Eli avovaimo pitää ihmeellisenä kun tykkään nukkua olohuoneen sohvalla varmaan 5-6 yötä viikosta. Olen usein yhteisessä sängyssä kunnes hän nukahtaa ja kömmin sitten sohvalle jossa saan paremmin unta. Onko tälläinen siis tavatonta?
nukkumisesta
:vielä:
172102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
onhan se kun parisuhteessa elät.
avovaimosi kannalta.
Hän varmaan tuntee itsensä loukatuksi ja hylätyksi kun et viihdy hänen vieressään vaan pakenet sohvalle.
Miltä sinusta mahtaisi moinen tuntua?
Eikä haittaa vaikka mies nukkuis päällään seisten vessan matolla. On meinaan niin herkkäuninen että melkein hengittelykin häiritsee ja valvottaa. Ja ei saa nukkua kyljessä kiinni kun tulee kuuma.
Ei ole avioliittoa kaatanut vaikka mies on nukkunut toisessa huoneessa herkkäunisuutensa takia jo kaksikymmentä vuotta. Nyt on alkanut vaivaamaan kun hän joskus harvoin tulee viereeni nukkumaan, silloin oma uneni häiriintyy.
Itse toivoisin, että meillä olis sama tilanne. Ei se toisen kuorsaamisen kuuntelu ole niin mukavaa. Ja en ole koskaan tykännyt nukkua sylikkäin. Tulee kuuma . Tarvitsen tilaa.
minä ostin itselle parhaan mahdollisen sängyn 300 eur ja nukun siinä yksin :D
Joskus otan avovaimon kyytiin joka nukkuu tavallisesti toisessa huoneessa.
En jaksa sen kuorsausta kuunnella.
Mies monesti nukahtaa sohvalle tv:tä katsoessaan, itse menen yleensä aikaisin makkariin nukkumaan. Minä kyllä tykkäisin jos ei nukahtelis sohvalle.. Toisen lähellä on turvallisempi ja mukavampi nukkua ja olla.. Jos se tahallaan nukkuis aina sohvalla, en tykkäis.. Yksinkertaisesti siksi, että ajattelisin että jos se ei halua nukkua vieressäni, se ei halua muutenkaan olla lähelläni.. Päivät kuluu niin rutiineissa ja arjessa ettei toiselle jää paljon aikaa, onneksi on edes yöt kun saa olla vierekkäin ja sylikkäin koko yön.. :)
ei kait muualla nukkuminen ole mitenkään ihmeellistä jos siihen on tosiaankin jokin syy, unettomuus, kuorsua johon kylläkin kannattaa hakea apua, yms mieltymykset. Tietysti jos toinen osapuoli siitä kärsii olisi asiasta tosiaan juteltava. ei suoralta kädeltä mitään vaihtoehtoa voi pitää ainoana oikeana. Itse henkilökohtaisesti haluan nukkua aina mieheni lähellä ja usein alamme nukkumaan niin että olen mieheni kainalossa josta siirryn sitten pois jos tulee liian lämmin yms. Kultani kainalo on maailman paras paikka nukahtaa ja siihen on nukahdeltu jo toistakymmentä vuotta.
Miehen kainalossa on mukava olla, mutta siihen en nukahda helpolla. Nukahdan parhaiten viileässä, lomallakin käytän tuuletinta nimenomaan yöllä.
Itse en pysty nukkumaan miehen vieressä hänen kuorsaamisensa takia, enkä koskaan ole ollut mitään kainalotyyppiä. Ahdistaa ja tulee kuuma. Miehen mielestä suhteessa on jotain vikaa jos pariskunta ei nuku yhdessä. En jaksa enään kuunella koko yötä moottorisahan ääntä, enkä kestä sitä unissaan potkimista ja tönimistä. Olen uhannut jos en saa nukkua eri huoneessa ja rauhassa, lähden pois. Onneksi emme ole vielä kauan olleet yhdessä, ehkä mies löytää jonkin vähemmän herkkäunisen kuin minä.
jos mieheni nukkuisi jatkuvasti eri huoneessa. Muutamat sohvalle nukahtamiskerrat antaisin anteeksi.
Minusta on ihana nukkua mieheni vieressä.
Mites teillä erillään nukkujat suhteen hellyys- ja seksiasiat hoidetaan? Teettekö öisin "vierailuja" toisen luo?
voi harrastaa seksiä? Hommat hoituu päivälläkin tai illalla eikä meillä ainakaan kukaan kärsi läheisyyden puutteesta koska yleensä yöllä olisi hyvä keskittyä siihen nukkumiseen.
