän enemmän ja se,että saisin halata ja pussata ja helliä "tyttöystävääni" enemmän,ettei hän koe sitä ahdistavana!
ei mielestäni tälläinen riitely ole normaalia,välillä on hyviä päiviä,välillä ei!
Mutta luin tuossa muutamasta asiantuntija palstalta,että ritely kuuluu asiaan!
No jaa, on meillä ainakin miehen kanssa välillä jos jonkinlaista nokkapokkaa. Sellaisia riitoja, että huudetaan, käydään käsiksi tai nukutaan eri sängyissä ei ole. Eli siis ollaan eri mieltä -> pikku riita -> sopu. Välillä menee hermot jos toinen on rasittava, mutta siitä voi kyllä sanoa. Luulisi miehen itsekin tajuavan, että on rasittava, jos pitää matkia jotain Kummelia 24/7 ja kikkailla kaikkea tyhmää samalla. Tai jos minä kiukuttelen jostain tyhmästä...
No, meillä ei tule riitaa pienistä asioista ja jos joku asia ihmetyttää, siitä voidaan keskustella. Eli siis meillä ei riidellä lainkaan, ja molemmat ollaan tilaan varsin tyytyväisiä :)
Ollaan tosiaan asuttu yhdessä nyt noin viisi vuotta (yhdessä oltu reilu kuus), molemmat ollaan varsin sopuisia ja rauhaa rakastavia aikuisia ihmisiä. Jos joku pikku juttu joskus ärsyttääkin toisinaan miehessä, pystyn hymähtämällä sivuuttamaan asian. Jos se rupeaa mielessäni paisumaan, lähden lenkille hakemaan vähän etäisyyttä ja itsekseni ensin pohdin miksi se ärsyttää.. Ja kotona voin rauhallisesti ja asiallisesti sitten mainita, jos jotain mainitsemisen arvoista keksin. Sama toimii toisinkin päin.
Ei riidat ole normaaleja sen enempää parisuhteessa kuin missään muussakaan ihmisten välisissä suhteissa. Ne aiheuttaa vain pahaa oloa ja kiukkuisena tulee sanottua asioita, joita hetkeä myöhemmin todennäköisesti katuu. Ja vaikka anteeksi voi ja pitääkin pyytää vääriä sanojaan, mutta saattaa ne kiukuspäissään lausutut sanat silti jäädä itämään sen toisen mieleen, että todellako se kuitenkin niin tarkoitti..
Mielestäni ihmisten pitäisi opetella pikkuisen puremaan huultaan ja miettimään tovi ennen kuin harkitsemattomia mielipiteitään tuo julki. Ei se tarkoita, että asiat pitäisi niellä ja tukahduttaa, vaan että hetken miettisi ennen kuin puhuu.. Moni suhde kestäisi pidempään..
No, ei pikku riidat maailmaa kaada. Ymmärrän kyllä mistä puhuit, mutta pitääkö se heti toinen vaientaa jos tämä nyt omaa hyvää oloaan tuo ilmi matkimalla vaikka sitten kummelia? Sama asia meillä, mies tykkää lauleskella vaikkei sävelkorvaa ole lainkaan ja välillä se tosiaan ottaa hermoon, mutta ajattelen vain: "mikähän minuakin risoo kun en haluaisi että toinen on hyvällä tuulella.." Ja sitten lenkille ja lenkin jälkeen pusu kullan poskelle ja hymyillen todeta vaikka: "piti taas lähtä meidän mestarilaulajan aariota vähän karkuun"
Niin uskon että erimielisyydet kuuluu normaaliin parisuhteeseen, riidat ei. Erimielisyyksistä voi puhua, riidat aiheuttaa enimmäkseen pahaa oloa, vaikka anteeksianto ja -pyyntö kuuluvatkin kuvaan.
Ja tietysti jos paljon on yhdessä, sen toisen pienet "viat" välillä saattavat ärsyttää, mutta se on mielestäni sen ongelma jota se ärsyttää eikä sen jolla se "vika" on, ellei se toista tahallaan ja tarkoituksella loukkaa.
Mutta niin, tämä on minun mielipiteeni asiaan. En usko että on yhtään arumenttiä olemassa, jolla mieleni saisi käännettyä, että riiteleminen olisi normaalia. Uskon niiden tässä keskustelussa usein mainittujen ammattilaistenkin tarkoittaneen nimenomaan että erimielisyydet kuuluvat asiaan, ei riidat..
Onko sinusta normaalia että riidat, jotka saavat sinut miettimään eroa, olisivat normaaleja?
Tuossa tuohon yhteen kohtaan äsken vastasin ja vastauksessani mm. totesinkin että uskon niiden asiantuntijoidenkin olevan sitä mieltä, että erimielisyydet ovat normaaleja ja asiaankuuluvia, ei varsinaiset riidat.
No, en viitsi uudelleen pitkää juttua kirjoittaa, lue alapuolelta "miten sen nyt ottaa.." -otsikoitu juttu, jos kiinnostaa..
Erimielisyydet voi purkaa muutenkin kuin riitoina.
Siihen en osaa sanoa, miten pitäis toimia, jos toinen ei halua häntä halittavan pussailtavan, koska meillä ei sellaista ongelmaa ole koskaan ollut.. Jonkun asianhan se täytyy mieltä painaa, jos ei toisen kosketusta halua.. Mutta puhuminen auttaa, koettakaa vaihteeksi ilman äänen korottamista, ihan vain kokeilu mielellä?
Olen samaa mieltä asiasta,ei ole riidatonta parisuhdetta,mutta tämä alkaa käydä sietämättömäksi,kun on parhaillaan joka toinen päivä riitoja!
Eilen illalla se sanoi,että oletko huomannut,ettemme sovi yhteen,johon sanoin,että olen huomannut!
Saa nähdä,miten käy,mutta katson päivän kerrallaan eteenpäin ja jos huonosti käy,muutan pois yhteisestä asunnosta,jota hän ei kumminkaan toivoisi!
Sanoi eilen illalla,ettei hän rakasta enään minua niin paljon kuin alku aikoina!