Raskauden aikainen pettäminen

kärsiä uskottoman miehen vuoksi, tai eroa.

Oman mieheni pettämistapaus muistuttaa omaasi sikäli, että mieheni petti minua odottaessani toista lastamme. Suhde oli lähinnä satunnaisia tapaamisia silloin tällöin ja sain tietää jutusta ulkopuolisen "ilmiannon" perusteella vuosia sen loppumisen jälkeen ja sen takia mieheni tunnusti koko jutun. Koska kyseessä ei ollut mikään suuri rakkaustarina, eri paikkakunnilla asuvat salarakkaat (siis mieheni ja toinen nainen) eivät tapailleet toisiaan kovinkaan monta kertaa ja en vieläkään pysty keksimään mitään, mistä olisin voinut jutun arvata sen pyöriessä kuumimmillaan.

Elämä tietysti jatkuu tavalla tai toisella pettämisen jälkeenkin. Toisaalta anteeksiantoa helpottaa se, että juttu oli joka tapauksessa ohi, kun sain sen tietää. Toisaalta se vain vaikeutti anteeksiantoa, koska pettämisen salaaminen olisi siis helppoa tulevaisuudessakin. Minua ei jäytäneet mitkään mielikuvat toisesta naisesta ja miehestäni sängyssä, mutta vaikeaa oli ajatella tuota pettämisajanjaksoa. Tuntui kuin koko toisen lapsen odottamisen onni olisi ollut pelkkää valhetta. Ylipäätään koko ajanjakso elämässäni tuntuu pelkältä valheelta. Vaikka nuorimmainen on jo melkein kouluikäinen ja pettämisen paljastumisestakin on jo pari vuotta, välillä -ei usein- iskee pahaolo mieheni pettämisestä.

Olin melko pitkällä eropuuhissa pettämisen paljastuttua. Olin jo valinnut asunnon itselleni ja lapsille. En usko, että elämäni olisi ollut huonoa, vaikka olisimme eronneetkin. Jotenkin parisuhdekin alkoi kuitenkin sujumaan. Kävimme pari kertaa terapeutilla ja mieheni kunniaksi on sanottava, että hän kesti kyllä aikamoista höykytystä melkein vuoden. Vaikka myöhemmin eroaisikin, kannattaa mielestäni yrittää puhua asia halki. Sitähän ei valitettavasti voi yksin tehdä, mutta jos mies ei suostu puhumaan, kannattaa miettiä ulkopuolista apua. Petetyn itsetunto on kuitenkin hukassa pettämisen jälkeen ja elämä jollain tavoin pirstaleina. Tuo raskaus tekee asian ehkä vielä mutkikkaammaksi ja lasten takia pitäisi selvitä katkeroitumatta.

Sapettaa puolestasi.
Raukkamaisin ja kurjin teko minkä mies voi vaimolleen tehdä.
Hän loukkasi sinun naiseuttasi, seksuaalisuuttasi,
äitiyttäsi ja jopa ihmisyyttäsi.
Minulle kävi samoin.
Minä yritin ja halusin antaa anteeksi mutta
asia oli aina välissämme.
En kyennyt luottamaan ja se on parisuhteen
pahin asia.
Tunsin riittämättömyyttä.
Mene keskustelemaan ja hakemaan ulkopuolista
apua itsellesi.
Ajattelin jälkikäteen että se olisi voinut
auttaa.
Jos terapeutti ja oma pääsi saavat sinut
ymmärtämään miehen teon pystyt ehkä antamaan anteeksi.
Ainoa vaitoehto on että pystyt luottamaan.
Mieti vain itseäsi ja sitä miksi olisit
tuon miehen kanssa?
Hän voi olla lapsillesi hyvä isä.
Sinulle hän on huono aviomies.
(pahin mahdollinen teko)
Ennenpitkää katkeroidut ja silloin et ole
paras äiti lapsillesi.
Lapsesi ansaitsevat äidin jota kunnioitetaan
ja rakastetaan.
Onnellisen äidin.

Meidän suhde jatkui vuosia mutta pidän
eron syynä kuitenkin pitkälti sitä pettämistä
ja sen mukana tulleita asioita.
Vasta eron jälkeen kaiken katkeruuden ja vihan
väsyttämänä pystyin katsomaan tuon pettämisenkin
mieheni näkökulmasta ja unohtamaan.
Ymmärsin ettei hänen perimmäinen tarkoituksensa ollut minun loukkaamiseni.

En enään voisi kuvitella
eläväni ihmisen kanssa joka kaipaisi jotakin toista eikä kertoisi siitä kaipuustaan minulle.
Olin raskaana tai en mutta pahempi itse pettämistä
oli valehtelu.
Rohkea mies kertoo vaimolle haluistaan ja toiveistaan.
Se on toisen kunnioittamista.

Mun mies petti kun olin raskaana ja mielestäni se on pahin loukkaus mitä naiselle voi tehdä. Hän oli suhteessa toisen kanssa n. 2kk. Olin silloin tosi rikki ja en edes syönyt juuri mitään. Se oli kamalaa aikaa, kun vauvamme potki mahassani ja minä olin niin yksin, kun mies lähti sen toisen luo ja haukkui minut siinä sivussa.
Jatkoimme yhdessä ja asiasta on kulunut kolmisen vuotta ja nyt vasta alan olla siitä kuivilla. Koskaan tuskin pystyn unohtamaan.
Yhdessä olemme kuitenkin edelleen..