Minussa ei pitäisi olla mitään vikaa. Olen 19-vuotias, pitkä, kauniiksi kehuttu ja kuulemma mukava ihminen :)
Mutta miespuolisten henkilöiden seurassa en osaa jotenkin olla, tuntuu etten koskaan löydä ketään vaikka näin ei saisikaan sanoa :/
Ennen olin todella verbaaliakrobaatti enkä hyytynyt oikein missään tilanteessa. Olen toki sitä vieläkin, mutta kiinnostavien tyyppien seurassa menen vaitonaiseksi juuri silloin kun ei pitäisi. En tiedä mistä nämä ujoudenpuuskat alkoivat, muuten kun olen ihan ulospäinsuuntautunut.
Miten tästä pääsee eroon :/ Moni ihmettelee olenko surullinen tai yksinäinen tai jotain kun en vain saa sanaa suustani. Eräästä miehestä olen kiinnostunut ja hänkin tuntuu olevan kiinnostunut minusta mutta en osaa jutella kasvokkain hänen kanssaan, ahdistaa että nolaan taas itseni tai hän ehtiikin kiinnostua jostain muusta ja ääh... :D
Mutta miespuolisten henkilöiden seurassa en osaa jotenkin olla, tuntuu etten koskaan löydä ketään vaikka näin ei saisikaan sanoa :/
Ennen olin todella verbaaliakrobaatti enkä hyytynyt oikein missään tilanteessa. Olen toki sitä vieläkin, mutta kiinnostavien tyyppien seurassa menen vaitonaiseksi juuri silloin kun ei pitäisi. En tiedä mistä nämä ujoudenpuuskat alkoivat, muuten kun olen ihan ulospäinsuuntautunut.
Miten tästä pääsee eroon :/ Moni ihmettelee olenko surullinen tai yksinäinen tai jotain kun en vain saa sanaa suustani. Eräästä miehestä olen kiinnostunut ja hänkin tuntuu olevan kiinnostunut minusta mutta en osaa jutella kasvokkain hänen kanssaan, ahdistaa että nolaan taas itseni tai hän ehtiikin kiinnostua jostain muusta ja ääh... :D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tunnetko pitäväsi enemmän naisista ja miehet on jotenkin ällöjä?
Enpä ole lesbo jos sitä meinaat :S
Oot keksiny jo vian, se on tää lukittuminen..
Nyt sun tarvii enää miettiä siihen lääke..:)