itse 3 vuotta ja yhden viikon...muutamia verokortittomia keikkoja tullut tehtyä,ei työvoimatoimisto ole edes patistanut kursseille/orjatyöhön.
kauan olet
ollut työttömänä?
7491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
90-luvulla tuli oltua noin 8 vuotta työttömänä,välissä oli pari 1/2 vuoden kaupungin työkeikkaa.
Sitten sain töitä melkeen 4 vuodeksi, sitten oli 1,5 vuoden työttömyys taas ja sitten sain vakiduunin jossa nyt olen ollut parisen vuotta.
Olin varma tuolloin 90-luvulla että eipä tule ikinä enään päästyä työelämään mukaan, mutta sitten tuli noususuhdanne ja lähes kuka vaan kelpasi töihin kun älysi kysyä. Mutta se olikin erijuttu kun nyt, toi vuokrafirma buumi ei ollut alkanut Suomessa vielä silloin.
Aina kun on ollut töitä olen ollut ilmoittamatta työkkäriin että missä olen ja mitä teen, katkaissut vain työnhaun.
Lukuisia pätkätöitä ja työkeikkoja jolla muutama tuhat tienattu.
Nykyään sain tarpeeksi siitä pyörityksestä ja irtisanouduin työnhausta täysin, eli rahani tulee jostain muualta ja olen oman itseni herra.
jo n 15 vuotta.
..joista pari vuotta tukityössä, mutta nehän ei tiliä kartuta. Lisäksi 4 päivää pimeissä hommissa.
Olen ollut työtön vuoden ja 4kk, joista 4kk työkkärin ammattitutkintoon valmentavassa koulutuksessa, joka on sekin pätkitty osiin, eli olen käynyt noin kaksi kahden kuukauden jaksoa, joiden välissä oli muutama kuukausi.Ihan turha koulutus ja opetus pääosin ammattitaidotonta ja onpa mukaan mahtunut mm.kuminauhajumppaa sekä useampi päivä ihan vain näitä tutustumisleikkejä toisten kurssilaisten kanssa. Nyt pitäisi kai etsiä harjoittelupaikka ja sitten olisi vielä kaksi kuukauden jaksoa jossain hamassa tulevaisuudessa.Kunpa saisi jotain työtä, ettei tarvitsisi mennä tuolle aikuisten päiväkerho kurssille enään.
Sen jälkeen ei ole ollut VAKITUISTA työpaikkaa. kouluja käynyt kyllä ja tehnyt tukitöitä ja ilmaistöitä seköä sivutoimista yrittäjyyttä lastenhoidon ohessa, siitä ei kuitenkaan kokopäivätyöllistäjäksi ollut. Tuskin enää eläissäni mitään saankaan, edes tukitöitäkään. Kohtaloni lienee olla puolison elätettävä siihen asti, kun hän sitä jaksaa. Rahaa käydä kouluja ei enää ole, paikkakunnalla ei ole enää sellaista ja muualle lähteminen on liian kallista. Jos saan puolisoni houkuteltua pois suomesta, niin sitten ehkä voisi jotain saada, yksin ei ole rahaa lähteä.
Niiden jälkeen saman verran kokonaan työttömänä.
Ei ole patisteltu!