kun rakastuu/rakastaa, vaikka jotkut tiukkakaavaiset voivat olla toista mieltä, itse ihminen sellaisenaan on HYVÄ!!!
Ammatilla
ei väliä..
402148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Jos sattuu olemaan räätäli tai ompelija, voivat ne kaavat olla tärkeitä.
aina samaa kaavaa
syvällinen ja melko teoreettinen, joten haluan, että myös mun mieheni pitää olla ainakin ensin mainittua. Hyvä esimerkki olis vaikkapa kolmikantayhteistyö. Tyyppi, joka ei tiedä, mitä tuolla sanalla tarkoitetaan ja/tai ei osaa keskustella tosta(kin) aiheesta syvällisesti, ei ole mulle tarkoitettu. En jaksais myöskään ihmistä, joka ei koskaan ole uskaltanut liikkua juuri lapsuudenkaupunkinsa ulkopuolelle.
Käytännössä ammatilla ei joo kuitenkaan hirveästi merkitystä. Hyviä ja fiksuja ihmisiä joka alalla. Luontevimmaksi koen yleensä oloni tiettyjen alojen akateemisten seurassa. Tämä siksi, etten ymmärrä hevon veetä esim. sorvaamisesta tms. logistisista kysymyksista. Eri asia sitten, onko ne tyypit musta seksikkäitä.
Tarkoitin siis, etten ymmärrä hevon veetä sorvaamisesta tai logistisista kysymyksistä jne.
Sorge.Iski painovirhepaholainen.
ei toimi. Jos ihminen ei kykene loogiseen ajatteluun, sen kanssa on kyllä vitun vaikee keskustella mistään vähääkään syvällisestä. :D
yksioikoisia tyyppejä mä en jaksa.;) Annoit hyvän esimerkin. Sitä syvällisyyttä nyt vaan joko on, tai sitten ei.
* s*tana kun pitäis aina olla vääntämässä rautalangasta*
..turvallisuudelle sotatilanteessa, kun teet päätelmiä noin yksioikoisesti.
*Väänsin nyt vielä rautalangasta, kun et sä kuitenkaan ymmärtänyt äskeistä, huoh*
Hyppäätkö suohonkin heti, jos joku käskee?
Plaah.
arvostellut olit sattumoisin ap, niin eikö sinun kanssasi eri mieltä olevat sitten olekaan "HYVIÄ!!" ihmisiä?
Plääh.
Ja jotkut vielä jaksavat väittää, ettei koulutuksella ja sivistyksellä ole väliä. Kirjoja lukematon ihminen voi olla aivan yhtä kykenevä keskusteluun, anna mun kaikki kestää...
Jos vaikka lukisit nämä ensin, niin voit sitten jatkaa syvällistä keskusteluasi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Logistiikka
http://fi.wikipedia.org/wiki/Logiikka
Jos mulle tuon tarkoitit nimim. Justus Maximus, niin huoh: pakko todeta, että kyllä sillä luetun sisäistämisellä varmasti jotain merkitystä on.:/
Mähän sanoin, että koen oloni luontevimmaksi tietyn alan akateemisten seurassa, koska EN kovin syvällisesti ymmärrä logistiikasta jne. Se ei kuitenkaan (heh! viikon vitsi) tarkoita, ettenkö minä tietäisi, mitä logistiikalla tarkoitetaan. Sanoin henkilökohtaisena mielipiteenäni, että musta ammatilla on hiukan merkitystä (parisuhdetta sinä ajattelin). Kokemus on mun henkilökohtaisessa elämässäni osoittanut niin, jollakin toisella varmaan toisin.
harjoitan mm. työssäni, että lessonia en (no thanks;D) tarvitse siinäkään.
:)
kenelle sen tarkoitin, koska nimimerkkinne näyttävät elävän omaa elämäänsä.
Tekstistäsi päätellen se ei kuitenkaan ollut tarkoitettu sinulle, vaan kiistakumppanillesi. Tämän voinet päätellä myös viestihierarkiasta, jos se ei viestin sisällöstä onnistu.
Sinuna en myöskään menisi moittimaan toisen luetun ymmärtämistä, jos et itse käsittänyt että olen kanssasi samaa mieltä.
Justukselle!:) Luin varmaan hutiloiden. Sori.
Ei varmasti ole ihan oikeudenmukaista kaikkia kirjoittajia kohtaan (kuten ilm. nyt sinua Justus), mutta oon huomannut itsestäni sen, että nykyisin luen joskus vain puoliksi perehtyen kirjoituksia että vastaan puoliksi ajatuksella. Johtuu varmaan turhautumisesta ts. siitä, että liian monta kertaa täällä on saanut huomata, ettei vastaamiseen kannata panostaa.
