Kysymys on suunnattu ennenkaikkea lisääntymisiän ylittäneille tai itsensä liian vanhaksi äitiyteen kokeville naisille. Tarkoitan nyt niitä naisia, jotka ovat omasta vapaasta tahdostaan jääneet lapsettomiksi tai jotka eivät löytäneet lapsillensa isää.
-Onko lapsettomuus ollut oma valintasi?
-Onko lapsettomuus harmittanut myöhemmin?
-Onko elämässäsi ollut sellaisia asioita, että olet kokenut lapsettomuudesta olevan erityistä "hyötyä tai iloa"?
-Tunnetko jääneesi paitsi jostain merkittävästä lasten puuttumisen takia?
Kyselijänä on 35:ttä hiljalleen lähestyvä nuori nainen :), jonka biologinen kello ei vieläkään tikitä.
-Onko lapsettomuus ollut oma valintasi?
-Onko lapsettomuus harmittanut myöhemmin?
-Onko elämässäsi ollut sellaisia asioita, että olet kokenut lapsettomuudesta olevan erityistä "hyötyä tai iloa"?
-Tunnetko jääneesi paitsi jostain merkittävästä lasten puuttumisen takia?
Kyselijänä on 35:ttä hiljalleen lähestyvä nuori nainen :), jonka biologinen kello ei vieläkään tikitä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
-Onko lapsettomuus ollut oma valintasi?
On
-Onko lapsettomuus harmittanut myöhemmin?
Ei
-Onko elämässäsi ollut sellaisia asioita, että olet kokenut lapsettomuudesta olevan erityistä "hyötyä tai iloa"?
On, olen nähnyt elämää ja maailmaa monelta kantilta. Tiedän kyllä että tämä herättää toisinvalinneiden vastausmyrskyn. Mutta heillä omat kokemuksensa meillä lapsettomilla omamme.
-Tunnetko jääneesi paitsi jostain merkittävästä lasten puuttumisen takia?
En
Älähän alistu ympäristösi ja kumppanisi painostukseen, vaan tee kuten sinä itse haluat tehdä. Ei lapsia ole pakko hankkia! (ja tällä kommentilla sain taas iiiison nipun vihiollisia)
Joskus vaan tuntuu, että lapsiahaluamattomia miehiä ei ole.
Äitini puolelta kyselyt alkaa olemaan painostavia. Hän kysyy/vihjaisee asiasta melkein aina kun tavataan. Itse olen ollut tähän asti aika viileänä tämän "erilaisuuteni" suhteen, mutta kai tuo painostaminen on hiipinyt yöllä uniini.
Josta olen onnellinen,joka on jo melkein aikuinen.
Ajattelin aina että en biologisia lapsia halua,
mutta toisin kävi.
Minulla ongelmana on ollut parisuhteissa se etten ole halunnut lisää lapsia.
Ja siihen ne suhteet on sitten loppupeleissä kaatuneetkin.
Olen aina tehnyt jo suhteen alussa täysin selväksi kantani,
siitä huolimatta sama vonkaaminen ja painostaminen on alkanut muutaman yhteisen vuoden jälkeen.
Nyt olen, onneksi,
jo niin vanha ettei kukaan oletakaan minun enään lisääntyvän.
tuosta asista kannattaa toiselle ilmoittaa (ei lapsia kiitos)? Sinulla ei ole tainnut kuitenkaan ihan heti siihen suhteet kaatua. Miten toinen osapuoli on asiaan suhtautunut alunperin, antamalla ehkä lapsia, ehkä ei- vastauksen vai ovatko he ilmoittaneet lapsihaaveensa välittömästi?
Se ei todellakaan ole helppo tie. Ympäristö painostaa vieläkin satunnaiseti vaikka olen jo 40.
Minulla on myös kaatunut monta pidempää suhdetta kun mies on parin vuoden jälkeen alkanut lapsia haluamaan. Itse olen aina alussa kertonut että en lapsia halua ja mieli ei muutu.
Toi on ihan totta että miehiä jotka ei halua lapsia ei ole (itse en ainakaan ole löytänyt).
aaltoon eli eronneisiin miehiin, joilla on jo lapsiluku täynnä ;).
Voi luoja, noin kauan tuo utelu voi kestää...Ei taida olla miesten kohdalla maailma ihan noin asenteellinen, odottava ja raskauttava :)
Ja en mä tiedä onko se "toiseen aaltoon" iskeminen sen parempi vaihtoehto.
Haluatko olla se läsnäoleva aikuinen jolla ei ole, eikä saa olla sanomista lapsen asioihin mutta kuitenkin vietät hänen kanssaan 6-15 päivää kuukaudessssa, lisänä tietty lomat ja erillaiset poikkeustilanteet? Jäät aina toiseksi ja niinhän sen pitää ollakkin, mutta kestätkö sen? Tämä ongelma poistuu kun "toisen aallon miehet" lähentelevät viittäkymppiä, mikä mulla ainakin jo ylittää ikähaarukan kirkkaasti.
Eli, sun tarvii vaan itse kestää valitsemallasi tiellä ja tehdä elämästä muuten mukavaa ja haluamasi kaltaista. Mies tulee aikanaan jos tulee, mutta se on ihan vaan bonus, ei itsestäänselvyys jos lapsettomana päätät pysyä.
ihan luottavaisin mielin.
Tuosta ikähaarukasta en niin tiedä. Tapauskohtaista. Ikäiseni seura tietysti mukavinta, mutta en sulje pois mahdollisuutta muunlaisiltakaan tapauksilta.
Toivottavasti kumppani löytyy!
Mutta kurkkaappa esimerkiksi tätä keskustelua...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000022651964&view_mode=threaded
Ne herää viimeistään nelikyppisinä paniikissa päättäen täyttää maan kupeidensä hedelmillä. En mä ainkaan oo törmännyt yhteenkään alle 45v joka ei oikeasti halua lasta tai jonka omat lapset ovat jo vähintään 10-12 vuotiata.
;D Kupeidensa hedelmät...
Huomasin saman ketjun, mutten viitsinyt kommentoida, kun ei ole paljon kommentoitavaa.
Mä tiedän kaksi kappaletta näitä alle 45-v. lapsiahaluamattomia miehiä, mut eivät ole kumpanenkaan ulottuvillani.
LUULEN, että voisin sopeutua jopa alle kouluikäisiin lapsiin, jos vain yhteishuoltajuus peläisi ja olisivat jonkin muun kuin vapaan kasvatuksen hedelmiä. Mutta mihinkään muurahaispesään en itseäni pistäisi.
ennenkuin saa oman lapsen jota rakastaa.
Yllättävän pitkään menikin ennen kun joku muisti tulla kertomaan kuinka vain hän, ja hänen laillaan valinneet tietävät mitä elämä on.
Enää puuttuukin se fanaatikko joka tulee saarnaamaan aiheesta "ihmiset loppuis jos kaikki tekis niinkuin sää..." .. Vastaankin jo etukäteen siis: Maailmassa on ylikansoitusongelma, kyllä mun tavalla valinneilla on siihen oikeus.
-Onko lapsettomuus ollut oma valintasi?
On
-Onko lapsettomuus harmittanut myöhemmin?
Ei kertaakaan
-Onko elämässäsi ollut sellaisia asioita, että olet kokenut lapsettomuudesta olevan erityistä "hyötyä tai iloa"?
Kyllä
-Tunnetko jääneesi paitsi jostain merkittävästä lasten puuttumisen takia?
En