Toivottavasti joku muukin pystyisi kääntämään EDES YHDEN anopin/apin "neurooseista" omaksi huvikseen, kuten täällä on käynyt ;) Anopillani niitä tosiaan riittää, ja ne jaksaa vuodesta toiseen ärsyttää ja v***taa, mut kyllä niistä on mieheni ja ystävieni kanssa monet naurutkin naurettu.
Lienenkö sitten vaan itse sekoamassa, mutta kun noita anopin tekemisiä/sanomisia on seuraillu niin aika koomisiahan niistä useimmat on... Kerrottakoon nyt esimerkkinä anopin ikkuna neuroosi; joka kerta meille tullessaan anoppi kiertää talomme ympäri ja tulee takapihan ovesta sisälle. Ja sisälle tullessaan toteaa "kyllä noista ikkunoista näkee niin selvästi sisälle". Hetken istuttuaan ja ikkunoista ulos tiirailtuaan seuraava vakio kysymys on: "kulkeekos tuossa tiellä paljon porukkaa?" Anopin ensimmäinen kommentti oli kun ekan kerran meillä tuli käymään kesken muuton (eli mitään verhoja/sälekahtimia ei todellakaan oltu ehditty vielä asentamaan)"voi kauheeta noita ikkunoita! Noihin on kyllä saatava heti jotkut rätit!! Tuostahan näkee ihan suoraan kun tulet pesulta!!" Noh, täytyypä myöntää, että viime aikoina olen anoppia kiusatakseni vetäny sälekaihtimetkin ylös, kun tiedän anopin tulevan kylään. Onpahan sitten jotain näkemistä kun se siellä meiän takapihalla hiipparoi ja kyttää kuinka hyvin meille sisälle näkyy :)))
Lienenkö sitten vaan itse sekoamassa, mutta kun noita anopin tekemisiä/sanomisia on seuraillu niin aika koomisiahan niistä useimmat on... Kerrottakoon nyt esimerkkinä anopin ikkuna neuroosi; joka kerta meille tullessaan anoppi kiertää talomme ympäri ja tulee takapihan ovesta sisälle. Ja sisälle tullessaan toteaa "kyllä noista ikkunoista näkee niin selvästi sisälle". Hetken istuttuaan ja ikkunoista ulos tiirailtuaan seuraava vakio kysymys on: "kulkeekos tuossa tiellä paljon porukkaa?" Anopin ensimmäinen kommentti oli kun ekan kerran meillä tuli käymään kesken muuton (eli mitään verhoja/sälekahtimia ei todellakaan oltu ehditty vielä asentamaan)"voi kauheeta noita ikkunoita! Noihin on kyllä saatava heti jotkut rätit!! Tuostahan näkee ihan suoraan kun tulet pesulta!!" Noh, täytyypä myöntää, että viime aikoina olen anoppia kiusatakseni vetäny sälekaihtimetkin ylös, kun tiedän anopin tulevan kylään. Onpahan sitten jotain näkemistä kun se siellä meiän takapihalla hiipparoi ja kyttää kuinka hyvin meille sisälle näkyy :)))
Vastaukset 12
Vanhimmat
kun tuollaisista pikkuasioista jaksetaan ärsyyntyä. Myös omalla anopillani (kuten meillä kaikilla) on omia tapojaan. Ketä tuollaiset kommentit satuttavat?
Nyt alan itse lähestyä anoppi-ikää ja olen joutunut katsomaan asioita vähän eri vinkkelistä. Ainut asia, mistä olen onnellinen, on juuri se, että hyväksyin anoppini sellaisena kuin hän on, tapoineen päivineen. Sekä siitä, että osasin pitää suuni kiinni, vaikka joskus vähän potuttikin, se kannatti. Myönnän, että olin todella lapsellinen.
Tänä päivänä anoppini on minulle yhtä rakas kuin äitini, jolla myös on niitä omituisia omia tapojaan. Olemme toki kaikki erilaisia ja jokaiselle täytyy suoda oikeus elää omanlaista elämää.
Peräänkuuluttaisin suvaitsevaisuutta ja laittakaa hyvä kiertämään. Ilkeydestä ja pahasta kärsii eniten aiheuttaja itse.
Olen nimimerkki "surullista" kanssa samaa mieltä.
Elämä menee kyllä todella monimutkaiseksi, jos kaikesta small talkista toinen loukkaantuu.
Joskus ihmetyttää, että nyt kun sanotaan suomalaisten vihdoin oppineen puhumaan toisilleen, sekään ei ole hyvä.
Miksi toisen puheiden takaa pitää kaivaa syvempiä merkityksiä?
Kaikkihan meistä päästelevät lähes päivittäin sammakoita. Ja väliin joku työkaveri on oikein pahalla päällä ja päästelee suustaan kohtuuttomia.
Mutta sellaista elämä on.
Onko todella parempi puhua vähän, harkitusti ja ihan yleisistä asioista?
Sellaisia ihmissuhteitako me kaipaamme?