Tuntuu lähinnä, kuin viskais helmiä jätetään sanomatta mille (en tarkoita nyt sua Justus), kun paneutuu aloittajan juttuun ja kirjoittaa pohditusti juttuja saaden sen johdosta vastaukseksi "mikä sä luulet olevasi?" tai "haista v*ttu h*uora!" Lisäksi ei täällä juuri erityisiä logiikan guruja paljoa näy olevan.
Mut täähän onkin vissiin soomi24 tai altenately suoli24. Viihteenä menee.
Mutta koulutusta on myös voinut hankkia ilman että paljoakaan on jäänyt päähän. Ja toisaalta voi olla hyvinkin lukenut, vaikka ei olekaan muodollisesti koulutettu. Anteeksi, jos haloin hiuksia, mutta koin pointin olennaiseksi.
Mutta toisaalta voidaan olettaa, että ihminen joka pyrkii kouluttautumaan muodollisesti, on myös kiinnostunut alastaan. Sinänsä on täysin yhdentekevää lukeeko osatakseen tentissä vai puhtaasti omasta mielenkiinnosta, mutta kirjoja lukematon ihminen ei voi olla sivistynyt.
Justus ei siedä sivistymättömiä henkilöitä seurassaan.
Justus tekee niin kuin Justus haluaa, tottahantoki.
Minulla on erittäin hyvä ystävä, joka ei todellakaan ole - sanotaan nyt sitten vaikka sivistynyt. Ei ole paljoakaan koulutusta, eikä lue kirjoja tai juurikaan seuraa tiedotusvälineitä. Hänen kanssaan keskustelut silti lentelevät vilkkaana kaikissa asioissa maan ja taivaan välillä. Hän osaa ajatella omilla aivoillaan, eikä siteeraa jotain ulkoaopittua. Minulle, korkeasti koulutetulle "sivistyneelle" ihmiselle, hän on avannut aivan uusia polkuja maailman näkemiseen, jopa uusia maailmoja.
Ystäväni kutsuu itseään useinkin sivistymättömäksi, mutta minusta hän on todella ihanaa seuraa. Ja kyllä hän tietää paljonkin asioita ja osaa paljon, mutta ei ole mikään kirjanoppinut. Tietenkin hän onkin aivan erityistapaus....
Tuskinpa sentään keskustelette maan asioista, jos toinen ei niitä juurikaan seuraa. Enkä usko, että myöskään taivaan, jos toisella ei sinne avaimia - eli tietoa ja sivistystä - ole.
Sinänsä ironista, että satuit käyttämään sanoja "maan ja taivaan väliltä", koska tuossa vertauksessa maa voidaan käsittää konkreettiseksi ja taivas abstraktiksi. Jotenkin kuitenkin arvelisin, että keskustelunne pysyy vahvasti konkreettisella tasolla.
Voin toisaalta ymmärtää, miksi nautit tuollaisen ihmisen seurasta. Hänhän on kuin lapsi, joka kohtaa jatkuvasti uusia, ihmeellisiä asioita. Monet niistä ovat aivan käsittämättömiä, kun tieto ei riitä niitä ymmärtämään. Mutta haluaako hän edes ymmärtää? Ja juuri lapsen asemessa hän onkin, mikäli asioista aletaan keskustelemaan hiukan ylemmällä tasolla.
Se, mihin viittaat sanoilla "ajatella omilla aivoillaan", voidaan käsittää myös pyörän keksimiseksi uudelleen.
Justus laittaa nyt kovia sanoja....
No, kieltämättä keskustelumme on ihan eri sfääreissä, mihin olen tottunut. Sanoisin, että syvällisemmällä tasolla.
Tieto ja ymmärrys, juuri tällaisia aiheita saatamme pohtia. Mitä se on se tieto ja miten sitä voi ymmärtää, mikä on tärkeää tietoa, onko turhaa tietoa...
Voi, tekis niin mieli kirjoittaa vielä vaikka mitä, vaikka tuosta lapsivertauksen osuvuudesta, mutta se ei ole mitenkään vähättelevää minun näkökannaltani. Mutta lauantai-illanvietto nyt vie aikani.... Mukavaa iltaa sinnekin!
Tahtoisi Justus olla kärpäsenä katossa, kun leidit keskustelevat tiedosta ja ymmärryksestä. Mahtaa olla moniuloitteista pohdintaa, jos kumpikaan ei ole tutustunut tietoteorian tai kognitiivisen psykologian perusteisiin.
Omakotitaloa on paha rakentaa ilman työkaluja, sama pätee tietotaloon.
