Mikä siinä sosiaalisuudessa on niin tavoiteltavaa?
Miksi ei voida hyväksyä, että olemme metsäläiskansa, joka vaatii itselleen laajan reviirin voidakseen hyvin. Ei meitä ole tarkoitettu ylenmääräiseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.
Yltiöpäinen sosiaalisuuden ihannointi on johtanut siihen, että suuri osa aikuisväestöstä asuu yksin. Kukaan ei jaksa teeskennellä enää kotona, kun pitää päivät töissä teeskennellä olevansa sosiaalisempi kuin onkaan.
Oma lukunsa ovat maalta kaupunkiin muuttaneet.
Amerikkalaisista ei pitäisi ottaa minkäänlaista mallia.
Miksi ei voida hyväksyä, että olemme metsäläiskansa, joka vaatii itselleen laajan reviirin voidakseen hyvin. Ei meitä ole tarkoitettu ylenmääräiseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.
Yltiöpäinen sosiaalisuuden ihannointi on johtanut siihen, että suuri osa aikuisväestöstä asuu yksin. Kukaan ei jaksa teeskennellä enää kotona, kun pitää päivät töissä teeskennellä olevansa sosiaalisempi kuin onkaan.
Oma lukunsa ovat maalta kaupunkiin muuttaneet.
Amerikkalaisista ei pitäisi ottaa minkäänlaista mallia.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse ainakin olen juuri tyypillinen maalta kaupunkiin muuttanut jälkimetsäsuomalainen.
En itsekään ihmettele kaupunkiemme pahoinvoivaa väestöä tai sen suurta määrää, sillä geeneissämme oleva metsäläisyyttä tarvittiin vielä n. sata vuotta sitten, jotta olisimme pärjänneet eristyksissä, yksinäisyydessä, hiljaisuudessa tai pienissä perheryhmissä. Sata vuotta sitten vielä tarvittu ominaisuus ei noin vain häviä perimästämme muutamassa kymmenessä vuodessa tai etenkään vaihdu aivan vastakkaiseen ominaisuuteen.
Sinulla on varmaan jotain tutkimustuloksia asiasi vakuudeksi. Minä kun olen kuullut, että maalla asuvilla on enemmän työttömyyttä, köyhyyttä, alkoholismia ja niin mielenterveys- kuin fyysisiäkin sairauksia. Maalla kuollaankin nuorempina.
Minä tosin ihmettelen maaseudun pahoinvoivaa väestöä, koska hehän voisivat muuttaa kaupunkeihinkin...
otsikolla: "Suomalaisethan"
Myös se on minun käsialaa ja siinä joitakin perusteluja. En nyt ala tähän mitään tieteellistä dokumentaatiota kaivelemaan, mutta varmaan sitäkin löytyisi, jos tarve vaatisi. Täytyis kysellä historioitsijoilta, etnologeilta ja muilta kansantieteilijöiltä.
Kirjoituksen päättelyyn ei tarvita muuta kuin hieman historian tuntemusta.
Suomen sisälläkin hyvinvointi jakaantuu nykyään siten, että parhaiden voivat Lounaisrannikon suomenruotsalaiset, jotka ovat asuneet aloillaan jo kauan ja ovat muutenkin sosiaalisempia geeniperimältään. Kun ottaa tuollaisen lounais-koilis -akselin tarkastelun perusteeksi, niin huomaa helposti, että huonoimmin voivat suomalaiset asuvat nykyään siellä akselin koilispäässä, siis Lapissa, varsinkin Itä-Lapissa, Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja niillä seuduin. Siellä asuvat juuri ne ihmiset, jotka ovat geneettisesti lähimpänä metsäsuomalaisia, eli heidän elämäntapansa on viimeisenä muuttunut metsäläisistä viljelijöiksi ja sitä kautta jääneet paikoilleen ja oppineet sietämään lähinaapuriaan. Heidän on siis kaikkein vaikeinta noin perinnöllisesti ajatellen sopeutua tähän nykyiseen elämänmenoon, joka vaatii sosiaalisuutta, ulospäin suuntautuneisuutta ja kykyä markkinoida itseään.
Noita kyseisiä seutuja, kun vielä vaivaa työttömyys, niin sieltä me ihmisparat tullaan tänne eteläisemmän suomen kaupunkeihin toimeentulon perässä. Me kun ollaan tänne muutettu takaisin, mistä vielä erakoituneemmat esi-isämme pyyhkäisivät ohitse kohti pohjoista ja itää satoja vuosia sitten, niin tiedät kyllä, mistä löydät sellaiset nykyajan suomalaiset kenellä on suurimmat vaikeudet sopeutua hektiseen, yltiösosiaaliseen ja nykyaikaiseen elämänmenoon.
Ihan samat fiilikset. Varsinkin pääkaupunkiseudulla hirveät paineet olla ja tulla ja mennä, koko ajan pitäis olla sosiaalinen etc. Ahdistaa, mutta eihän sitä voi näyttää ihmisille. Sitten jos olet oma itsesi, eli välillä sosiaalinen, useimmiten ei, ihmiset eivät halua olla tekemisissä.
