heissan. opiskelen tässä hammashoitajaksi ja olen tekemässä päättätyötäni hammashoitopelosta ja haluaisin mielelläni kuulla erilaisia tarinoita, mikä hammashoidossa pelottaa ja miten hammashoidosta voisi tehdä "mukavamman" paikan vai voiko mitenkään.
minulle voi myös kirjoittaa aiheesta mailina osoitteeseen [email protected]
kiitos jo etukäteen avustanne opinnäytetyössäni!
minulle voi myös kirjoittaa aiheesta mailina osoitteeseen [email protected]
kiitos jo etukäteen avustanne opinnäytetyössäni!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensimmäinen pelon paikka on se istuin, jossa laitetaan lähes makuulle - minulla on aina tunne, etten saa hengitettyä ko. asennossa.Toisekseen istuimessa tuntuu, ettei siitä noin vaan pääse pois..
Seuraava on ne kaikki hökötykset, jotka tungetaan suuhun.
Kirkas valo
Tässä on 50 vuotta mennyt, eikä pelolle tunnu tulevan loppua. Ainoastaan yhden kerran pari vuotta sitten lääkäri onnistui paikkaamaan hyvin pienen reiän ilman puudutusta - muuten en yleensä anna tehdä mitään ilman - vaikka sattuuhan se piikinkin laitto.
Tämä pelko alkoi kansakouluajoista, jolloin porattiin isoilla porilla ja käsiin tungettiin puuvillapallo ja ilmoitettiin että purista tuota kun sattuu.
Kaiken lisäksi kerran jouduin porattavaksi poljettavalla porakoneella..
Hampaita poistettiin tuolloin kakarana ilan puudutuksia..
Mukavammaksi.. ? jaa-a.
Aikaa, rauhallinen lääkäri ja mahdollisimman varovasti eteneminen.
Lapsuuden kauhuja ei saa päästä pois vaikka ne tiedostaakin.
Pitää muistaa kertoa koko ajan että mitä tekee, minä en enää ikinä uskalla ottaa juurihoitoa koska se sattui 14 vuoden ikäisenä aivan hirveästi.. Eikä saa jutella kenenkään muun kanssa kun potilaan, jos poraa tai mitä toimen piteitä tekeekään! Itse tunnen ainakin olon paljon turvallisemmaksi jos vain minulle jutellaan, eikä hölistä pullataikinoista niin kun tämän kaupungin hammaslääkärit tekevät.
Jo pelkkä poran ääni saa minut lähes katatoniseen jännitystilaan. Kokemukseni mukaan puudutuksesta huolimatta poraaminen saattaa joskus vihlaista tosi kammottavasti. Tästä on jäänyt sellainen kammo, että vaikka poraus ei jollain kerralla sattuisi lainkaan, jännitän silti koko operaation ajan niin paljon, että jälkenpäin tärisen ihan hervottomana. Kaikenmaailman rentoutuskikat on kyllä kokeiltu, tuloksettomina.
Olisikohan äänetön pora mahdollinen?
Toisaalta olen kyllä omalta kohdaltani miettinyt hampaideni hoidattamista sedaatiossa. Ainut este on tuo kevytnukutuksen kallis hinta. Ihmettelenkin miksei se ole yleistynyt enempää? Tai ylipäätään miksi kukaan hammaslääkäri ei ole ikinä siitä minulle maininnut, vaikka olen jo vuosia panikoinut pelkoni kanssa.
Onneksi löysin siitä tietoa netistä! Miksi ihmisten pitäisi nykyään enää kärsiä kohtuuttomasti hampaiden hoidosta, kun kaikki muutkin asiat on tehty niin helpoiksi?
kuin röntgeniä (jos paljastuu taas lisää infektioita)sekä hampaanpoistoa. Mutta on tässä ollut pitkä matka, lapsena 1960 luvulla joutui kaikennäköisten sadistien käsittelyyn. Ensin haukuttiin pystyyn ja sitten porattiin kovalla kädellä ilman puudutusta.
Vaikeinta oli silloin kun oli muuttanut omaan kotiin ja piti itse tilata hammaslääkärille aika, ei millään saanut sitä tehtyä, kun pelkäsi niin kauheasti. Mutta sitten löytyi kerran ihana hammaslääkäri enkä millään vaihtais, vaikka kunnallisessa olisi halvempaa. Pelkään kuitenkin mennä kunnalliseen kun ei tiedä mikä tyyppi siinä tulee vastaan, ja kun kuulemma on niin kauhea kiire. Tärkeintä hammaslääkärissä on mielestäni psykologia ja käyttäytyminen, sekä tietysti vankka ammattitaito.
pelko alkaa jo ajan varauksen tekemisestä.sitten penkin kallistuksesta ja tarkistuksessa siunaillaan huonointa purukalustoa mitä on koskaan on nähny.on tosiaan rohkaisevaa.