eilen pitkästä aikaa.. viimeks näin häntä yli 3kk sitten.. ei varsinaisesti seurusteltu, mutta erittäin lähellä sitä.. hän oli ihana mies, palvoi maata mun jalkojeni alla.. lähetteli ruusuja ym. en oikein tiedä mutta jotenkin aloin luisumaan pois hänen luotaan. loppu viimein en vastannut puheluihin ym. tapasin uuden, nyt seurutelen hänen kanssaan.
eilen alkoi vanhat tunteet nousta pitntaan, huomasin haluavani hänet. tiedän hän haluaa minut edelleen. oli kuulemma ostanut tuliaisia ja joululahjankin.
ei tiedä että seurustelen, enkä tiedä miten kertoisin.. (monimutkanen juttu(niin kuin ne aina on))
kuitenkin haluan hänet, tykkään hänestä ja rakastan nykyistä enkä halua luopua hänestä vaikka hän ei (jos näin voi sanoa) ole niin "ihana" ja herrasmies kuin tämä toinen.
ihan kauhea tunne, aivan kuin olisin eksyksissä..
en tiedä mitä tehdä..
eilen alkoi vanhat tunteet nousta pitntaan, huomasin haluavani hänet. tiedän hän haluaa minut edelleen. oli kuulemma ostanut tuliaisia ja joululahjankin.
ei tiedä että seurustelen, enkä tiedä miten kertoisin.. (monimutkanen juttu(niin kuin ne aina on))
kuitenkin haluan hänet, tykkään hänestä ja rakastan nykyistä enkä halua luopua hänestä vaikka hän ei (jos näin voi sanoa) ole niin "ihana" ja herrasmies kuin tämä toinen.
ihan kauhea tunne, aivan kuin olisin eksyksissä..
en tiedä mitä tehdä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minua ottaa tuommoset naiset kyllä päähän niin pahasti että.... ensin jätetään ja sitten ollaan vonkumassa takasin kun ei tiedetä mitä halutaan, minä en kyllä takasi ota jos on ensin jätetty.
olisin vonkumassa takaisin? en, vaan että toisaalta haluisin olla hänen kanssaan. ja että välillä ikävöin. mikä luultavasti on ihan normaalia. ja hän itse sanoi haluavansa minut takaisin, minä en ole hänelle sanonut sanaakaan sellaisesta.....
Turha tulla tänne parkumaan.
parkunut mitenkään.. ennemminkin mielestäni tuo oli jokseenkin pohtiva kirjoitus...