Ahterista.
En jotenkin jaksa ajatella niin, että suomalaiset olisi nostettu jostain kansojen laumasta valituksi kansaksi ja istutettu metsään. Sitten evästetty että siinä pysytte. Että se siitä tarkoituksesta. Itse tarvitsen sosiaalista elämää voidakseni hyvin. Tarvitsen yksinäisyyttäkin vastapainoksi. Mutta olla koko ajan yksin metsässä, pää hajoaisi.
Miten niin maalta muuttaneet ovat oma lukunsa? Etkö ajattele, että he ovat juuri niitä luonnolisen ympäristönsä pois vaihtaneita?
talvisen ilmastomme? Pitäisikö meidän ottaa oppia eläimistä, jotka nukkuvat talviunta (karhu, mäyrä..) tai vaipuvat talvihorrokseen (siili, lepakot...)?
Sopisiko meille paremmin talvi- kuin kesäloma? Itse mieluummin teen kesäisin töitä. Talvisin on vähemmän energiaa.
Tarkoitin, että maalaisten sopeutuminen kaupunkiin ei ole niin yksinkertaista. Sopeutuminen on näennäistä.
lähellä metsäkansaa, ei siitä mihinkään pääse. Turha väittää muuta.
Koko Suomenniemen asuttaminen perustuu siihen tosiseikkaan, että aina kun jossakin paremmassa asuinpaikassa (eli ilmastoltaan otollisemmassa ja lämpimämmässä) alkoi olla liikaa porukkaa, eikä alueen riistavarat tai raivatut peltoalat riittäneet elättämään enää enempää väkeä, niin ne uhkarohkeimmat ja hulluimmat erakot, jotka eivät niin toisten seurasta välittäneet, lähtivät taas painamaan syvemmälle korpeen. Tätä rataa se kulki. Kun tänne Suomenniemelle asti oli päästy, niin täällä se eteni sitten nykyisten maantieteellisten rajojemme sisäpuolella Lounais- ja Etelä-Suomesta kohti itää ja pohjoista. Perimmältään lähimpänä metsäsuomalaisia nykyään ovat siis Pohjois- ja Itä-Suomen asukkaat, joihin itsekin lukeudun.
Ei meitä mitenkään ole tänne valittu tai istutettu, vaan esi-isämme ovat tänne omasta halustaan tulleet. En tiedä ovatko sitten olleet niin hulluja ja erakkoja, että ovat mieluummin valinneet pimeän, kylmän ja synkän korven kuin seurustelun liian lähellä olevan naapurin kanssa, vai ovatko tulleet pelkästään nälän ajamina. Tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon uskon kuitenkin vahvemmin.
Suonissasi virtaa vieläkin metsäläistä verta, usko pois.
Vähänkin kun edes Euroopassa reissaa ja asioita ajattelee, niin tämä asia tulee täysin loogiseksi. Ne ihmisten eteläiset asuinsijat, joissa ihminen on elänyt pisimpään onnistuen kehittämään kukoistavan kulttuurin ja säilyttämään sen, ovat tänä päivänäkin usein niitä ihmiskunnan kulttuurin ja talouden kukoistuspaikkoja. Eteläisemmän ja Keski-Euroopan kaupungeissa ihmiset ovat jo oppineet elämään toistensa kanssa ja toisaalta sinne on myös jäänyt se geneettinen aines joka jo alkujaan tuli toistensa kanssa toimeen, eikä lähtenyt korpivaellukselleen kohti pohjoista.
En vakuutu perimän vallasta. Sosiaalisella elämällä on hyvin suuri merkitys persoonallisuuden kehitykselle. Tietyssä mielessä nää on ikuisuuskysymyksiä, mutta vaikka olisin perimmältäni metsäläinen, niin voin viihtyä paremmin urbaanissa ympäristössä. Metsäläisetkin muuten kokoontuivat yhteen. Toisaalta jos vastentahtoisesti tenn niinkuin oletettu perimäni määrää, niin tuskin se on minulle hyväksi.
Sitten toinen juttu, joka saattaa vaikuttaa saivartelulta, mutta silti: kun reissaa - tai ei tarvitse edes reissata - niin panee merkille, että ne alueet joissa ihmiset ovat aikoinaan kehittäneet kukoistavan kulttuurin eivät ole enää voimissaan. Kiina esimerkkinä. Aikoinaan sivistyksen kehto. Nyt nythän siellä taas joissakin kaupungeissa menee taloudellisesti hyvin, mutta kokonaisuudessaan heikosti. Entä Kreikka? Ei se ole enää filosofian keskus. Painopiste siirtyi Saksaan, sitten Englantiin ja Ranskaan. Arabia myöskin tunnettiin joskus filosofian keskuksena. Onko enää? Sivistyksen ja talouden painopisteet vaihtavat sijaintia. Se mitä esi-isät tekivät, eivät määrää meitä.