Kaikissa suhteissa on aallonpohjia ja aallonharjoja. Ja kun monet sanovat, etteivät halua olla tekemisissä esim. anopin tai miniän kanssa, siitä vain sitten elämään omillaan ilman sen kummempia kohinoita.
Mutta kun ikää kertyy yli 30 tai yli 40, asiat rupeavat näkymään toisellakin tavoin.
Ketjun avaajalle: Minä sanoin juuri yhtenä päivänä hyvälle tuttavalleni, joka muutti uudelle asuinalueelle omakotitaloon, ihan samalla tavoin: Peitä tuo iso ikkunasi. Motiivini oli, että pelkään hänen puolestaan. Alueella on paljon puistoaluetta, tunnen sen vanhastaan ja siellä on parina viime vuonna sattunut useita talon takaovesta sisääntunkeutumisia. Tuttava on paljon yksin öisin ja iltaisin.
Eikö sanomisen voi nähdä myös toisesta huolehtimisena?
Entä päivä, jolloin ketään ei kiinnosta, vaikka olisimme saaneet minkä tahansa kauhean viestin? Kenen puoleen silloin kääntyy sellainen, joka ei itse ole koskaan jakanut hyvää mieltä ja empatiaa toisille?
No voi ei...Täällä on nyt ymmärretty koko asia ihan väärin!! Tuo alkuperänen viesti oli tarkotettu ihan vaan hauskaks jutuks, kun täällä monet anopeista/apeista kerrotut jutut on niin "vakavia". Tarkotus vaan oli sanoa että kun ei kaikkea ota ihan niin kauhean vakavasti, niin aika koomisiahan ne tilanteet loppuinlopuks on. Vai eikö se muka kuulosta koomiselta, että yli vuoden ajan tuo sama kuvio on toistunu, siis että anoppi kiertää takapihan kautta sisälle ihan vaan sen takia että voi taas jälleen kerran todeta että aika selvästi teille näkyy sisälle..??!!??(ja aika outo käsitys teillä small tallkista...) Ja kyllähän meillä normaalisti ikkunat suljetaan kun illalla tulee pimeetä ja sisällä palaa valot. Viimestään siinä vaiheessa kun pesulle ja yöpuulle menon aika tulee. Alkuillasta ikkunat voikin olla auki, mut ei meitä häiritse se jos joku ohikulkija sattuu sekunninajan näkemään kun meillä istutaan sohvalla ja katotaan telkkaa tai imuroidaan tai luetaan lehteä/kirjaa, mitä nyt ihmiset tuppaa normaalisti kodeissaan tekemään! Eli ei tässä ole syytä surkuiluun eikä kukaan ole loukkaantunut! Niin ja kun tuota ikääkin kirjoittajalla on sen 30, niin tosiaan olen alkanut näkemään asiat toisella tavoin. Olen alkanut kaivaa huumoria niistä asioista, jotka ennen on ärsyttäny ja monista (anoppiin liityyvistä) asioista en jaksa enää etes päätäni vaivata. Kyllä tässä on jo nähty mikä se on, eikä se siitä muuks muutu :)
Sitaatti:
"Noh, täytyypä myöntää, että viime aikoina olen anoppia kiusatakseni vetäny sälekaihtimetkin ylös, kun tiedän anopin tulevan kylään. Onpahan sitten jotain näkemistä kun se siellä meiän takapihalla hiipparoi ja kyttää kuinka hyvin meille sisälle näkyy :)))"
Vitsi on sellainen, että kaikki osallistujat nauravat hilpeinä. Ei sellainen, että yksi pidättää kyyneleitään, kun muut nauravat.
Ymmärrän, että esimerkilläsi haluat osoittaa, että anopillasi on turhanpäiväinen huoli, mutta eivät kaikki tosiaan pysty olemaan luonetavasti huoneissa, joihin ulkopuolelta näkee selvästi.
Siinä ei ole mitään huvittavaa. Joten olen sitä mieltä, että oma käytöksesi on ilkeyttä, kun nostat verhot anoppia kiusataksesi.
Pitäisi ottaa huomioon toisenkin tunteet, vaikka muka "oma tupa, oma tapa"-ajattelu olisi kuinka tärkeää tahansa.
Hän voi olla ihan oikeassakin, joka tapauksessa huolissaan.
Ei siinä pitäisi olla mitään nauramista.
Menetteleekö anoppi sitten oikein, kun kurkkii ikkunan takaa toisten olkkareihin?
Kuuluuko sinun kasvattaa anoppiasi?
Ei saa kurkkia, verhot ylös, naurettettavaa, että kiertää taloa. HYI.
Mitäs, jos keskittyisit vain kasvattamaan lapsiasi.
Mitä sitten jos verhot nostetaan ylös, tai mitä väliä joa anoppi kurkkii sisään jne.. Katsokoon, tai nosta verhot tai laske, älä leiki.
Miksi pitää kiusata, lasten touhua.
Jos jutut on ns. verhoasteella niin voi ei, onko
oikeita huolia silloin olemassakaan.
