heippa. meillä 5vkon ikäinen tyttö. Itkut alkaneet nyt muutamana iltana, ja parisuhde alkanut menemään aihan alamäkeen, miehen kanssa ennen lasta meni tosi kivasti, keskustelimme asioista, pystyttiin asiat selvittämään puhumalla. Nyt vaan tuntuu tosi kurjalta, kummatkin väsyneitä yöt valvotaan ja vauva itkee illat, vissiin koliikin alkua :(. Harmittaa kun miehen kanssa menee huonosti, koko ajan tiuskitaan ja ollaan pahalla päällä, asioista ei oikeen enään jutella. tuntuu et keskenäinen aika on jäänyt pois kokonaan. Vaikka lapsi on haluttu niin tuntuu silti että kun jää puolison tuki kokonaan pois, on aika "yksin" vaikka onkin kaksin tässä tilanteessa. Miten muut on kokenut parisuhteen ja vauvan tulon? miten olette asioista päässeet eteenpäin? väsyttää ja masentaa... jatkuvasti sukulaiset soittaa että koska tulette kylään tai voiko teille tulla, inhottaa sanoa että nyt on väsymys niin paha että ei oikeen nyt sovi.
parisuhde ja lapsi
väsynyt
62145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun väsyttää, sitä helposti jättää lähtemättä esim. kyläreissuille, mutta se voi viedä tilannetta vielä huonommaksi. Kun on liikaa neljän seinän sisällä, niin alkaa väsyttää entistä enemmän - joten rohkeasti vain kylään, huolimatta siitä vaikka vauva olisikin itkevää sorttia, se voi piristää oloa kun käy muissa maisemissa. Itse olen huomannut olon olevan virkeämpi kun käy jossain tai joku käy meillä. Muista myös päivittäinen ulkoilu, se piristää. Jos et heti aamusta jaksa lenkille, lähde vaikka illemmalla.
Koettakaa jakaa vauvan hoitoa siten, että molemmat saa ladattua akkuja vuorotellen. Ettei kumpikaan pääsisi väsähtämään liiaksi.
Mulla on 9vk vanha tyttö ja on kans ollu samoja ongelmia,että miten sitä voi pitää parisuhdetta yllä. Tyttö osaa aloittaa itkun aina just oikeeseen aikaan, kun yritetään miehen kans harrastaa seksiä tai muuta vastaavaa. Sit kun tyttö nukkuu hyvin ja ois aikaa niin mä oon liian väsyny eikä jaksa mikään kiinnostaa. Nytkin mun mies lähti baariin parille jo toisen kerran tänään. Musta tuntuu, että se ei oikein viihdy kotona, vaikka ei sitä myönnäkään, kun oon kysyny. Helppohan sen on lähtee, kun mun on pakko jäädä vauvan kans kotiin. On itselläkin välillä aika yksinäinen olo, vaikka en oo yksin.
Noinhan siinä usein käy...ja jos asialle ei tee mitään, alamäki voi vaan jatkua ja jatkua. Liian monet pienten lasten vanhemmat eroavat tänä päivänä, osittain varmaan juurikin noista syistä.
Meillä oli aluksi myös aika hankalaa, mutta kun sen siten tiedosti ja aloimme asian eteen tekeen töitä, suhteemme parani huomattavasti, voisi jopa sanoa että syventyi entisestään.
Yritämme huomata toisemme paremmin ja järjestämme pieniä arkisia yhteisiä hetkiä aina kun vaan mahdollista. Esim saatamme syödä kynttilän valossa tms "kliseemäistä". mutta toimii, näin arki ei ole ainaista vauvan hoitoa ja kireetä tunnelmaa.
Voimia!
miehen kanssa melkoisesti kun molempia väsytti jatkuvasti. Mies meni töiden jälkeen monesti treenaamaan ym.. joten olin kotona vauvan kanssa yksin. Olen ottanut väsymyksestä ja ahdistuksesta huolimatta vieraita kuitenkin vastaan. Sanonut ettei olla oikein priimakunnossa väsymyksen vuoksi mutta hauska että piipahtavat juttelemaan. Kyllä ihmiset ymmärtävät yllättävän hyvin. Kannattaa muutenkin olla armollinen itselleen ja hyväksyä, että miehen kanssa mahdollisesti etääntyy vauvan synnyttyä. meillä poika on 10 kk ja kun yöt saadaan nukuttua niin menee paljon paremmin. Meidän tuttavapiirissä vauvaperheillä on todella raskasta ja juuri avioerojakin tapahtuu paljon kun lapset ovat pieniä. Voimia Sinulle ja yritä ajatella että myöhemmin tilanteenne helpottuu. Voit puhua asioistasi neuvolassa.
Kerro että et ole saanut levätyksi ja ennenkaikkea juttele jonkun läheisen ns. uskotun ihmisen kanssa,pyydä reilusti apua ,kyllä samanlaisia tilanteita on varmasti ollut muillakin . Koeta ensin levätä ja sitten jutella miehesi kanssa. Voimia ja Paljon onnea vauvan johdosta.
Me oltiin aikoinamme avioeron partaalla, kun väsytti niin hirveesti. Koskaan ei saanut nukkua ja ei ollut muita aikuisia kenen kanssa puhua ja olin vihainen ja katkera ukolle joka oli töissä, jossa oli muita aikuisia. Sai puhua aikuisten asioita. Mä olin kotona vauvan kanssa ja kaikki tuntui rajatulta.
Huomasin neuvolan seinällä ilmoituksen äiti-vauva -kahvilasta ja päätin lähteä sinne, missä on muitakin aikuisia. Ehkä saisin heiltä vinkkejä kuinka pärjätä vauvan kanssa. Löysin myös avoimen päiväkodin, jossa oli paljon muita äitejä ja heillä oli saman ikäisiä vauvoja ja vanhempia lapsia mukana. Piristyin huomattavasti, kun oli seuraa ja näin etten ole ainoa, joka painiskelee samojen itku- ja uni- ja päivärytmi- ja syöntiasioiden parissa.
Itse hankin kantoliinan ja rintarepun, jossa kanniskelin vauvaa ja kädet olivat kuitenkin vapaana. Kantoliina oli hyvä hankinta. Vauva nukkui hyvin ja kulki hyvin mukana siinä.
Meillä oli mummot ja vaarit heti tarjoamassa apua, että voi ottaa vauvan viikonloppuna yhdeksi yöksi niin että vanhemmat saavat nukkua ja palautua. Ja aika usein oltiin yötä yhdessä mummolassa ja mummo nousi yöllä syöttämään pullosta. Se on onneksi kuitenkin lyhyt aika. Siitä pitäisi kyllä selvitä.
Meillä on vanhin 5v. ja toinen on 10kk ikäinen. Nuorempi valvottaa nyt suurin piirtein joka toinen viikko. Yhden viikon se nukkuu ja kerää voimia, että jaksaa seuraavan viikon yöt huutaa. Tyttö juoksuttaa lähinnä isäänsä, koska minä olen sanoutunut yöpalveluista tytön tullessa 6 kk ikään, jolloin yösyötöt jäivät pois. Nyt neiti on oppinut kävelemään tukea pitkin ja kävelisi yötkin. Meille on myös tulossa kolmas vauva ja vähän huolestuttaa tulevat yöt. Mutta olen lohduttautunut, että samalla painolla ne menee kuin tähänkin asti.