Ei koskaan enää

Joo onhan tuo kaikki mukavaa. Itse oon ollu sinkkuna pari kuukautta ja on sitä nyt huomannut, että elämä paljon vapaampaa ja helpompaa, ei tarvitse olla velvollinen tekemisistää, menemisistään ja etenkin tekemättä jättämisistään. Voi kotona syödä sitä mitä haluaa, astiota ja pyykkiä on paljon vähemmän pestävänä yms. ;) Mutta mutta onhan niitä pesijöitäkin sitten yksi vähemmän niinkun ruoanlaittajiakin. Ja kyllä sitä telkkaria on paljon paljon mukavampi katsella toisen sylissä kun yksikseen !!!

Kurja että monet ihmiset haluu sitoa kumppania liikaa, siksi monet valitsevatkin sinkkuuden.

Olisi kiva joskus tavata itsenäinen sinkkunainen joka ymmärtäisi että mieskin haluaa harrastaa ja tarvii omaa aikaa, miksei molemmilla voi olla omia harrastuksia ja sitten voisi olla joku yhteinen juttu ja sitten keitettäis ruoka vuoropäivinä, ja siivottais vuoroviikoin.

Yleensä parisuhteessa toinen alkaa luistaan kaikista jutuista ja toinen sitten saa tehdä kaikki yksin, kunnes kyllästyy ja häippäsee...

Sinkkuna on mahtava olla, kurja vaan kattella naisia kun alkaa silloin tehdä mieli jotain muutakin elämään, on se kyllä kiva kun on joku jota rakastaa, ihmisellä on sellainen rakastamisen ja rakastamiseksi tulemisen tarve.

No ehkä vielä joskus joku oikeanlainen osuu kohdalle...joka arvostaa yksilönvapautta eikä vaadi tai hyötyile älyttömästi...

Kirjoitit: "Saan tulla ja mennä niinkuin haluan, syön silloin kun on nälkä, nukun silloin kun nukuttaa, harrastan sitä mikä milloinkin tuntuu kivalta. Harrastuksiin jää aikaa kun ei tarvitse passata ketään, ei ole niin paljon pyykinpesua, siivoamista, toisen huomioonottamista. Kertakaikkiaan: elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!"

Minulla pätee tuo sama teksti, paitsi mielestäni toinen on kiva ottaa myös huomioon. Olen nimittäin ollut parisuhteessa jo 8 vuotta.

Olen samalla tavalla ajatteleva mutta miespuolinen.

Meidän kaltaisemme osaavat todella nauttia elämästä vai mitä Onnellinen sinkku?

; )

kivaa, että laitoit tollasen tekstin! nyt mäkin tiedän, että pärjään, vaikka välillä ahdistaa ajatus yksinäisyydestä. mutta ainakin saa sisutaa niin kuin haluaa :]

...jotakuta itsekkääksi, jos haluaa elää sinkkuna ja todella siis tahtoo sitä ja tuntee sen itselleen paremmaksi ratkaisuksi kuin seurustelun?

Vaikutat vahvalta ja positiiviseltä ihmiseltä. Hienoa:)

Sinkkuuden ollessa oma valinta on kai itsestään selvää, ettei ilman kumppania eläminen tuota sen kummenpaa päänsärkyä.

Olen myös sinkku, ollut koko aikuisikäni.
Onhan tässä se hyvä puoli, että saan päättää yksin asioistani. Siitä seuraa myös, että olen vastuussa yksin päätöksistäni.

Loppujen lopuksi kaksi päätä samassa huushollissa on aina enemmän kuin yksi pää.
Ja vielä yksi asia...ikääntyminen lisää väistämättä turvattomuuden tunnetta, sinkuillakin.

saan tulla ja mennä milloin haluan. Syönkin silloin, kun on nälkä. Ja nukun, kun väsyttää. Harrastelen punttisalia pari kertaa viikossa. Kavereillekin jää hyvin aikaa.
En passaa ketään, kotityöt ovat puolittuneet, nyt kun on tuo mieskin niitä tekemässä. Etenkin olen päässyt inhoamastani mattojen tamppauksesta, ja kahdestaan asuessa kehtaa pitää tiskikonettakin... Rakkaani otan huomioon mielelläni, niin ottaa hänkin minut.
Elämä on ihanaa:)

ei noi vanha kellekkä kelpaa enää muutenkaa.

Eikö sitten varattuna voi muka syödä sillon kuin on nälkä, harrastaa mitä haluaa ja miten paljon tahansa, nukkua silloin kun nukuttaa?! Ja kuka pakottaa passaamaan ketään? Kotitöitä voi olla kaksinkertainen määrä mutta onhan niitä kaksi ihmistä tekemässäkin..

sanoi kettu...

Juuri noin ajattelin itsekin päästessäni avoliiton kurimuksesta kolme vuotta sitten...itse liittoa ei kestänyt kuin vajaa viisi vuotta. Ensimmäinen liittokin (?) se oli, aiemmin ollut vain seurustelua. Ja en osaa kuvitella että enää koskaan haluaisin muuttaa saman katon alle toisen kanssa. Kyllä minulle mies ja suhde kelpaa, ei siinä mitään. Mutta se että on oma rauha, oma koti mihin tarpeen tullen saa vetäytyä olemaan yksin ja tehdä/olla tekemättä mitä huvittaa... siitä en luovu.