Kyllä seksihommat hoituvat erinomaisesti, ei se edellytä nukkumista vierekkäin samassa sängyssä tai edes samassa huoneessa. Sänky ja yö on nukkumista varten. Seksiä voi harrastaan missä ja milloin vain, eri tavoin. Ei se ole mitenkään sidottu yöaikaan ja/tai sänkyyn. Itse en ole "läheisyys/kainalossa nukkuja" tyyppiä. Tarvitsen ja vaadin tilaa ja rauhallisen yöunen, herkkäunisena saisin muuten "hepulin" eikä sellainen suhde kauan kestäisi, kokemusta on. Tämä asia ei korreloi mitenkään minulla toisesta välittämiseen. Itse asiassa se osoittaa, että välittää tosissaan, ja haluaa säilyttää sovun suhteessa antamalla itselleen ja toiselle nukkumisrauhan, lähimmäisen ajattelua parhaimmillaan puolin ja toisin.
Seksiasiat ja hellyys hoidetaan meillä, ennen kuin nukahdetaan. Vessareissulla voi käydä ihan hyvin halimassa toista, mutta yleensä joo emme muutenkaan harrasta seksiä unissamme, joten... ;=)
Syy erilleen nukkumiseen on se, että minä nukun tosi levottomasti ja se häiritsee ymmärrettävistä syistä miestä. Kävelen unissani, saatan sylkeä ja jopa töniä tai potkia miestä. Lähes aina puhun unissani. Mies taas kuorsaa, mitä minä en siedä. Olemme tietysti molemmat herkkäunisia, minä alkuillasta ja mies aamusta. Ja mies tietysti kuorsaa alkuillasta ja minä kierin ja olen levoton aamusta. :=) Jos molemmat olisimme nk. "normaalinukkujia", varmaan nukkuisimme samassa sängyssä. Mutta koska kumpikaan ei ole, tyydytään sitten tähän. Lääkärillä ollaan molemmat univaivojen takia käyty ja vastaus on, että asialle ei oikein mitään voi tehdä. Hyvä uni on kuitenkin niin tärkeää töissäjaksamisen ja hyvän mielen kannalta, että ennemmin luovumme vierekkäin nukkumisesta kun unesta. Ei parisuhteesta tulisi yhtään mitään, jos koko ajan väsymystä kiukuteltaisiin toisillemme.
menen usein aamuyöstä sohvalle lukemaan, kun herään enkä saa enää unta.Sitten nukahsan siihen vielä hetkeksi. Tykkäisin lukea sängyssä, mutta valo herättäisi toisen.
Kyllä siitäkin parisuhde kärsii, jos toisella on jatkuvasti univajetta huonon nukkumisen takia. Onhan siitä viime aikoina kirjoitettu paljon miten liian vähäinen uni vaikuttaa esim elintoimintoihin ja psyykeen. Ja jos ne ei ole kunnossa, se vaikuttaa kyllä muuhunkin. Oikeastaan hyvin nukkujalta itsekästä ajatella, että toinen ei saisi nukkua siellä missä saa paremmin nukuttua. Pitäisi ajatella toisen terveydttakin eikä omaa vain omaa olitilaansa.
miten ja missä parhaaksi näkee, mutta kyllä siitä pitää parisuhteessa selvästi sopia ja löytää molemmille passeli ratkaisu.
Se on sitä toisen huomioon ottamista.
Kahdeksanvuotisen seurusteluni aikana (mies viikonloppuisin luonani)nukuttiin aina erillään. Mies olkkarin vuodesohvassa, minä omassa sängyssä makuuhuoneessa. Myös nykyisen kumppanin kanssa tämä järjestely. Toimi hyvin silloin, ja toimii nyt.
Kumpkin saa rauhassa nukkua ja kunnon levollisen yöunen, joka on minulle ja muillekin elinehto. Kuorsaamisen, hikoilun ym. (oman ja toisen) takia en pystyisi nukkumaan hetkeäkään samassa sängyssä, enkä samassa huoneessa. Tarvitsen tilaa nukkumiseen, ja ahdistun valtavasti jos pitää olla jonkun toisen läheisyydessä hermostuneena hikoillen.
Onpa muuten muutama muutoin hyvin alkanut suhde kaatunut tähän asiaan, kun mies ei ole ymmärtänyt/halunnut ymmärtää. Onneksi nykyinen (ja ex) ovat samaa mieltä kanssani.
Myös eräs vanhempi pariskunta (sukulaisia) nukkuvat eri huoneissa, samoin vanhempani. Ja ehkä juuri siksi heillä niin hyvin meneekin....