Ammatilla ei kyllä ole parisuhteeseen mitään merkitystä. Näkökantasi on jostain tosi syvältä. Olet varmaan olevinasi jotenkin parempi kuin TOISET ihmiset. Häpeä ja kasva!
Mutta omakotitalon työkalutkin voisi tehdä itse. Kirvestä vaan takomaan ensin ja sitten tukkimetsään ja komia hirsitalo on kohta valmis... Idealismia...
Vähän tarkennusta: itse olen naispuolinen ja ystäväni vastakkaista sukupuolta ja havaittavissa voi olla myös konkreettisempaakin viehtymystä ystävän ominaisuuksiin, mikä saattaa tietenkin jossain määrin vääristää keskustelujen syvällisyyden arvottamista... kröhöm.
Mullahan nyt on jonkinlaiset perustiedot vaikkapa noista mainitsemistasi tietoteoriasta ja kognitiivisesta psykologiasta. Mutta asioita todellakin voi lähestyä myös erilaisista lähtökohdista. Nuokinhan on "vain" joidenkin keksimiä teorioita, joiden todenperäisyydestä sitten voidaankin olla montaa mieltä.
Minulle ei todellakaan ollut ihan helppo juttu ymmärtää tuollaista ajattelutapaa. Toki kunnioitin sitä hyväksyin sen toisen ominaisuutena ihan alusta lähtien, mutta meni aikaa ennen kuin tajusin sen ajattelutavan vahvuudet.
Itse asiassa minä haaveilen rakentavani vielä joskus vaikka aitan ihan konkreettisesti omin käsin. Samalla tavoin kuin niitä on joskus 100 vuotta sitten tehty. Nythän ne tilataan kataloogista vain valitsemalla ja tehtaan miehet käy sen siihen pystyttämässä. Aitta se on sekin, en kiellä. Mutta kumpi meistä, minä vai valmisaitan tilaaja silloin tietää enemmän aitan rakentamisesta tai vaikka puun olemuksesta ja ominaisuuksista tai vaikka kirveen teroittamisesta?
Ja seuraavaksi voisikin sitten jo rakentaa sellaisen kartanon...
Ammatti ei ole sattuma. Siihen johtavat taipumukset, ihmisen persoonallisuus, ei yksin koulutustausta. Työtehtävät taas muokkaavat ihmistä, ei tehtävissä eri tavoin. Ammatilla merkitystä on siinäkin, millaisia työpäivät ovat. Onko matkustamista, onko poikkeavia työaikoja vai virkamiestapaan säännöllisyys, tulevatko työt mukaan kotiin muutenkin kuin ajatuksissa, miten ihmissuhteet työyhteisössä raastavat.
Koulutukseen samoin kuin ammattiin hakeudutaan yleensä tietoisesti. Siksi ammatti kertoo paitsi ihmisen kiinnostuksista myös kyvyistä.
Termi 'duunari' lienee osuva sellaiselle henkilölle, joka tekee työtään ainoastaan sen takia, että saisi maksettua laskunsa.
Olet Justus osittain oikeassa. Jotkut (mutta huom: vain jotkut, eivät suinkaan kaikki!) duunareista varmaan arvostavat työssä ja toisissa ihmisissä erityisesti kykyä tienata mukavasti. Nämä puhuvat mielellään toistensa tuloista ja arvottavat itseään ja pärjäämistään muihin nähden pääosin tulojen perustalta. Kirjallisuuden ja kulttuurin harrastajat ovat näille homoja tai ihme hörhöjä. Tummaihoiset ihan kamala uhka, jne jne. Kärjistetysti: homojen ja huorien hommaa kaikki muu paitsi pornolehtien ja seiskapäivään lukeminen ja/tai meikkipussin päivittäminen.;)
MUTTA, mutta : täytyy kuitenkin muistaa, että luokkayhteiskunta on yhä voimissaan. Valitettavasti. Uskon, että tässä maassa on tänä päivänä hyvinkin paljon myös niin köyhiä perheitä, ettei jälkikasvulla yklsinkertaisesti ole mitään mahdollisuutta kouluttautua, vaikka haluaisi. Jos faija on iät ajat hakannut, fattan luukku ollut perheelle aina elinehto ja äipyskä ja isukki vetäneet viinaa kamaa päät ja suut täyteen, on niistä lähtökohdista varmaan aika vaikea arvostaa herrakööriä. Sitä varmaan vaan menis töihin maksaakseen laskunsa. Ihan olosuhteiden pakosta.
Kamalaa, että noin on.
