Höpötätte aina kemiasta, jonka johdattelemana nainen joko hurahtaa tai sitten vähämmän hurahtaa tapaamaansa mieheen. Tunteen on oltava siis todella vahva, koska osaatte jo heti ensitapaamisen jälkeen sanoa kemiallisen suuntautumisenne suhteessa mieheen?
Kysyisinkin siis, että onko kemianne enemmän fyysistä eli vähemmän henkistä sorttia vai juuri päinvastoin? Kumpuaako kemia omasta päästänne vai sieltä vastapuolen suunnalta? Kuinka pitkälle kemia on teitä johdatellut eli oletteko löytäneet pitkäaikaisia kumppaneita tämän kemiallisen viritelmän avustamina?
Kysyisinkin siis, että onko kemianne enemmän fyysistä eli vähemmän henkistä sorttia vai juuri päinvastoin? Kumpuaako kemia omasta päästänne vai sieltä vastapuolen suunnalta? Kuinka pitkälle kemia on teitä johdatellut eli oletteko löytäneet pitkäaikaisia kumppaneita tämän kemiallisen viritelmän avustamina?
Vastaukset 32
Vanhimmat
niin ainakin kirjoituksestasi voisi päätellä.Ei se ole mitään `alatyyliin hurahtamista`,omalla kohdallani,ainakaan.Ensi katseesta se lähtee,joko vie mennessään tai tökkii oikein kunnolla.Seksi on seurausta samantyylisten sielujen kohtaamisesta.
siis ikinuori ja taidan jäädäkin...
Seksi se oli sinullakin punaisin lanka. Ihan hyvä tietää, että kemia eli jonkinlainen sielujen sympatia johtaa seksin kautta suhteeseen.
Kemia joko on, eli panisin, tai ei ole: en panisi. Miksi siitä pitää tehdä noin monimutkainen juttu?
Jos ei mies ole pantava, en sellaisen kanssa tietenkään ole koskaan seurustellut. Paljon ensikädessä pantaviksi luokiteltujakin on sivuutettu myöhemmin ilmenneiden luonnevikojen vuoksi.
tätähän minä vähän arvelinkin eli moni haluaa kätkeä varsinaisen totuuden siemenen kemiallisen höpötyksen alle.
jos osaisi,senverran osaan vastata mikä ihmeen ihmiskemia? jos minä alan jostain tyypistä tykkäämään se on jollain iheelisellä tavalla joka minulle naisena on kertakaikkiaan mahdoton tietää
niin vaan ihan tullut eläämääni ,mutta siitä on kauvan olen oppinut jo senverran että tieto ei lopu koskaan.TERVE
harvinaisen selvä, kiitos ja kuulemiin.
tuntuu niin naisesta kuin miehestäkin. Eli kemia tarkoittaa samaa asiaa kuin se tunne, kun ihastut johonkin naiseen.
Kemia on siis sekä henkistä että fyysistä, ja henkisyyden ja fyysisyyden suhde on ihan tapauskohtainen.
Sanottaisiinko, että kemiaan vaaditaan aina se, että kumpikin osapuoli kokee toisen fyysisesti puoleensavetäväksi ja ajatukset kulkevat samalla aaltopituudella. Tiedät, mitä tarkoitan vasta kun koet sen!
eli ajatusten aallonpituuskin pitää olla kohdillaan ja kaikkien näiden tuntemusten tulisi syntyä heti ensitapaamisella, ainakin naisten mielestä?
En yhtään ihmettele, että nyky-Suomessa on niin paljon sinkkuja, jos kaikki naiset ovat tuollaisilla odotuksilla liikenteessä.
Kun ihastun naiseen, niin en ajattele kemiaa, aallonpituuksia, sielujen syövereitä enkä muitakaan henkimaailman asioita ja tästä syystä jäänenkin ikinuoreksi sinkuksi ja hyvä näin.
jos virkaaikana törmäisiin sinun päätelmääsi,ei tarvita kun muutama vuosi kyynistä ja itseensä täysin tyytyväistä elämää josta kumpuaa monet ihmissuhde vaikeudet jotka sitten monesti ikäviin seurauksiin.