...anopillani on vähän sama ongelma, jos ulos näkyy liikaa samoin kuin hänen mökkinsä upealla maisemapaikalla on täynnä pajukkoa verhona ohi kulkeville veneille (siitä kulkee n. yksi vene/viikko). Ei se minua ärsytä, vaan laittaa miettimään oisko kyse jostakin vähän vanhakantaisesta ajattelumallista pienessä kylässä, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja suojautumalla saadaan jonkinmoinen hajurako tuttuihin.Tämän päivän kaupungeissa ihmiset pitävät näkymät koteihinsa vapaina, eikä vieraista ohikulkijoista olekaan väliä.
Osaisko kukaan valaista lisää?
Mutta kannatan sitä huumoria. Kun annat tilaa anopillesi ihmisenä saat sitä silloin itsekin. Anopin hupsutukset samoin kuin sinunkin hupsutukset mahtuat silloin samaan tilaan ja voit nauttia elämästäsi anopista huolimatta :)
Näistä harmittomista/hauskoista piirteistä tuli mieleen oman anoppini huoli, että mieheni kanssa jätämme lieden päälle ja tulee tulipalo...
Olimme aika nuoria kun muutimme yhteen ja anopin yleinen huoli selviytymisestämme kai kulminoitui siihen hellaan. Hän surkutteli, että "mitähän tästä tulee, ette te varmasti muista edes hellaa sammuttaa..."
On jäänyt mieleen. Eikä se hella ole koskaan vanhingossa jäänyt päälle :o)
Meillä muuten verhot kuuluu mieheni, ei anoppini, neurooseihin. Kun muutamme uuteen asuntoon pitää verhot aina ripustaa ensimmäiseksi. Minusta tärkeämpää olisi esim. ruoat kaappiin tai astiat tai vaatteet, mutta ei. Verhot pitää laittaa ensin, vaikka niiden silittämisessä ja laittamisessa menee vaikka kuinka kauan ja ehtisihän ne myöhemminkin.
Eivät ne vanhat ihmiset turhia pelkää.
Muistan kuinka äitini pelkäsi vanhainkodissa, että hän saa sokeritaudin, kun hänelle syötetään "sokeritautisten ruokaa".
Pan-suolan hän väitti kivenkovaan räjähtävän, jne.
Äitini ei ollut ollenkaan dementoitunut, mutta kaikenlaiia pelkoja kyllä oli neuroottisuuteen asti.
Tulihan niitä todellisiakin tilanteita. Vanhempani joutuivat muuttamaan, koska koko yhtiö myytiin rakennusliikkeelle.
MInä järjestin heille asunnon vastavalmistuneesta kerrostalosta. Äitini ei koskaan sopeutunut sinne, vaan valitukset olivat jatkuvia. Eräs pysyvä valituksen aihe oli asunnon ulko-ovi, joka aukeni päin naapurin ovea. Jos molemmat sattuisivat avaamaan ovensa ihan yht´aikaa, ovet olisivat kolahtaneet yhteen. Eihän se nyt maailmaa olisi kaatanut, mutta äitini jaksoi ja jaksoi naputtaa asiasta.
Hän asui siinä n. parikymmentä vuotta ja sinä aikana ei kolahdusta sattunut kertaakaan.
Kun tyttäremme oli asunut asunnossa äitini jälkeen toistakymmentä vuotta, tällainen tapaus tosiaan sattui, siis kerran yli kolmessakymmenessä vuodessa.
Mieheni huomautti totisella naamalla, että siinäs sen nyt näitte. Ei mamma turhaan pelännyt.
ei ole ihan normaalia. Voithan sanoa anopillesi ettei teillä ole mitään salattavaa, joten ei haittaa vaikka joku näkisikin sisälle.
Ap kirjoittaa: Kun tämä asia nyt on näin paljon herättänyt mielipiteitä, tarkennettakoon vielä ettei tässä ole kyse anopin huolesta meidän turvallisuutta kohtaan vaan huoli siitä MITÄ MUUT AJATTELEE kun meille niin "estottomasti" näkee sisälle. Ja kun ei tuo anopin "tirkistely" rajotu vain meidän ikkunoihin vaan samalla kyttää myös naapureihin ja muistaa myös raportoida kuinka siellä "naapurin ukko maata rojottaa sohvalla". Ehkäpä tässä todellakin on kyse myös sukupolvien välisestä erosta, niinkun joku viisaasti kirjoitteli, että ennen sitä yksityisyyttä jouduttiin hakemaan sulkemalla verhot, kun kaikki tunsi toisensa. Onhan tuolla anopilla melkein 40 vuotta enemmän ikää...
Mutta en minäkään koskaan anopilla käydessä huomauttele sen tukkoon tilkityistä ikkunoista joista ei vahingossakaan pääse päivänvalo sisälle (niinkun nyt joku päiväsaikaan ulkoa sisään näkisikään, kyllä ne lasit sen verran heijastaa!), mutta anopilla on kumminkin oikeus huomautella meidän tavoista aina meillä käydessä. Että näin!