Tyhmyydestä tai älykkyydestä ammatinvalinta ei suinkaan aina kerro. Yhteensopivuudesta (vrt.yhteiset intressit ja kiinnostuksen kohteet) parisuhteessa se voisi ehkä kuitenkin kertoa jonkin verran. Ei jokaisessa tapauksessa tietysti.
Näistähän voi olla montaa mieltä, mutta itse ainakin arvostan ammattiani ja osaamistani ja se on minulle paljon muutakin kuin vain lähde jolla saa laskut maksettua. Olen käsityöläinen ja käytän itsestäni juuri tuota duunari-termiä. Duunaan juttuja käsilläni ja hienoja duunaankin. Joitakin niistä voisi kuvailla jopa ylellisyystuotteiksi.
Yleensäkin käsillä tekeminen on usein paljon enemmän älykkyyttä ja luovuutta vaativaa toimintaa, kuin keskiverto toimistotyöläinen kuvittelee. Ne hommat ne vasta kuivia ja ykstoikkoisia voi olla, kokeiltu on.
Keskustelemme kaiketi tilanteesta Suomessa? Maassa, jossa koulutus on maksutonta aina tohtoriksi asti! Ja itse asiassa yksilö joka haluaa opiskella, saa sitä varten jopa rahallista tukea. Lisäksi kirjastojärjestelmä on kansainvälisesti verrattuna kiitettävä, lähtökohdista kouluttautuminen ja sivistyksen hankkiminen ei siis ole kiinni.
Oma asenne ja intressit ratkaisevat, lapsuuden koti vaikuttaa ainoastaan asenteiden ja arvojen osalta. Perheistä, jotka arvostavat koulutusta, kasvaa koulutettuja nuoria aikuisia. Eivätkä nämä perheet suinkaan aina ole rikkaita tai koulutettuja itse - Justuksen ystäväpiirissä on tohtori, jonka vanhemmat ovat kummatkin käyneet vain kansakoulun. Mutta silti nämä vanhemmat arvostavat koulutusta ja ovat korostaneet sen merkitystä lapsilleen, juuri sen takia ettei heillä itsellään ollut mahdollisuutta kouluttautua.
Nykyaikana luokka ei enää määräydy perhetaustan mukaan, vaan pääasiassa ihmisen omien kykyjen perusteella. Kellä tahansa on mahdollisuus nousta kansakunnan eliittiin, jos tahtoa ja taitoa riittää.
Alunperin tarkoitin valitettavan yleistä "mä oon vaan töissä täällä" -asennetta. Töihin mennään ainoastaan rahan takia, erittäin yleistä ruohonjuuritasolla. Toimihenkilötasolla ja johdossa ei tuolla asenteella edes pärjää.
Turisti käveli kadulla ja huomasi kaksi työskentelevää miestä. Turisti kysyi ensimmäiseltä mieheltä, mitä hän tekee. Mies vastasi: "Hakkaan tätä kiveä." Turisti kysyi toiselta mieheltä, mitä hän tekee. Toinen mies vastasi ylpeänä: "Rakennan katedraalia!"
Ensimmäinen mies on duunari, toinen ammattilainen.
Tarkoituksenani onkin koettaa nostaa duunari-termin arvostusta ja käytän sitä itsestäni aina kun vaan olen tekemisissä koulutettujen tai vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa. Samalla toki ohimennen kerron tarkemman ammattinimikkeeni ja mainitsen muutaman jutun minkä olen tehnyt johonkin hiukan arvokkaampaan julkiseen ympäristöön tai tunnetun henkilön kotiin.
p.s. Toimihenkilönä (jopa ylempänä sellaisena) kyllä tulee toimeen "Oon vaan töissä täällä" -asenteella. Ainakin valtion virastohommissa. Nimimerkillä Kokemusta On. Asenne oli tuo, kun hommat oli mitä oli, eikä ne suuremmin kiinnostaneet. Näissä nykyisissä yrittäjän hommissa ei ko. asenteella pärjää, mutta eipä sitä tietysti alan yrittäjäksi tulisi alettua, jollei hommat kiinnostaisi kympillä.
suojatyöpaikat ovat asia erikseen. Jos koko organisaation tavoitteena on kupata valtion budjetista mahdollisimman suuri siivu, ei työntekijöiltäkään muuta voi odottaa.
Yksityisellä puolella asenne on aivan toinen. Yksityinen yhtiö, joka toimii kuten valtionyhtiö ei pysy kauaa pystyssä.