Huom ystävän henkiset lyönnit ovat luotettavat ja noista kemia näkö koko kysymyksistä en tosiaan osaa vastata.ymmärrä että en kuulu tähän kuppikuntaan
mulle oma isä ja veli ovat niitä ihanteita olleet.
ja tarkoitan miten he minua ja kanssaihmisiä kohtelevat.näkemiin palataan
Kun ilmeisesti ajattelet että tuo on vain naisten juttu, niin toteanpahan vaan, että ainakin itse kyllä aistin sen jollain lailla, kun kohdalle sattuu joku ihan erityinen tapaus. Näitä sattuu melkolailla harvakseltaan, ei välttämättä edes joka vuosi.
Katsekontaktin intensiivisyys ja luonnollisuus on hyvin tärkeä. Muita hyviä merkkejä ovat kun molemmat hymyilevät spontaanisti saman aikaan, pienet eleet kertovat että jokin naksahti kohdalleen ja toinen jatkaa intuitiivisesti toiselta auki jääneen lauseen loppuun.
Ja mitä seksiin tulee, niin kyllä näissä tapauksissa on jotakin enemmän kuin minkä tahansa hyvännäköisen ja periaatteessa seksuaalisesti haluttavan naisen kohtaamisessa: sen jotenkin tietää, että kaikki tulisi olemaan hyvin luontevaa ja omalla painollaan, ilman suorittamisen tuntua sujuvaa.
kirjoitus "Miesnäkökulmaa", kirjoittajana outo-x.
Tarkoitan juuri tuota samaa.
Kun toiseen ihastuu ei ajattele aaltopituuksia, kemiaa yms. vaan kaikki on luonnollista ja jotenkin itsestäänselvän tuntuista. Toinen vaikkapa alkaa puhumaan juuri siitä asiasta, mistä itsekin meinasit alkaa puhumaan, huumorintaju osuu yksiin, toisen ilmeet on miellyttäviä omalle silmälle, toisen persoonassa on jotain aivan spesiaalia, ääni kuulostaa hyvältä, eleet on hauskoja etc.
Kuten kirjoitin, tiedät vasta kun koet sen tunteen. Et ole ilmeisesti tällaista tilannetta kohdannut tai ainakin tuo kirjoituksesi ensimmäinen kappale on hieman naljailevantuntuinen.
Sielujen sympatiaa on myös samaa sukupuolta olevien välillä (siksi en oikein usko, ettet tietäisi mitä "kemia" ihmisten välillä on, sukupuolten välillä siinä on tietysti lisäksi erityinen lataus). Toisinaan tapaa ihmisiä (siis ihan kaveripohjalla), joiden kanssa juttu luistaa ja olo on rento. Tuntuu siltä kuin olisi tuntenut kyseisen ihmisen jo pidemmän aikaa.
Sellaista on sielujen sympatia.
mutta jostain syystä sinäkin kuitenkin ihastut.
On kiva kattella tätä keskustelua ja kuvittelen sinut mieheksi...minä olen nainen ja käynyt eräilläkin kahvihetkillä kokeilemassa löydänkö ihmisen rinnalleni...ilmeisesti ei ole "kolahtanut"(miesten termi)tai ei ole "kemiaa"(naisten termi)vaikka olisin itse ollut valmis toisillekkin treffeille mutta kun ei kuulu mitään niin...mitä siitä pitäisi ajatella.
Mitä sinä sanot kun olet treffeillä eikä tule elämystä...VAU..vaan on jätettävä sikseen.Kerro kokemuksesi,miksi tuli se tunne..ja jos ei tullut niin kuinka etenit..?
2v on se aika jona oppii tuntemaan uuden ihmisen joten kuten mutta miten päästä sen 1-2 treffin yli kompastumatta kolahdukseen ja kemiaan....
koska onhan ihmisillä mielipiteitä ja näkemystä mitä haluaa ja mihin on valmis satsaamaan..
esim.pidät hoikista,tapaat pyöreän..hm..olkoon menneeksi.Pieni huoli mutta entäs jos isompi vakavampi huoli...kerro omin sanoin mitä tehdä?