Talvinen ilmastointi kyllä havaintoni mukaan säätelee vireyttä ja myös varmaan sosiaalisuutta. Itselläni se menee niin päin, että tarvitsen runsasta sosiaalista elämää talvella. Tämä tuntuu niin raskaalta muuten. Huomaan kyllä, että olen huomattavasti tehokkaampi kesällä.
vaikka esi-isien tekemiset eivät meitä määrää, niin ehkä se välinpitämättömyys esi-isistä edesauttaa kansojen "tuhoa".
Totta tuo "osien vaihtuminen". Mielestäni Suomi rupeaa muistuttamaan Intiaa ja päinvastoin.
Minä ainakin olen sosiaalinen luonne ja nautin muiden ihmisten seurasta. Uskon, että kaltaisiani on vähintäänkin yhtä paljon kuin erakoitakin. Eikä minusta kummassakaan luonteenlaadussa ole mitään erikoisen tavoiteltavaa. Kunhan nyt vaan ollaan erilaisia.
Minä luulen, että suurin osa yksin elävistä ei elä yksin sen ihanuuden vuoksi vaan kumppanin puutteen vuoksi.
Pakkoko muuten on sitä parjaamaasi amerikkalaista small-talkia harrastaa, jos se ei luontevalta tunnu? Pidät vain suusi supussa, niin saat taatusti olla rauhassa. Ei täällä ketään väkisin pakoteta puhumaan, vaikka niin itsellesi uskotteletkin.
useamman sukupolven kaupunkilainen?
Maalta kaupunkiin muuttaneet ja heidän lapsensa ovat alttiimpia kaikelle pahuudelle (viina, huumeet, nopeasti vaihtuvat suhteet..), koska heillä ei ole mitään mallia, kuinka kaupungissa eletään. Mennään äärimmäisyydestä toiseen. Tietynlainen sivistys puuttuu useimmiten.
Älä kuitenkaan luule, että muut ovat yhtä moukkia kuin mitä sinä olet ollut.
Itseasiassa olen ensimmäisen polven kaupunkilainen ja huomaan kyllä eroja niin ikänsä maalla asuneisiin isovanhempiini kuin nuorina aikuisina maalta kaupunkiin muuttaneisiin vanhempiinikin.
Minä olen varmaankin ollut ikäni mallliesimerkki kaikelle pahuudelle alttiista ihmisestä. Kaikkea mainitsemaasi on antaumuksella harrastettu ja silti minusta on lopulta tullut tylsä pikkuporvarillinen aikuinen.
Maalla käydessäni olen tosin pistänyt merkille, että seurustelusuhteet ovat erilaisia. Koska vaihtoehtoja ei ympärillä juuri ole, otetaan oman kylän tyttö jo nuorena, mennään naimisiin ja tehdään lapset ennen kuin kaupunkilainen ehtii edes kissaa sanoa. Ymmärrettävää sinänsä, koska muussa tapauksessa jää helposti vanhaksipojaksi, koska suurempi osa naisista lähtee kaupunkeihin opiskelemaan ja jäävät sille tielleen.
Huumeista maaseudulla en tiedä tuon taivaallista, mutta sen tiedän, että viina (ja nimenomaan viina) siellä maistuu ainakin yhtähyvin kuin kaupungeissakin.
voisin kertoa naisesta, jonka vanhemmat olivat muuttaneet Helsinkiin hänen ollessaan 5-vuotias. Nyt hän on jo aikuinen (40v), mutta edelleen hän häpeää vanhempiensa maalaisuutta. Kesti kauan, ennenkuin hän edes kertoi asiasta.
Ja hänen käytöksensä oli uskomattoman teennäistä; koko olemuksesta paistoi, kuinka hän edelleen hakee itselleen hyväksyntää..
vain itsestäsi. itse en kehä kolmosen ulkopuolella ole selvinpäin...eikä skutta kiinnosta pätkääkään
Muista en tiedä, mutta itse olen sellainen kuin olen. Jos ei huvita puhua, en puhu. Jos huvittaa, puhun. Jos haluan hautautua kesämökille kuukaukdeksi kalastamaan näkemättä muita kuin korkeintaan posteljoonia ja kaupan kassaa toisinaan, niin sitten teen niin.
Minua ei oikeasti kiinnosta tietää, mitä muut ajattelevat minusta. En ole näitä 'mitähän ranskalaiset nyt meistä suomalaisista oikein ajattelevat' -tyyppejä. Olen ylpeä siitä, että olen suomalainen, käyn saunassa joka viikko ja syön makkaraa kesällä nuotitulella käristäen.
Ja kyllä, äänestin Lordia Suomen euroviisuissa. Ei tullut edes mieleenikään hävetä suomalaisuuden puolesta.
tosin sekin alkais wituttamaan jos sinne tulee muita...