Kyllä, puhe oli Justus Maximus hyvinkin Suomesta.:) Täyttä totta, että maksuton koulutus on etuoikeus, josta monet voivat vain haaveilla. Samaten juuri tuo maksuton kirjastojärjestelmä on hyvä juttu. Hienoa, etä otit sen esille.:)
Silti en usko tuohon, mitä kautta rantain ilmeisimminkin väität, että kaikki olisivat samalla viivalla taloudellisesti kouluttautumisen suhteen. Opintoraha on naurettavan pieni. Valtion lainatakaus pelkkä vitsi. Töissä käymällä opiskelija saa rahaa, mutta mitä jos opiskelijalla sattuu olemaan lapsia, hän sattuu sairastumaan tai joutuu ostamaan luentomateriaaleja, joita ei opintorahalla ostella (tai mitä nyt vain, nämä hatusta esimerkin vuoksi...)?
Kyllä ehdottomasti turvallisemmassa ja paremmassa asemassa taloudellisesti ovat aina opiskelijat, jotka saavat edes jotain taloudellista tukea vanhemmiltaan tai muilta sukulaisiltaan. Henkilöllä, joka ei opintotuen lisäksi yllättäviin tilanteisiin saa yhtään taloudellista tukea opintotuen ja opintolainan lisäksi, on varmasti Suomessa suurempi kynnys lähteä opiskelemaan vuosiksi kuin muilla. Tää on kallis maa elää.
tai ei, taloudelliset seikat eivät Suomessa estä koulutuksen ja sivistyksen hankkimista, M.O.T.
Mikäli ihminen haluaa kouluttautua ja sivistää itseään, onnistuu se aivan varmasti. Oma tahto ja taito ratkaisee, kaikki muu on tyhmien ja saamattomien selittelyä.
Vilpittömästi nostan sinulle hattua, jos kykenisit pärjäämään sen suuruisella summalla, mitä opintoraha on. Itse en nimittäin voisi edes kuvitella pärjääväni sen suuruisella rahamäärällä /kk tällä nykyisellä hintatasolla. En mitenkään.
Tai tietty joo hei! Jos opiskelija ahkerasti keräilisi mustikoita ja puolukoita syksyisin ja metsäsienisoppaakin keittelisi, niin sitten siinä varmaan pärjäisi hyvinkin.;D Opiskelija voisi toki myös esim. satsata hyvälaatuiseen telttaan, jolloin hän säästäisi vuokrakustannuksissa ja saisi itselleen hyvää ja terveellistä ravintoa. Päälle vois sitten teltassa vetää vaikka tujaukset Lasolia, niin pöhisisi elämä 'mukavasti'.:/
Argumenttia osa- aikatyön tekemisen mielekkyydestä puolesta esitetään usein tän asian yhteydessä, mutta mitä jos opiskelija ei jostakin syystä saa/ voi niitä tehdä, vaikka haluaisikin ( vrt. nuo aikaisemmat esimerkkini)? Sellaisiakin tilanteita voi ihmisen elämään tulla ja silloin erityisen merkittäväksi seikaksi taloudellisen selviytymisen kannalta nousee seikka, kenellä on jotakin omista teoistaan riippumatonta muuta taloudellista tukea (nauttimiensa valtion opintososiaalisten etuuksien lisäksi).
Uskon vakaasti, että taloudelliset seikat voivat hyvinkin estää ihmisen kouluttautumisen tän päivän Suomessa. Monessa tapauksessa toki ne kulttuurilliset tekijät (mm. kasvuympäristö, opitut arvot jne) ovat se pääasiallinen nuorta kouluttautumisessa ohjaava tekijä. Perheen taloudellinen asema vaikuttaa kuitenkin lähestulkoon kaikkeen.
Pesee siviiliammatit mennen tullen.
Olen samaa mieltä, jo työnikin puolesta.
On sillä väliä - ammatilla siis. Henkinen samankaltaisuus on tärkeää!
Ja lisää sontaa!!!!!
miks toi olis sontaa?
Niinpä. Ongelma on vain alkuun pääsyssä. Jos sosiaaliset kuviot ovat tyystin erilaiset, on alkuun pääsy melko vaikeata.
..NIIN EI MITÄÄN ONGELMAA..JOS ONGELMIA..SILLOIN EI TAIDA RAKASTAA??
ei se nyt iha noinkaa ehdottoman mustavalkeeta taitais olla.
ongelmii tulee. jopa sellasii, ettei voi olla yhes. vaiks sen takii, et se toine ei enää rakastakaan. ja silti voi jättää ja edellee rakastaa. ja kasvaa siitä sit lopulta pois.
et ei se rakkaus niihi oneglmiin loppuis tai silleenkää, et ongelmii ei tulis sillon ku rakastaa.
et tää olis sitä mieltä, et noin ehdoton asenne tois niinku vähä suorituspaineita?