Omasta puolestani koen kovastikin kemioita yhteen poikaan (panisin, pesisin pyykit, harkitsisin BDSM:ää jos se olisi sille tärkeää), mutta mikä tae se on millekään tunteille pojan puolelta?
"kemiaan". Itse en olisi toista kertaa mieheeni vilkaissut ellen sattumalta olisi pysähtynyt hetkeksi juttelemaan. Jutellessa kiinnitin huomioni hänen silmiinsä ja kiinnostus heräsi. Ja alkuhuumaan riitti pelkkä mieheni tuoksu herättämään sen suuren intohimon palon joka vasta sitten johti seksiin. Monet kerrat miettinyt että jos olisin jättänyt pysähtymättä niin tuskin koskaan oltaisiin yhteen päädytty. Pienestä kiinni alkutaival ja nyt yli kymmenen vuotta yhdessä.
Lisää ulottuvuuksia kemia-aiheeseen. Silmät, nuo sielujen peilit. Uskomattomia aisteja teillä naisilla tuntuu olevan, jos silmien ja tuoksujen perusteella kykenette sen oikean löytämään?
Olitko muuten jo etukäteen päättänyt minkälainen palo pitää sen oikean miehen silmistä löytyä vai oliko miehen katse muuten vain lumoava? Ja kun tuoksukin synkkasi yhdessä silmien kanssa, niin tottahan sitä jo sänkyyn?
Uskomattomia tarinoita, kuin suoraan satujen maailmasta ja jo kymmenen vuotta yhdessä. Ei voi kuin huokailla ja olla onnellinen puolestanne.
ja niiden ihanuus nykyään lienee lähinnä sitä Axe-efektiä. Eli oikeasta kaupallisesta hajusteestako kaikki onkin kiinni... Myönnettäköön toki se, että tuoksuilla on ihmiseen vahva vaikutus. Sitä ei käy kieltäminen.
Silmistä näkee lukea jo paljon. Ei kannata sameilla ja verestävillä silmillä vinkkailla ja vanha viinan haju ei peity edes axella.
ei taida olla järin korkealla jos riittää, että miehen silmät eivät ole samean verestävät ja että vanha viina ei haise. Eihän tämä kai kuitenkaan ollut mikään keskivertosinkkumiehen kuvaus?
Minkälaiset miehen silmät toimivat sinulle sielujen peilinä vai voiko tällaista asiaa edes sanoilla kuvailla?
silmien(ja tietysti koko miehen) takia oisin valmis tekemään ihan mitä vaan.
Kun katseet kohtaa,
niin tuntuu kuin ne silmät katsoisi ties kuinka syvälle, sieluun asti.
Tulee jotenkin niin alaston olo...ja se hämmentää, vaikka tiedänkin sisimmässäni olevan pelkkää hyvää.
Luulisin, että hänkin sen näkee.
Mitä ihmeteltävää siinä kemiassa oikein on? Tai siinä että jää jonkun silmiin kiinni?
"God is in the details" (tai devil, toisten lähteiden mukaan). Ei ihmiset ala olemaan ihmisten kanssa joita ne ei edes huomaa, ja näissä "kuumalla kivellä päähän" tuntemuksissa on kyse puhtaasti siitä että todella huomaa jonkun - mahdollisesti ruusunpunaisten rillien läpi, mutta kuitenkin.
Joistain kiinnostuneista pojista olen joskus saanut tämmöistä "eihän tuo ole kummonen, mutta ehkä se mua alkais, kun en o mäkään" -vibaa, ja voin sanoa että ei ole kovin imartelevaa tuo. Saattoi tietysti olla itsetunnon puutettakin minun osaltani, mutta kumminkin: parempi tavoitella kuuta taivaalta kuin tyytyä joten kuten toimivaan taskulamppuun.
Puhutaan kemiasta ja että ihmisten välillä on suurta väreilyä. Ns. "kemia" on fyysistä. Se perustuu lisääntymiseen hyvin pitkälti eli millä perusteilla naaras valitsee parittelukumppanin. Tunteet syntyvät aivoissa (rakkaus), jotka saavat ärsykkeitä aistien avulla. Esim. hajuaisti vaikuttaa paljon parinvalintaan vaikka emme sitä tiedosta puhumattakaan visuaalisista ärsykkeitä.
Sitten voidaan puhua "henkisestä" kemiasta ja että kuinka kohtalo astui peliin ja nämä kaksi sielua kohtasivat. Jokainen uskoo, mihin uskoo.
se kai menee, jos nainenkin vain on itselleen rehellinen. Tämä kemia-aihe on varmaan monelle naiselle helpoin tapa siirtyä miehestä toiseen ja todeta kerta toisensa jälkeen, että ei kemiat, aallonpituudet, sielut yms. kohdanneet riittävän järisyttävällä tavalla.
Varmaan jäätyy monta kaunista rakkaustarinaa heti alkumetreille kun nainen uskoo kemiaan ja mies rakkauteen.
"Varmaan jäätyy monta kaunista rakkaustarinaa heti alkumetreille kun nainen uskoo kemiaan ja mies rakkauteen."
Tuo kemia on vain kiertoilmaus sille että ei nappaa.
Ihan sama juttu se on meillä miehilläkin. Kavereille totesin yhdestä tytöstä että ei kemiat kohdanneet, kun oli nätinpääkin tarjolla.
"Varmaan jäätyy monta kaunista rakkaustarinaa heti alkumetreille
kun nainen uskoo kemiaan ja mies rakkauteen."
Kai tiedät senkin, että rakkauskin perustuu loppujen lopuksi
kemiaan? Ihastumisen ja rakkauden tunteet perustuvat kemiallisiin
reaktioihin, hormonien vaikutukseen.
Loppujen lopuksi jokainen ajatuskin on kemiallinen reaktio aivoissa.
itse tekemään tuttavuutta naisen kanssa, joka ei kiinnosta sinua pätkän vertaa, et voisi kuvitellakaan sekstailevasi hänen kanssaan? Ihan vain siksi, että mielesi saattasi jossain kohtaa muuttua. Erkki-sedän näköinen Kylli-täti tuntuisikin yhtäkkiä kiihottavalta ja erittäin rakastettavalta parransänkineen ja kaljamahoineen, ja haluaisitkin perustaa Kyllin kanssa perheen ja rakastaa häntä lopun elämääsi...
Okei, toimi sinä sitten niin. Kumma vaan, kun sinulla ei vielä ole tärpännyt. ;)
ja siksi jään, mutta se lämmittää, että kaltaisiasi fiksujakin ihmisiä löytyy.
Kommenttisi oli siinäkin määrin järisyttävä ja railoja repivä, että taidanpa tästä lähteä lenkille:)
että mies vastaa naisen tarpeisiin(henkisiin ja fyysisiin), jotka sillä hetkellä naisella on pinnassa ja mihin nainen tarvitsee vastinetta mieheltä.
On kyllä minun kohdallani ainakin suuressa arvossa miehessä. Jos tapaan miehen ja olemme samanmielisiä ja tulemme hyvin juttuun, niin onhan se aika mahtavaa. Onhan sitä aina naisia ja miehiä, joiden kanssa kemiat pelaa paremmin yhteen ja mieluusti sellaisten seurassa haluaa olla kuin sellaisten, joiden kanssa ei yhtä hyvin pelaa.
kai on, että harvemmin ne vastakohdat toisiaan täydentää, vaikka näin sanotaankin. Luulisi, että kun vastakohdat rakastuvat, niin siinä sitten salamat lentelevät ja rakastetaan kuin viimeistä päivää .)
Taitaa olla tuo kemian ja kipinöiden odottelu kummankin sukupuolen heiniä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=1500000000000096&posting=22000000022775407
kannattaako sellaiseen suhteeseen sitte jäädä jos sitä kemiaa ei ole jos vastakkaisella on. Tietääkö sen heti että kemiaa on tai ei ole vai voiko se kehittyä ajan myötä?